Onpa leuhka olo! Uskomaton rajapyykki tällaisen virkaheiton historia-alan amatöörin ylläpitämälle historiablogille on nyt totta! 100.000 kävijän rajapyykki meni tänään rikki ja nyt olen aivan sanaton... 100.000 kävijää! No mitäpä tässä pitäisi oikeastaan sanoakaan? Kiitokset tietty lukijoille ja assistenteille, jotka ovat pyörineet reissuilla mukana. Erityiskiitokset menee omille pojille sekä Williladylle, joka on hengaillut reissuilla mukana alkukesästä saakka ja potkinut vanhaan ukonräähkään vauhtia. Luultavasti kuvausreissut olisivat yksin jääneet vähemmälle tai ainakin ne olisivat olleet hemmetin tylsiä.
Nyt on hurtilla huumorilla selvitty koko Etelä-Karjalan kuvauksista. No ei nyt aivan kaikista, koska monet mielenkiintoiset luolat ja vuoret ovat vielä koluamatta, mutta ne saavat odottaa seuraavaa suvea, koska aika yksinkertaisesti loppui kesken. Näille reissuille pitänee tosin palkata joku uusi assistentti matkaan, joka ei rupea pimeissä ja ahtaissa luolissa kiljumaan.... saattaa mennä muuten korvat lukkoon ;)
Mennyttä aikaa kun muistelee, niin näillä reissuilla on sattunut kaikenlaista. Vanhoja tosin nyt kehtaa enää edes muistella, mutta tänä suvenakin on tapahtunut vaikka mitä! Olen moottoripyöräillyt Venäjällä, sotkeutunut piikkilankoihin, käynyt teatterissa, kahlannut polvia myöten suossa, punkkeja on revitty nahasta urakalla, seilailtu vesillä rikkinäisellä veneellä ilman airoja sekä hortoiltu säkkipimeässä metsässä. "Muutaman kerran" on tullut jopa eksyttyä ja hikeä on vuotanut rutkasti. Tapahtumahetkellä ne eivät naurattaneet, mutta nyt ne muistaa elämän hyvinä hetkinä. Onhan tämä ollut paras vuosi pitkään aikaan!!
Willimies on siis tyytyväinen vuoteen 2013, joka oli muutenkin suurten muutosten vuosi. Sain työhommissa ylennyksen ja unohtaa ei sovi Williladyn seuraa, joka on nuorentanut vanhaa ukkoa ainakin kymmenen vuotta. Tähän kun vielä lisää erilaiset omalta mukavuusalueelta poikkeamiset ja ikisuosikkini SaiPan menestyksen, niin johan on ollut vuosi! Onhan noita kohokohtia ollut toki paljon muitakin, mutta riittäköön nämä tällä kertaa.
Silti aina pitää pyrkiä eteenpäin, joten uusia ajatuksia puskee esille. Olenkin ajatellut että seuraavasta vuodesta ja nykyisen jämistä tulee vielä suurempien muutosten vuosi! Mitähän kaikkea mahtaa tapahtua? Itseänikin arveluttaa tuleva, suorastaan pelottaa... Joka tapauksessa suuri muutos on jo alkanut. Uusi työhakemus on laitettu postin kuljetettavaksi ja nyt vaan odotetaan, että herättääkö se vastakaikua? Koska työpaikan hakuaika on vielä kesken, niin en aio paljastaa mitä duunia haen. Voihan tuo olla, että en kerro julkisesti myöhemminkään... saas nähdä.
Silti aina pitää pyrkiä eteenpäin, joten uusia ajatuksia puskee esille. Olenkin ajatellut että seuraavasta vuodesta ja nykyisen jämistä tulee vielä suurempien muutosten vuosi! Mitähän kaikkea mahtaa tapahtua? Itseänikin arveluttaa tuleva, suorastaan pelottaa... Joka tapauksessa suuri muutos on jo alkanut. Uusi työhakemus on laitettu postin kuljetettavaksi ja nyt vaan odotetaan, että herättääkö se vastakaikua? Koska työpaikan hakuaika on vielä kesken, niin en aio paljastaa mitä duunia haen. Voihan tuo olla, että en kerro julkisesti myöhemminkään... saas nähdä.
Vielä kerran, kiitos ja kumarrus kaikille lukijoille! Tyrkkään tuohon alle vielä muutaman kuvan tulevista kohteista, jotka ovat ainakin minusta olleet kesän kohokohtia. Juttua noista sitten jossain vaiheessa...
 |
| Samperin iso kivenmurikka... juttua tulossa lähiaikoina |
 |
| Vaikka Egyptissä ei tullut käytyä, niin pyramidi sentään nähtiin |
 |
| Tarina tästä miehestä 6.12.2013 |
 |
| Asumaton saari, no ei aivan....juttu joskus syksymmällä
Vuoden parhaat otokset ja lukuisat muut kohteet odottavat siis vielä vuoroaan, joten pysykäähän Willimiehen ja hangaround Williladyn(prkl. pitäisikö vaihtaa blogin nimeä?) jäljillä mukana.
Aagh.... Meinasi muuten unohtua kiittää matkoilla tapaamiamme ystävällisiä ja avuliaita isäntiä ja emäntiä, jotka ovat olleet suureksi avuksi mitä erilaisimpien kohteiden löytämisessä. Erityiskiitokset lähtevät täältä kellaristani etenkin Suopellontielle Rautjärvelle, missä vanha rouva oli pahoillaan, kun hänen Karjalanpiirakkansa eivät olleet valmiit tullessamme pihaan. Syödään piirakat ensi kerralla, mutta kiitokset vielä kerran parista vihjeestä. Niidenkin esittelyvuoro tulee vielä... Tarkoitukseni on jatkossa esitellä tulevat kohteet aihepiireittäin ja aluksi vuorossa ovat Suomen sotavuosiin liittyvät paikat ja muistomerkit. Tämän jälkeen jotain muuta ja lopuksi palataan matkoilta takaisin Lappeenrantaan, mistä matkamme alkoi. Itseäni ainakin jännittää, että milloin viimeinen bloggaus on takana ja saan sulkea kotini ulko-oven viimeisen kerran sekä asettua kiikkustuoliin muistelemaan taakse jääneitä mielenkiintoisia reissuja... Onhan tämä ollut ja tulee vielä olemaan ihan hemmetinmoinen urakka! Ennen sitä hetkeä on kuitenkin aika röyhistellä tovi rintaa ja lähteä SaiPan peliin sekä nauttia muutama sihijuoma. Vielä kerran kiitos ja kumarrus teille lukijoille! Palataan asiaan huomenna.... ei vaan ylihuomenna! |
Jihuu! Mielettömän paljon onnea suuresta kävijämäärästä! Vaan ihmekös tuo, kun täältä löytyy mielenkiintoisia kohteita, railakasta musiikkia ja letkeitä juttuja - kyllä kelpaa lukea! Ansaitset kyllä itse kauneimmat kiitokset siitä, että olet jaksanut tehdä tätä kärsivällisyyttä vaativaa ja epäkiitollistakin bloggaustyötä ihan omasta halustasi. Harva tietää, kuinka paljon aikaa, bensaa ja sitkeyttä se on vaatinut!
VastaaPoistaNiin, jos et saa ensi kesäksi parempia assistentteja, mitä kyllä todella ihmettelisin, niin lupaan hommata sinulle kuulosuojaimet ja itselleni jonkun hillittömän valonheittimen sinne luoliin ;-) Kyllä sitten sujuu.
Nöyrän kiitollisena uskomattoman upeista kokemuksista, jotka Willimies Tours on minulle tarjonnut
Willilady