Sain tänään pitkästä aikaa postia. Viikko takaperin postilaatikkoon oli ilmestynyt Urheilu Sanomat ja taas se oli saapunut sinne. Oli suorastaan nostalgisia tunteita herättänyt hetki, kun minua oli muistettu viikon postittoman jakson jälkeen. Siksipä hivenen hymyilytti silmiini osunut uutinen postimerkin päivästä 7.10, jolloin kampanjassa mukana olevien kaupunkien vaakunat pääsevät postimerkkiin. Siis Lappeenrannan Willimies pääsee postimerkkiin, mutta kuka näitä postimerkkejä enää tarvitsee? Tehdäänkö niitä ainoastaan keräilijöitä varten vai mikä on syynä? Ainakaan kotikaupunkini ei kannata enää tästä eteenpäin haaskata rahaa mokomaan....komein heppu sai jo oman postimerkkinsä...
Olisihan tuo kiva, jos joku lähettäisi minullekin postia, mikä olisi varustettu Willimiehen kuvalla varustetulla postimerkillä ryyditettynä. Tosin Urheilu Sanomat ja verottaja ovat ainoat, jotka minulle nykyisin postia lähettävät - poliisia ja Kelaa unohtamatta. Heiltä tuskin saan tätä keräilyharvinaisuutta, joten olkoonpa sitten. Mitäpä minä tuolla tekisinkään? Postin jakelun voisi puolestani lopettaa kokonaan ja siirtää nuokin viranomaiskirjeet netin kautta toimitettavaksi....vaikkapa vesileimalla varustettuna? Vaan siirrytäänpä pikkuhiljaa aiheessa eteenpäin ja palataan Iittiin.
Yleensä yritän etsiä etukäteen mahdollisimman tarkasti tietyn alueen muistomerkit, ennenkuin lähdemme kuvausreissulle, mutta silti joka reissuun eksyy yllätyksiä. Lähes poikkeuksetta joka reissulla olen törmännyt ennalta minulle tuntemattomiin muistomerkkeihin tai -laattoihin. Näin kävi taannoisella Iitin kuvausreissullakin, jolloin silmiimme osui meille tuntematon muistolaatta erään erikoisen näköisen rakennuksen seinustalla.
Kyseisen rakennuksen seinään oli kiinnitetty tummapohjainen muistolaatta, mikä kertoi rakennuksen aiemmasta historiasta. Kyseinen rakennus on 1800-luvulla kartanoa hallinneen Erik Stråhlen ajalta oleva juustola. Talo on sveitsiläistyyppinen vaalea savesta tehty talo, minkä seinien savea on vahvistettu paikallisella materiaalilla - kanervilla. Juustomestari kartanoon hommattiin Sveitsistä, mistä saapui paikalle Emmentalia väsäämään juustomestari Johann Treuthardt vuonna 1872.
Toiminta jatkui aina vuoteen 1902 ,joten vuosikymmeniä paikalla leijui Emmentalin tuoksu. Nyt kuitenkin tuoksu on kadonnut, mutta Treuthardtin jälkeläiset ovat halunneet kunnioittaa esi-isänsä työtä kiinnittämällä 16.8.1997 muistolaatan seinään. Saisinpa joskus vastaavan kunnianosoituksen oman vaatimattoman mökkini seinään....
 |
| Perheniemen juustola |
Olisihan tuo kiva, jos joku lähettäisi minullekin postia, mikä olisi varustettu Willimiehen kuvalla varustetulla postimerkillä ryyditettynä. Tosin Urheilu Sanomat ja verottaja ovat ainoat, jotka minulle nykyisin postia lähettävät - poliisia ja Kelaa unohtamatta. Heiltä tuskin saan tätä keräilyharvinaisuutta, joten olkoonpa sitten. Mitäpä minä tuolla tekisinkään? Postin jakelun voisi puolestani lopettaa kokonaan ja siirtää nuokin viranomaiskirjeet netin kautta toimitettavaksi....vaikkapa vesileimalla varustettuna? Vaan siirrytäänpä pikkuhiljaa aiheessa eteenpäin ja palataan Iittiin.
Yleensä yritän etsiä etukäteen mahdollisimman tarkasti tietyn alueen muistomerkit, ennenkuin lähdemme kuvausreissulle, mutta silti joka reissuun eksyy yllätyksiä. Lähes poikkeuksetta joka reissulla olen törmännyt ennalta minulle tuntemattomiin muistomerkkeihin tai -laattoihin. Näin kävi taannoisella Iitin kuvausreissullakin, jolloin silmiimme osui meille tuntematon muistolaatta erään erikoisen näköisen rakennuksen seinustalla.
 |
| Juustolan seinästä löytyy muistolaatta |
Kyseisen rakennuksen seinään oli kiinnitetty tummapohjainen muistolaatta, mikä kertoi rakennuksen aiemmasta historiasta. Kyseinen rakennus on 1800-luvulla kartanoa hallinneen Erik Stråhlen ajalta oleva juustola. Talo on sveitsiläistyyppinen vaalea savesta tehty talo, minkä seinien savea on vahvistettu paikallisella materiaalilla - kanervilla. Juustomestari kartanoon hommattiin Sveitsistä, mistä saapui paikalle Emmentalia väsäämään juustomestari Johann Treuthardt vuonna 1872.
Toiminta jatkui aina vuoteen 1902 ,joten vuosikymmeniä paikalla leijui Emmentalin tuoksu. Nyt kuitenkin tuoksu on kadonnut, mutta Treuthardtin jälkeläiset ovat halunneet kunnioittaa esi-isänsä työtä kiinnittämällä 16.8.1997 muistolaatan seinään. Saisinpa joskus vastaavan kunnianosoituksen oman vaatimattoman mökkini seinään....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita