Savitaipaleen kirkonkylän ytimessä sijaitsee vanha hautausmaa, mikä on sijaintipaikkana tämän päiväiselle kohteellemme. Nykyisin elämme rauhallisia aikoja, eikä ainakaan heinäkuisella kuvausretkelläni näkynyt mitään sotaan viittaavaa, mutta muutamaan otteeseen Savitaipale on ollut raivoisien taisteluiden keskipisteenä. Ensimmäisen kerran alue oli sotatoimien kohteena 1700-luvun loppupuolella, joista kerromme myöhemmin, mutta tänään siirrymme ajassa taaksepäin 95 vuotta, jolloin viimeksi Savitaipaleella sodittiin. Joku voisi tietysti mainita, että Savitaipale sai osansa suomalaisten niskaan kaadetusta pommimäärästä viime sotien aikana, mutta me tarkoitamme taisteluita, joissa kaksi armeijaa kohtasi toisensa paikan päällä.
 |
| Vapaussodan muistomerkki |
Siirrymme siis aikakoneella taaksepäin Suomen itsenäistymisen hetkeen joulukuussa 1917, minkä jälkeen tilanne riistäytyi käsistä ja maa jakautui kahteen leiriin, punaisiin ja valkoisiin. Savitaipaleellekin tihkui tietoja, että tulevan sodan molemmat osapuolet aseistautuivat, niin Savitaipaleella yritettiin saada aikaan yhteistä kaikkien puolueiden Suojeluskuntaa. Hyvä yritys, mutta valitettavasti se ei toteutunut.
 |
| Vapaussodan muistomerkki vuodelta 1921 |
Toiminnan aika Savitaipaleella koitti 27.1.1918, jolloin riisuttiin aseista venäläiset joukot, mitkä olivat alueella linnoitustöissä. Laukaustakaan ei tarvinut ampua, kun venäläiset luovuttivat aseensa Suojeluskunnalle, sodan valkoiselle osapuolelle, mikä otti aluksi vallan alueella. Tämän jälkeen uusia miehiä astui Suojeluskunnan joukkoihin ja he aloittivat harjoittelun sekä vartiopalvelun Savitaipaleella. Pikku hiljaa tänne saapui joukkoja muualtakin ja etelä-Suomesta rintamalinjan yli saapui innokkaita vapaaehtoisia. Sotainnostus levisi paikkakunnalle. Miehet harjoittelivat ja naiset varustivat joukkoja lumipuvuilla ja muilla tarvikkeilla. Pitäjän vauraat talolliset antoivat lainoja joukkojen huoltoa varten. Savitaipale oli valkoisten käsissä.
 |
| Kullattu kaiverrus |
Joukot odottivat punaisten hyökkäystä joko Lappeenrannan tai Taavetin suunnista, mutta sitä ei kuulunut. Niinpä joukot suorittivat itse pari pientä hyökkäystä punaisten kimppuun Lemillä ja Taavetissa, mistä jälkimmäinen aiheutti 13:sta miehen tappiot. Seuraava käänne tapahtui helmikuun lopulla, jolloin punaiset valtasivat lähes taistelutta Suomenniemelle vetäytyneet valkoiset joukot. Vastahyökkäystä valkoiset yrittivät jo 4.3.1918 huonoin tuloksin, minkä jälkeen rintamalinja rauhoittui aina 23.4 asti.
 |
| Korutonta kertomaa... |
Huhtikuun 23. päivän aamuna valkoiset hallituksen joukot aloittivat etenemisen kohti Savitaipaleen kirkonkylää. Tykistön tukemana suunniteltu yllätyshyökkäys epäonnistui, eikä lähes tuhannen punaisen ampumaketju pettänyt. Tykistö sen sijaan aiheutti suuria vahinkoja kirkonkylässä, polttaen mm. apteekin ja kolme muuta taloa maan tasalle. Taistelu ei kuitenkaan vielä ratkennut, joten seuraavana päivänä valkoiset hyökkäsivät uudelleen.
 |
| Nimiluettelo |
Seuraava päivä oli sodan ehkä katkerin, koska valkoiset pääsivät etenemään Paimensaareen asti ja pakottivat punaiset vetäytymään kohti kirkonkylää. Vetäytyminen tapahtuikin melkoisen näyttävän episodin kera, koska valkoisten tykkituli sytytti Savitaipaleen satavuotiaan kirkon palamaan. Ilmeisesti kirkon tuhoutuminen johtui väärinkäsityksestä. Valkoiset luulivat, että punaiset olisivat asettaneet kirkon torniin tähystäjiä sekä konekiväärin. Tieto oli väärä, mutta sen takia tulta suunnattiin kohti kirkkoa.
Lopulta 25.4 valkoisten aloittama hyökkäys pakotti punaiset vetäytymään Taavetin suuntaan haavoittuneet mukanaan. Tuhoa kirkonkylässä seurasi tänä taisteluiden viimeisenäkin päivänä, koska punaisten esikuntana käyttämä pappila paloi maan tasalle sekä pappilan kenttäsairaalana käytetty navetta. Todennäköisesti moni punainen haavoittunut paloi hengiltä rakennuksen mukana.
Kirkonkellojen soitolla ilmoitettiin vallanvaihdoksesta ja tästä lähti liikeelle sodan voittajien käynnistämä mielivaltainen puhdistus. Moni punainen menetti hengensä vihan purkauduttua vallanvaihdoksen jälkeen, kun voittajille paljastui punaisten hallintakauden aikana tekemät mielivaltaisuudet. Sodan seurauksena työväenyhdistys lakkautettiin ja sen toiminta sallittiin vasta 1945 eli melkoisen myöhään.
Sodan voittajilla on tapana pystyttää omaksi kunniakseen muistomerkkejä, niin myös täällä Savitaipaleella. Vanhalta hautausmaalta löytyy Suojeluskunnan pystyttämä Vapaussodan muistomerkki, mikä on paljastettu v. 1921. Niin tekijä, kuin muutkin tiedot meiltä puuttuvat.
Lopuksi vielä muutama kuva Vanhalta hautausmaalta.
 |
| Kesän aikana näkemistäni hautakivistä tyylikkäin |
 |
| Karu hautamuistomerkki aikojen takaa |
Päivitys 27.2.2018
Savitaipaleen valkoisten muistomerkki on melko todennäköisesti Ilmari Wirkkala, joka toimi tuohon aikaan hankolaisen Oy Granitin taiteilijana. Täyttä varmuutta asiasta ei tosin ole. Lisäksi patsaan tarkka paljastamispäiväkin selviää nyt ja se oli 16.10.1920.
Savitaipaleen valkoisten muistomerkki on melko todennäköisesti Ilmari Wirkkala, joka toimi tuohon aikaan hankolaisen Oy Granitin taiteilijana. Täyttä varmuutta asiasta ei tosin ole. Lisäksi patsaan tarkka paljastamispäiväkin selviää nyt ja se oli 16.10.1920.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita