Francine "You wanna have it all". Jonni Myyrästäkö tämä kertoo?
Hyrkkälän kylästä Savitaipaleelta löytyy itselleni tuttu
muistomerkki, jonka tarinaan monet Willimiehen historian tunneilla mukana olleet
ovat myös joutuneet tutustumaan. Jostain kumman syystä olen antanut oppilaille kotona
selvitettäväksi nettitehtäväksi Jonni Myyrän elämäntarinan. Ehkä syynä on miehen
elämäntarinan erikoisuus ja yllättävät käänteet, kuten tekohampaansa hankeen
sylkeneen Kalle Jalkasenkin tapauksessa. No, tämän kirjoituksen jälkeen tämä nettitehtävä
on helpompi suorittaa!
Urheilu oli osa
itsenäisen Suomen kansallisen identiteetin luomista 1900-luvun
alkuvuosikymmeninä. Tässä myös kaksinkertaisella keihäänheiton olympiavoittaja
Jonni Myyrällä oli oma panoksensa. Jonni syntyi vuonna 1892 Hyrkkälässä Savitaipaleella ja innostui jo
nuorena urheilusta. Oman urheilu-uransa aikana hän ehti saavuttaa paljon, mutta
enemmänkin olisi ollut tarjolla, jos asiat olisivat menneet toisella tavalla.
Jonni Myyrän muistomerkki |
Vuonna 1916 Berliini oli valittu olympiakisojen järjestäjäksi,
mutta ensimmäinen maailmansota esti kilpailut. On tietysti jossittelua, että
kuka olisi voittanut keihäänheiton, mutta takuulla Jonni olisi kamppaillut tiukasti
olympiakultamitalista näissä kisoissa. Näinä vuosina Jonni heitti useasti
silloista ruotsalaisen Lemmingin hallussaan pitämää maailmanennätystä
pidemmälle, mutta aina ruotsalaiset keksivät verukkeita ennätyksen
hylkäämiseksi. Lopulta Jonni pakkasi kamat reppuun ja lähti v.1919
kilpailumatkalle Ruotsiin. Tukholmassa hän heitti maailmanennätyksen 66,10, mitä tulosta
ruotsalaisetkaan eivät onnistuneet hylkäämään. Olihan se heitetty heidän
silmiensä edessä.
Kaikesta huolimatta Jonni Myyrää ei ole unohdettu....edes Savitaipaleella! |
Seuraavana vuonna mikään ei estänyt Jonnin olympiavoittoa,
ei edes kolme muuta kilpailussa mukana ollutta suomalaista. Heidän osansa oli
varmistaa Suomen kaikkien aikojen hienoin saavutus – nelosvoitto! Tässä onkin
ensi viikon MM-kilpailuihin osallistuvalle triollemme haastetta, vaikka
arvelenkin taas jonkun yllätysvoittajan urheilusuurvallasta Ghanasta,
Zimbabwesta tai Trinidadista voittavan koko kilpailun. Tietty toivon olevani
väärässä…
Jonni sen sijaan jatkoi menestyksekästä uraansa ja voitti
vielä toisenkin olympiakultamitalin vuoden 1924 kilpailuissa. Itse asiassa hän
hallitsi lajia lähes vuosikymmenen ajan ja hänelle tarjottiin mahdollisuutta
osallistua vuoden 1928 olympialaisiinkin. Hän oli kovassa kunnossa, mutta
ehtona kisamatkalle oli osallistuminen karsintoihin Suomessa. Tähän Jonni ei
suostunut, koska hänen elämässään oli tapahtunut jotain sellaista, minkä takia
hän ei ottanut riskiä että olisi saapunut Suomeen karsintoihin. Mitä tämän
reilun kolmikymppisen miehen elämässä oli tapahtunut?
Kaikkia muita Jonnin meriittejä ei kannata edes matkia,
koska niitä matkimalla tie voi viedä kaltereiden taakse. Sama kohtalo odotti
ilmeisesti Jonniakin, mutta hän ratkaisi asian toisin. Siitä hetken kuluttua
enemmän, mutta miksi Jonni olisi joutunut vankilaan?
Jonni heittäytyi jo nuorena liikemieheksi ja omisti sahan
sekä valmisti keihäitä. Lisäksi hänet valittiin nuoresta iästään huolimatta
Savitaipaleen kunnallislautakunnan esimieheksi, missä tehtävässä hän vastasi
Savitaipaleen kunnan asioista, kuten taloudesta, käytännössä itsekseen. Sitten
koitti hetki jolloin kaikki paljastui. Kunnassa pidettiin
erityistilintarkastus. Kunnan kassa oli Jonnin kotona ja se oli lähes tyhjä,
koska hän oli joutunut maksamaan omia henkilökohtaisia lainoja sekä laskuja
surkeasti menneistä omista bisneksistään kunnan kassasta. Noin kolmannes kunnan
miljoonan markan kassasta oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.
Ratkaisuna Jonni haki lainaa Lappeenrannasta ja sai sen.
Näillä hän maksoi velkansa Savitaipaleelle ja loppu rahoilla perusti ravintolan
Lahteen, mikä meni nopeasti konkurssiin. Uudelleen hakemaan lainaa ja yllättäen
Lahden Kansallis OsakePankki myönsi hänelle miljoonalainan. Nämä rahat
repussaan hän matkusti Pariisiin olympialaisiin, heitti kultamitalin ja pakeni saman
tien Yhdysvaltoihin, palaamatta koskaan takaisin Suomeen.
Savitaipaleelle jäi monia, ketkä olivat taanneet Jonnin
henkilökohtaisia lainoja ja joutuipa Savitaipaleen kuntakin maksamaan Jonnin
ottaman lainan Lappeenrantaan. Eipä ihme, ettei Jonni Myyrän nimi ollut
erityisen suosittu Savitaipaleella. Tämän sai kokea Jonnin poika, joka saapui
asepalvelukseen talvisodan alla Suomeen. Hän sai savitaipalelaisilta pahasti
selkäänsä, ei omien, vaan isänsä tekojen ansiosta.
Näistä syistä Jonni ei saapunut keihäskarsintoihin Suomeen
kesällä 1928, vaan pysytteli Usassa ja mahdollinen kolmas kultamitali jäi saamatta. Hän toimi Amerikassa aluksi pankkialalla,
mutta lopulta elätti itsensä satamatöillä aina kuolemaansa v.1955 saakka. Vaikkei
hän ollutkaan suosittu katoamisensa jälkeen Savitaipaleella, niin silti hän sai
oman muistomerkin oman kotitalonsa paikalle Savitaipaleen Hyrkkälän kylään.
Muistomerkin pystytti Savitaipaleen Urheilijat, mitä Jonni edusti
aktiiviurallaan sekä toimi seuran puheenjohtajana.
Harva suomalainen on osallistunut olympiafinaaliin alle 20-vuotiaana. Jonni Myyrä on, tosin vain päivää vaille 20-vuotiaana, mutta kuitenkin. Sijoitus oli kahdeksas ja heitto kantoi 51 metriä. Kyseessä oli Myyrän KOLMAS keihäänheittokisa, eli melkoinen saavutus, vaikka ei myöhempien meriittien rinnalle ylläkään.
VastaaPoistaHei
VastaaPoistaKiitokset tiedosta, että Jonni oli mukana jo Tukholman kisoissa. Tuo oli itselleni uutta tietoa. Jonnin nuoruudesta vielä, että ensimmäinen kisa oli Lappeenrannassa. Hän kuulemma kirjoitti kirjeen järjestäjälle, missä pyyti 25 penniä korvausta laivalipusta. Rahat tulivat ja Jonnin tie menestykseen aukesi...
Kiitokset vielä tiedosta ja jatkahan lukemista tulevaisuudessakin!
Jep. Taatusti jatkan lukemista, koska olen tehnyt sitä alusta asti... Jonni Myyrästä vielä: Myyrää voi pitää jopa ensimmäisenä "modernina" keihäänheittäjänä. Tällä tarkoitan sitä, että 1910-luvulla oli muodissa kaksi eri kilpailumuotoa heittolajeissa (keihäs, kuula ja kiekko). Normaali eli ns. paremman käden kilpailu ja ns. kahden käden kilpailu, jossa laskettiin paremman ja heikomman käden yhteristulos. Näissä lajeissa kilpailtiin Tukholman olympialaisissa 1912. Suomalaisittain tulokset olivat kohtuulliset. Kiekonheiton kahdenkäden kilpailussa Kultaa (Armas Taipale) ja hopeaa (Elmer Niklander). Kuulantyönnön kahdenkäden kilpailussa pronssia (Elmer Niklander). Keihäänheiton kahdenkäden kilpailussa kolmoisvoitto kultaa Julius Saaristo (neljäs keihäänheitossa 1920), hopeaa Väinö Siikaniemi ja pronssia Urho Peltonen (hopeaa keihäänheitossa 1920). Myyrä ei koskaan panostanut heikompaan käteensä ja heitti sillä vain 28 metriä kun samanaikaisesti paremmalle kädellä lensi 54 metriä. Voidaan siis sanoa, että Jonni Myyrä oli ensimmäinen "moderni" keihäänheittäjä. SM-kisoissa kahdenkäden kilpailut säilyivät 1920-luvulle saakka.
Poista