Takana melkoinen viikko. Kiirettä on piisannut ja kaiken lisäksi tuntuu, että kaikki kaatui niskaani samalla viikolla. Kaiken kruununa oli tieto Englannin maalta, että oma rakas Säkkijärvellä syntynyt tätini siirtyi taivaallisiin joukkoihin. Nyt kaiken lisäksi on vielä selvitettävä, että kuinka pääsen Englantiin Wolverhamptoniin paikan päälle, jos päätän lähteä reissuun isäni ja äitini kanssa. Kiirettä on siis pitänyt, joten aionpa tänään rauhoittua ja istua pihagrillillä tätini muistoa muistelemassa.
Tätini elämäntarina onkin hyvä aasinsilta tämän päiväiseen kohteeseen, mikä on Iitin hautausmaalta löytyvä muistomerkki, missä kunnioitetaan luovutettuun Karjalaan jääneitä vainajia. Sinnehän tätiäni ei haudata, mutta koska hänen juurensa ovat luovutetulta alueelta, niin kerrottakoon hänen tarinansa lyhyesti. Hän syntyi siis Säkkijärvellä, mistä hän muutti vanhempiensa matkassa evakkoon Lappeenrantaan. Välirauhan aika papalta meni oman talon rakentamiseen, mihin he pääsivät muuttamaan talvella 1940/41. Tuon jälkeen uusi sota kolkutti ovelle ja tätini laitettiin neljä vuotiaana sotalapseksi Ruotsiin.
 |
| Iittiläisten kunnianosoitus Karjalaan jääneille |
Ruotsissa hänellä oli hyvä sijaisperhe, joka huolehti hänestä. Sotavuosina hän kävi Lappeenrannassa vanhempiensa luona muutaman kerran, mutta sodan jälkeen hän jäi Ruotsiin, koska maassa oli puutetta kaikesta. Tietysti tämä vieraannutti hänet Suomesta, mutta silti hän piti yhteyttä kotimaahansa. Myöhemmin hän läksi opiskelemaan Ruotsista Englantiin, missä hän tapasi tulevan miehensä Davidin. Sen jälkeen kotipaikaksi vakiintui Wolverhampton keski-Englannista ja he saivat neljä lasta. Myöhemmällä iällä tätini ja hänen miehensä pitivät yhteyttä tätini vanhempiin, niin Ruotsissa kuin täällä Suomessakin. Viime näkemisestä onkin kulunut liki vuosi, mutta onneksi hänen poikansa on kiinnostunut äitinsä suomalaisista juurista ja on vieraillut minunkin kotonani. Toki tulee uudestaankin....
Siksi onkin ymmärrettävää, että Iitinkin karjalaiset halusivat vuonna 1955 kunnioittaa luovutettuun Karjalaan jääneitä vainajia muistomerkillä. Vastaaviahan löytyy toki muualtakin tai paremminkin kaikkialta. Ainakin tässäkin blogissa niitä on esitelty jo useampia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita