Parikkala / Saaren kirkko

                                          Eppu Normaali "Suolaista sadetta"

Alkubiisin nimi on Suolaista sadetta, mutta sen lisäksi täällä Kaukaalla sataa ilmeisesti myös räntää suoraan päin näköä. Tämä on siis niitä päiviä, kun kaikki menee päin helkkaria. Koko viikon kestänyt laiskuus piti kuitata tänään jollain tarinalla, mutta mönkään meni! Nyt ei paljon naurata eikä huvita liikoja kirjoitella, koska hyvä ystäväni taistelee teho-osastolla hengestään koomassa. Jotenkin samankaltainen kooma vaivaa täälläkin, mutta yleensä asiat lutviutuvat jollain tavoin. Toivottavasti tälläkin kertaa? Tsemppiä ystävälleni ja pikaista paranemista, sekä voimia läheisille. Elämä ei ole aina reilua ja oikeudenmukaista...

Kaikesta huolimatta kohde-esittely on tulossa, mutta tällä kertaa sen tekee "vieraskynänä" toimiva Willilady, jonka kirjoituksissa luulisi ainakin pilkkujen olevan paremmin kohdillaan kuin Willimiehen sepustuksissa. Itse asiassa kyseessähän on jo toinen kerta, kun ulkopuolinen saa luvan kirjoittaa blogiimme. Edellinen ja historiallinen ensimmäinen kerta on luettavissa täältä. Vaan lasketaan Willilady vauhtiin.....niin, kuten huomaatte niin kyseessä on osa 1, joten saanemme kaiketi jatkoakin?

Otteita Williladyn matkapäiväkirjasta, osa 1

Willimies-toursin matkoissa parasta on niiden yllätyksellisyys. ne ovat seikkailuja parhaimmillaan! Koskaan ei tiedä, mistä itsensä löytää. Kun eräänä lauantai-iltapäivänä noin klo 14.48 ajelimme kuvaamaan Saaren kirkkoa, en olisi osannut pitää kyseistä paikkaa kovinkaan vetovoimaisena yleisörynnistyksen kohteena. Kuinka väärässä olinkaan jälleen kerran! Ilme saattoi kyllä olla näkemisen arvoinen, kun kirkkoa lähestyessämme tien varressa alki näkyä opastekylttejä, jossa neuvottiin majoitusalueelle, ensiapuun, paikoitusalueelle tai ruokapaikalle suurtapahtumien tyyliin. 

Ilmari Launiksen suunnittelema Saaren kirkko

Kun viimein näimme itse kirkon, totesimme joutuneemme keskelle kansanjuhlaa: joka puolella parveili ihmisiä, ja jopa kirkkopiha oli täynnä telttoja. Kovaäänisistä kaikui rauhallinen puhe ja virsilaulu. Karautimme autolla täpötäydelle kirkon parkkipaikalle ja päätimme, että mukaan mennään peräti 2200 muun ihmisen sekaan, kuten myöhemmin sain netistä lukea. Oli selvää, että kuvista tulisi ihmispaljoudessa ehkä hieman erityylisiä kuin olimme odottaneet, mutta sitäkin persoonallisempia.

Me kiertelimme paikalla ihmettelemässä ja katselemassa ja kuuntelemassa. Kahvitkin hörpimme kauniissa kesäsäässä, komean kirkon kupeessa virsilaulun kaikuessa taustalla. oikein virkistävä vaihtoehto, vaikka se olikin hieman muuta kuin viikonlopun musiikkitarjonnaksi oli alun perin odottanut. Ehkä tämä pysähtyminen oli sitten meille matkalaisille tarkoitettu ja tarkoitettu. Ainakin hyvät keskustelut se herätti. 

Saaren kirkko sijaitsee mäen päällä puiden keskellä

Saimme selville, että kyseessä olivat 69. orpokotijuhlat, jotka ovat saaneet alkunsa horrossaarnaajan, Karjalan profeetaksi kutsutun Helena Konttisen toiminnan kautta syntyneestä hengellisestä liikehdinnästä. orpokotijuhlat järjestää Parikkalan seurakunta ja Parikanniemensäätiö. tapahtuma liittyy ns. uukuniemeläiseen herätysliikkeeseen, joka ei ole kovin hyvin tunnettu maassamme, vaikka sillaä satavuotinen historia onkin.

Liikkeelle on alusta asti ollut tärkeää sisälähetystyö ja vähäosaisten auttaminen. orpokotijuhlien nimi juontaa juurensa lastenkotitoiminnasta, jota uukuniemeläisen herätysliikkeen perintöä vaaliva Parikanniemensäätiö on ylläpitänyt jo vuodesta 1915 lähtien. Elokuun orpokotijuhlat järjestettiin ensin luovutettuun karjalaan jääneessä uukuniemen parikanniemessä, jossa ensimmäinen orpokotikin sijaitsi. Toisen maailmansodan alueluovutusten jälkeen juhlat on pidetty Saaren kirkolla ja orpokoti on siirtynyt toimimaan Mikkelissä vuodesta 1949 lähtien nimellä Parikanniemen lastenkoti.

Karjalan profeetan hauta Uukuniemen Paakasalmen hautausmaalla

Saaren kirkko on nykyisin yksi Parikkalan luterilaiseen seurakuntaan kuuluvista kolmesta kirkosta. Se rakennettiin vuosina 1933-1934 ja vihittiin käyttöön 1.heinäkuuta 1934, sillä aiemmin vuonna 1920 Parikkalan seurakunnasta eronnut Saaren seurakunta tarvitsi uuden kirkon. Saaren seurakunta yhdistettiin uudelleen Parikkalaan vuonna 2005. piirustukset uuta kirkkoa varten tilattiin arkkitehti Ilmari Launikselta ja se onkin lähes identtinen Lumivaaran kirkon kanssa, jonka hän on myös suunnitellut. Kirkko on komea ja koristeellinen punatiilikirkko, malliltaan päätytornillinen pitkäkirkko. Istumapaikkoja siellä on 700 hengelle.

Kellotorniin emme valitettavasti päässeet, mutta siellä on kirkonmenoihin kutsuvat kaksi kelloa, joista suurempi on 1000 kg painava. Alttaritaulun on maalannut Laila Järvinen, ja se on maamme suurimpia, kooltaan 44 neliömetriä. Näyttävä alttarifresko nimeltään "Kristuksen taivaaseenastuminen". Muut seinämaalaukset ovat taiteilija Eemil Ruokolaisen käsialaa. Kirkon urut on hankittu Saksasta vuonna 1936. Kyllä tuollaisessa paikassa mielellään Suvivirttä tai häämarssia kuuntelisi, vaikka silloin taitaisi kyllä Williladyn toinen puoli eli karjalainen itkijänainen ottaa vallan!

Laila Järvisen alttaritaulu... 44 neliötä! 

Hämmentyneinä keskellä maaseutua sijaitsevan kirkon suuruudesta, nayttävän ja perinteisen kauniin alttaritaulun koosta ja ihmisten paljoudesta jatkoimme matkaa. Ja koska oli sentään lauantai-ilta, niin minnepä muualle sitä suuntaisikaan kuin hautausmaalle...Mutta se on jo toinen tarina.