Torstaiaamu ja taas pitkä päivä edessä. Kuvittelin vielä viime keväänä, että työpäivät lyhenisivät luopuessani apulaisrehtorin toimesta ja ryhtyessäni riviopettajana opettamaan historiaa ja yhteiskuntaoppia yläkoulussa. Enpä olisi voinut olla enemmän väärässä. Jokainen päivä tuntuu venyvän kello neljään ja monesti palaverit vievät aikaa jopa osasta iltaakin. Alkaa tuntua, että opettajan perustehtävä opettaminen on vain sivuseikka, kun järjestellään sekä suunnitellaan kokoajan erilaisia projekteja, korjataan oppilaiden tehtäviä sekä suunnitellaan erilaisia koko koulun yhteisiä tapahtumia. Olisiko liikaa vaadittu, että annettaisiin aikaa ja mahdollisuuksia hoitaa perustyö ensin kuntoon ja mietitään sitten erilaisia ylimääräisiä tapahtumia?
 |
| Iitin upea kirkkomiljöö kellotorneineen hautausmaalta kuvattuna |
Iitissäkään tuskin olisi saatu aikanaan rakennettua vuonna 1693 kirkkoa, jos työntekijät olisivat joutuneet nikkaroinnin lomassa suunnittelemaan samalla avajaisia, kirkon teemailtoja sekä seurakuntalaisten hyvinvoinnin edistämistä. Olisi saattanut talkooväki poistua omille pelloilleen viljelemään ja hoitamaan kotieläimiään, jos aika tuntuisi menevän joutavaan, mikä ei salskealle raksamiehelle kuulu. Onneksi tuolloin kaiketi ajat olivat erilaiset ja rakennusmestari Taavi Juhonpojan ja lasimestari Eerikki Eerikinpojan johdolla hommat etenivät. Lisäksi lopputulos oli jotain sellaista, mitä katselee tänäkin päivänä mielellään...
 |
| Upearyhtinen kirkko |
Upean lopputuloksen varmisti reilut 200 vuotta myöhemmin kirkoihin perehtynyt arkkitehti Josef Stenbäck, jonka johdolla vuosina 1913-1914 suoritettiin peruskorjaus, minkä yhteydessä kirkkoa nostettiin metrillä ylöspäin, jotta kirkon kivijalka saatiin uusittua. Samalla kertaa paanukatto vaihdettiin betoniseen paanukattoon ja kirkko vuorattiin uusiksi ulkoa ja sisältä.
 |
| Kellotorni soveltuu upeasti maisemaan |
Tämän remontin jälkeen kirkkoa on hoidettu huolella ja säännöllisesti. Ilmankos tämä kirkko on mielestäni hienoin blogissa tähän asti esittelemistäni. Hienon lopputuloksen kruunaa upea väri, mikä on aikoinaan 1800-luvun alkuvuosina kirkkoon valittu. Alkuperäisestä väristä en osaa sanoa, mutta on toki mahdollista sen olleen alusta lähtien punainen. Lukijoiden sekä omaksi harmikseni kirkko oli kuvaushetkellä suljettu, joten sisätilat jäivät kuvaamatta, mihin ilmeisesti lukijat ovat tottuneet. Eihän tämä ole ensimmäinen kerta ja sen voin luvata, ei tule jäämään viimeiseksikään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita