Sama saaga jatkuu näemmä taas. Jo kolmannen kerran joku Willimiehen jäljillä blogiin kyrsiintynyt immeinen päätti lähestyä minua puhelimen välityksellä. En jaksa edes linkittää noita vanhoja vastauksiani mokomille valittajille vaan totean saman kuin ennenkin. Siinähän valitatte ja purpatatte, mutta jatkan omalla tyylilläni, Jos ei kiinnosta, niin lue vaikkapa jotain muuta blogia tai vaikkapa Avotakkaa. Blogeja on netti täynnä ja akkojen lehtiä lehtikioskit täynnä! Lehteen jos kirjoitat estareihin blogista, niin huolehdi, että nimi on oikein kirjoitettu. Minulla ei ole muuta sanottavaa tälle naiselle, kuin että kuuntele blogin video! Se on tarkoitettu juuri SINULLE....
 |
| Suopellon raja-aseman muistomerkki |
Täällä blogissa sen sijaan on jatkumoa eiliseen kirjoitukseen. Samojen hemmojen neuvosta etsimme Williladyn kanssa Suopellontien varresta vasta julkaistua muistomerkkiä ja sieltähän se löytyi tien päästä omakotitalon pihamaalta. Oveen kolkuttelun jälkeen paikalle saapui ehtoisa emäntä, joka kertoi meille muistomerkin taustoista, vaikka kädet paljastivat piirakoiden leipomisen olevan käynnissä. Kuulemma olisimme päässeet maistiaisillekin, mutta operaatio oli vielä kesken. Syödään piirakat ensi kerralla?
 |
| Vähän "tärähtänyt" kuva kertonee naisihmisen käsityksen Willimiehen luonteesta. Lienee asiassa oikeassa... |
Kesällä 2013 oli Kaakkois-Suomen rajavartiosto ja Kaakkois-Suomen rajamieskilta pystyttäneet muistomerkin talon pihamaalle, muistutuksena ajanjaksosta Suomen historiasta. Jatkosota oli juuri päättynyt ja rajan vartioiminen piti järjestää uudelleen. Niinpä tänne Suopellolle pystytettiin rajavartioasema, mikä ei tosin enää ole pystyssä. Parin vuoden ajan täällä vartioitiin Isänmaan rajaa, joka oli vain vajaan kilometrin päässä. No siellä se on onneksi vieläkin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita