Tämä muistomerkki on hieno osoitus siitä, että Suomessa osataan joskus kiertää ja joustaa lupa- ja määräysviidakossa. Samankaltaista luovaa asennetta kaivattaisiin maassamme enemmänkin. Valitettavasti meidän päättäjämme ovat viime vuosikymmeninä tehneet parhaansa tappaakseen luovuuden ja yritteliäisyyden kaikensorttisilla idioottimaisilla määräyksillä. Tässä asiassa voisi ottaa mallia vaikkapa itänaapurista, missä Willimies kierteli tänä suvena. Esimerkiksi yksikään paikallinen saslikkibaari ei olisi täyttänyt maamme määräyksiä, mutta ruoka oli hyvää ja maistui hyvältä. Vatsanpurujakaan en saanut, mutta takuulla yksikään näistä grilleistä ei toimisi maassamme, koska lupaa ei heruisi. No ehkä päättäjämme joskus ymmärtävät, että yritteliäisyyttä ei kannata tappaa liialla sääntelyllä? No näin tuskin tapahtuu...
Yhdessä yössä rakennettu puhujakoroke |
Talvisodan loppuesssa 13.3.1940, Suomen armeijan oli nopeasti siirryttävä uusien rajojen sisäpuolelle ja Lemikin sai osansa näistä joukoista. Kolmesta prikaatista koostunut 1.Divisioona majoitettiin Etelä-Karjalan alueelle ja 3.Prikaati sai kotipaikakseen Lemin. Pikkuhiljaa tilanteen rauhoituttua, päätettiin 3.Prikaati kotiuttaa loppukesästä 1940. Aivan kaikkia miehiä ei tosin laskettu siviiliin, koska jokaisesta lakkautettavasta prikaatista muodostettiin yksi pataljoona uudelleen perustettavaan 1.Prikaatiin, joka jäi välirauhan ajaksi palvelukseen Lemille.
Alkuperäistä yksikköä lakkautettaessa nousi esiin kysymys vihoviimeisestä paraatikatselmuksesta ja ohimarssista Lemin kirkonkylässä. Tietysti tapahtumaa varten tarvittiin edustava koroke ohimarssin vastaanottamista varten. Prikaatin johto tiedusteli lupaa korokkeen rakentamisesta silloiselta kirkkoherra Karttuselta. Vastaus oli kieltävä, mutta Karttunen totesi lopuksi, että jos se yön aikana ilmestyisi, niin siinähän se sitten on! No yön aikana puhujakoroke valmistui ja on yhä jäljellä muistutuksena 3.Prikaatista.
Lisäksi puhujakorokkeen etuosassa on kuparilaatta, missä ovat Karjalan, Savon ja Uudenmaan vaakunat sekä maininta joukko-osaston talvisodan aikuisista taistelupaikoista. Maininnan ovat saaneet Kämärä, Pilppula, Summa ja Tali.
3.prikaatin muistolaatta puhujakorokkeen etuseinässä |
Lisäksi puhujakorokkeen etuosassa on kuparilaatta, missä ovat Karjalan, Savon ja Uudenmaan vaakunat sekä maininta joukko-osaston talvisodan aikuisista taistelupaikoista. Maininnan ovat saaneet Kämärä, Pilppula, Summa ja Tali.
Muistan tuon saman tarinan, kun oltiin vuonna 1992 tekemässä isävinajan perunkirjoituksia Lemillä. Silloinen Osuuspankin paikalliskonttorin johtaja Jukkalan Matti jutteli noita paikallishistorian juttuja. Harmi vaan, että noita ihmisiä in vaan yhä vähemmän.
VastaaPoista