Lappeenranta / Ortodoksinen kirkko

Suomen vanhin ortodoksinen kirkko v. 1785 Lappeenrannan linnoituksessa

Lappeenrannan linnoituksen rakennuksista esittelemme tänään ortodoksisen kirkon, joka on maamme vanhin! Kirkon virallinen nimi on Neitsyt Marian suojeluksen kirkko (Pokrovan kirkko). Ortodoksisuus Lappeenrannassa on kovassa nosteessa tällä hetkellä Venäjältä maahan muuttaneiden ansiosta ja ortodoksinen seurakunta lienee ainut kirkkokunta, minkä jäsenmäärä kasvaa. Me suomalaisethan olemme melko maallista joukkoa ja moni on eronnut kirkon jäsenyydestä kirkollisveron takia. Toisaalta se on ymmärrettävää, mutta toisaalta melkoisen säälittävää!

Ortodoksisuus Lappeenrannassa on ollut kiinteä osa kaupunkikulttuuria 1740-luvulta lähtien, jolloin kaupunkimme liitettiin suureen Venäjänmaahan. Tämän takia välittömästi nousi esiin ajatus ortodoksisesta kirkosta. Ensimmäinen kirkko vihittiinkin käyttöön jo 6.8.1744. Kyseessä oli paremminkin puinen rukoushuone, jonka viipurilainen pappi Mokij Lavrentjev vihki käyttöön. Se sijaitsi nykyisen kirkon välittömässä läheisyydessä.

Ensimmäinen vakinainen ortodoksinen kirkko Lappeenrantaan tehtiin 1760-luvulla. Ensimmäinen virallinen maininta kyseisestä kirkosta on vuodelta 1765, jolloin linnoituksen komendantti Bardot de Marni vaati luterilaisten siviilivirkamiesten osallistuvan ortodoksisiin jumalanpalveluksiin. Tämä kirkko oli Karl Paulinin suunnittelema puukirkko, joka sijaitsi nykyisen kirkon paikalla. Siinä oli länsipäädyssä nelikulmainen yksinkertainen torni. Tornin ylin osa oli kellotorni, jonka päällä oli kevytrakenteinen katos. Ilmeisesti tälle ortodoksiselle kirkolle oli tilausta, koska venäläiset sotilaat toivat usein perheensä matkassaan. Lisäksi Venäjältä saapui yhä enemmän kauppiaita, jotka asettuivat Lappeenrantaan. Kansainvälisyys oli "teemana" täällä jo 1700-luvulla, mutta idästä saapuneita tulijoita yhdisti ortodoksisuus.

Taloudellinen toimeliaisuus lisääntyi ja uusia suunnitelmia linnoituksen alueelle laadittiin. Alueelle haluttiin järjestystä ja sen takia laadittiin uusi asemakaava, jonka seurauksena siviiliväestö joutui muuttamaan pois linnoituksen alueelta. Alueen linnoitustyöt alkoivat toden teolla 1770-luvulla ja vuonna 1780 Venäjän keisarinna vahvisti linnoituksen rakennusten järjestyssäännön. Suunnitelmissa oli myös uusi kivinen kirkko.

Alkuperäinen suunnitelma otti huomioon tulevaisuudenkin tarpeet, mutta rahoitusta ei löytynyt. Suunnitelmia oli siis karsittava. Tällöin laadittiin suunnitelma pienemmästä kirkosta ja sitä rakennettiin vuodet 1782-1785 edellisen kirkon paikalle. Venäjän valtion kustantaman kirkon kivijalka tehtiin lohkokivestä, joita tuotiin veneillä Saimaalta. Itse kirkkorakennus tehtiin tiilestä. Rakennus oli yksilaivainen ja pohjakuvioltaan suorakaiteen muotoinen. Länsipäädyssä oli kapeampi torniosa ja itäpäädyn alttari oli viisikulmainen muodoltaan.

Kirkko etelän suunnalta kuvattuna.

Uusi kirkko (Suomen vanhin ortodoksinen kirkko) vihittiin käyttöön 26.8.1785 ja sai vihkimyksessä entisen nimensä. Sen nimikkoikoni on noin vuodelta 1780 oleva Pokrovan ikoni, joka kuvaa Neitsyt Mariaa suojelemassa Konstantinopolia, mutta useat kirkon sakraaliesineet ovat tätäkin vanhempia. Ne ovat vuodelta 1757.

Kirkon valmistuessa seurakunnassa oli 368 henkeä, mutta 1800-luvun alussa jo peräti yli 2000 henkeä. Ilmeisesti kirkossa on riittänyt vilskettä. Tämän jälkeen seurakuntalaisten määrä väheni, koska linnoitus menetti sotilaallisen merkityksensä.

Mikään rakennus ei tietenkään kestä loputtomasti ajan kulutusta, joten kirkkoa kunnostettiin vuonna 1849. Tällöin lattiat uusittiin, uunit korvattiin uusilla ja kupolirakennelmia korjailtiin. Torni muutettiin myös kahdeksankulmaiseksi ja se sai valeikkunat. Näillä muutoksilla pärjättiin aina vuosisadan vaihteeseen asti, kunnes vuonna 1901 kirkko rakennettiin käytännöllisesti katsoen uudelleen.

Tämä muutos oli osittain ”Suomen vihatuimman miehen” kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikoffin ansiota. Hänen vaikutuksestaan kirkon muutostyöt etenivät ripeästi, vaikka kyseessä oli periaatteessa kirkon uudelleen rakentaminen. Kirkon remontin rahoittamiseen osallistuivat huomattavilla summilla myös kaupungin venäläisperäiset kauppiassuvut, kuten Wolkoffit ja Tasihinit. Näistä esimerkiksi Wolkoffit kustansivat omasta pussistaan kirkon sähköistämisen. Alkuperäisestä kirkosta jäi jäljelle vain kellotorni ja alttaripääty. Kirkon uudeksi pohjaratkaisuksi tuli kolmilaivainen leveä pyhäkkö. Tämä laajennettu pyhäkkö otettiin käyttöön 28.10.1901 Nikolai Bobrikoffin ollessa läsnä kirkon vihkimistilaisuudessa.

Tämänkin jälkeen pyhäkköä on korjailtu moneen otteeseen, viimeksi vuonna 1984. Tällä hetkellä kirkko näyttää ulospäin olevan taas remontin tarpeessa, jotta se olisi valmis ottamaan vastaan arvovaltaisia vieraita entisen ajan malliin. Bobrikoffin lisäksi täällä ovat vierailleet keisari Aleksanteri I vuonna 1803 ja Aleksanteri III perheineen vuosina 1885 sekä 1891. Milloinhan seuraava siniverinen vierailee paikalla?