torstai 5. syyskuuta 2019

Jaakkima / Jaakkiman kirkko

Joskus on kiva kokea mukavia ylläreitä. Sellainen kohtasi minua ja Williladya joitain viikkoja takaperin, kun vierailimme Lahdenpohjassa ja Jaakkimassa. Paikathan ovat vierekkäin, joten molemmat nimitykset lienevät oikein. Isoa tietä ajaessamme edessämme siinti valtavan kokoinen punatiilinen rakennus, Jaakkiman kirkko. Tietenkin kurvasimme tämän aikoinaan 3000-paikkaisen kirkon pihamaalle ja mitä huomasimmekaan.....



Kirkon alue ja kirkko ovat isojen töiden kohteena, eikä se muistuttanut yhtään paikalta näkemiäni vuonna 2016 näppäiltyjä valokuvia. Kirkon sisältä oli kaivettu maat pois ja nyt se ei myöskään näyttänyt koivujen taimitarhalta! Tilalle oli ajettu valtavat määrät sepeliä uudeksi pohjaksi. Myös piha-alueella oli tehty isot työt ja alue raivattu, ajettu multaa tontti täyteen ja istutettu nurmelle. Onkohan venäläisillä aikomus kunnostaa kirkko entiseen loistoonsa? Toivottavasti....

Jaakkiman kirkon historia on mielenkiintoinen. Seurakunta perustettiin joskus vuoden 1617 Stolbovan rauhan jälkeen kahdesta kreikkalaiskatolisesta kappelista. Tarkka vuosiluku ei ole säilynyt, mutta se tiedetään, että ainakin vuonna 1632 Jaakkiman luterilaisella seurakunnallla oli oma kirkkoherra. Koska seurakunta oli perustettu, niin kirkkokin piti olla. Jaakkiman ensimmäisestä kirkosta ei kuitenkaan ole säilynyt ihmeemmin tietoa, mutta vuonna 1656 se on ollut jo olemassa.
Piha-alueet on raivattu ja kylvetty nurmelle

Kirkko on täytetty sisältä karkealla soralla

Kirkon runko näyttää melko vahvalta vieläkin

Ilmeisesti kirkko ränsistyi tai jäi pieneksi, koska uusi kirkko päätettiin rakentaa. Toinen kirkko valmistui jo 1754 rakennusmestari Eric Colleniuksen toimesta, mutta se voitiin vihkiä käyttöön vasta 27.2.1768, koska kirkon rakentajat ja pitäjäläiset rettelöivät keskenään! Mikä oli riitojen syy? Siihen en valitettavasti osaa vastata. Jaakkimalaiset tuntuvat olleen ärhäkkää väkeä, koska sama kiistely jatkui myös kolmannen, eli nykyisen Jaakkiman kirkon kanssa.

Uuteen kirkkoon C.L.Engel laati piirustukset jo vuonna 1834, mutta riitojen takia rakentamisen aloittaminen viivästyi. Lopulta 1845 rakennustyöt alkoivat ja valmistakin tuli loppujen lopuksi 1851, jolloin kirkko vihittiin käyttöön 19.10.1851. Kirkko olikin upea ilmestys mäen päällä ja sisälle mahtui 3000 sanakuulijaa! Tieto jumalanpalveluksista välitettiin lähistön asukkaille neljällä kellolla, jotka ovat nykyisin Teuvalla ja Kesälahdella.
Kirkon seinään oli kiinnitetty infolakana

Näinköhän tämä kunnostetaan kokonaan?

Kirkko säästyi ehjänä talvisodasta, mutta välirauhan aikana kirkosta oli poistettu penkit, alttari, urut, lukot ja kirkon risti. Sisätilat olivat myös pahasti tahriintuneet, mutta suomalaiset kunnostivat kirkkoa jatkosodan vuosina. Edessä oli kuitenkin vuosi 1944 ja Jaakkiman alueen luovutus venäläisille. Nyt kirkko saikin uusia käyttötarkoituksia. Sitä käytettiin vankilana, varastona ja konekorjaamona, kunnes vuonna 1977 tapahtunut tulipalo tuhosi kattorakenteet sekä autioitti kirkon.

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Lumivaara / Ortodoksinen hautausmaa

Eilisiltana kävin työpäivän päätteeksi Joensuussa assistentti Pirhosen 60-vuotissyntymäpäivillä yllätysiskuna. Rankkahan tuo matka oli, mutta pitäähän ihmisen parhaan kaverinsa eteen tuon verran vaivautua, koska ilman Ilkkaa blogista puuttuisi jonkun verran kohteita. Yksi tällaisista kohteista on vuorossa tänään ja lähipäivinä niitä puskee vielä lisääkin....Asiaan!

Elokuun alussa Willimies oli ladynsa sekä assistentti Pirhosen kanssa seikkailemassa Sortavalan ja Käkisalmen välisellä alueella, joka on aina aiemmin jäänyt reissujeni ulkopuolelle. Nyt oli sitten aika hoitaa tämänkin alueen kuvaukset päätökseen. Tärkein motivaattori tälle matkalle oli käynti Williladyn mummon kotipaikalla Änkilänsalossa, mikä nykyisin on Venäjän rajavyöhykealueella. Tänne olimme hankkineet luvat etukäteen, mutta juttu seikkailuistamme Venäjän rajavyöhykkeellä julkaistaan vasta myöhemmin....

Samalla reissulla kävimme myös soittamassa lumivaaralaisille kirkon kelloja sekä vierailimme Lumivaaran ortodoksisella hautausmaalla. Sen sijaintia olin yrittänyt selvittää jo kauan, mutta huonolla menestyksellä. Sijaintia ei löytynyt edes Karjalan kartoista, jotka ovat olleet oiva apuvälinen monenkin kohteen sijainnin selvittämisessä. Viime helmikuussa pidimme suunnittelupalaverin Joensuussa assistentti Pirhosen kanssa ja yritimme selvittää sen sijaintia Ilkan Venäjän kontaktien avulla. Sekin oli lähes vesiperä....

Pienen vihjeen toki saimme ja kaivoimme kartan esiin etsiäksemme Kumolan Räimäen, missä hautausmaan ppitäisi sijaita. Ei paljoakaan auttanut, mutta avuksi otimme Sherlock Holmesmaisen ajattelun ja mietimme, minne itse olisimme paikan perustaneet. Elokuussa sitten paljastui, että kartassamme oli täppä täsmälleen oikeasssa kohdassa!!! Olimme siis löytäneet paikan, minkä löytymiseen emme sen kummemmin uskoneet itsekään.
Maisemia tienvarresta

Tienreunat oli jyrännyt joku helvetinkone, joka oli silpunnut liikennemerkitkin.....

Pysäköidessämme tien viereen, emme vieläkään olleet varmoja, että olemmeko oikealla paikalla. Löysimme pienen poluntapaisen ja lähdimme etenemään sitä pitkin. Parisataa metriä myöhemmin huomasimme saapuneemme Lumivaaran ortodoksiselle hautausmaalle. Korkean heinikon keskeltä löytyi muutamia hautoja, joiden merkit olivat vielä pystyssä. Lisäksi alueella oli runsaasti kuoppia, jotka tulkitsimme aivan oikein haudoiksi. Olimme siis löytäneet oikean paikan.
Polku vie hautausmaalle

Painautumia kaikkialla

Perillä. Assistentti könyää liukasta rinnettä kohti muistomerkkiä

Hautausmaalta löytyi myös infotaulu sekä korkeaan kallioon kiinnitetty muistolaatta risreineen. Muistolaatta on paljastettu 18.6.1997 Lumivaaraseurojen toimesta. Muistolaatan teksti kertoo seuraavaa:"Tällä paikalla sijaitsi Lumivaaran ortodoksinen hautausmaa vuoteen 1944. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joh 11:25. Lumivaaraseurat"
Muistolaatta risteineen oli pultattu kallioon

Lumivaaran ortodoksisen hautausmaan muistolaatta

Hautausmaa visiitin aikana satoi kaatamalla, joten emme jääneet paikan päälle sen kummemmin etsimään säilyneitä hautamuistomerkkejä, mutta takaisin tielle tullessamme huomasimme viitan, joka opasti hautausmaalle! 
Hautausmaalla oli infotaulu

Infotaulu keroo paikan merkityksestä

Yleisnäkymä

Kappale hautaristiä

Tienvarresta löytyy myös opasviitta, minkä näimme vasta paluumatkalla

tiistai 3. syyskuuta 2019

Vuoksela / Sankaripatsas 1918

Tänäänkin ollaan Vuokselassa ja kyseessä on Olga Nizegorodtsevan ottamat valokuvat kesältä 2019, jolloin hän pyynnöstä kävi paikan päällä kuvaamassa kohteen. Tehtävän arvoa nostaa huomattavasti se, että hän on pietarilainen, joka kävi Vuokselassa polkupyörällä. Eipähän Willimiehestä olisi tällaiseen urotyöhön. Minähän olen melkoisen mukavuudenhaluinen immeinen....
Muistomerkkiä kukitetään syksyllä 1941 (SA-kuva)

Kuten niin monesti ennenkin, jää tarkka tieto sankaripatsaan juurelle haudatuista vuoden 1918 valkoisista sotasankareista hämärän peittoon. Vaihtoehdot sankarien määrille ovat joko seitsemän tai kaksitoista vainajaa. Eipä tuolla nyt suurta merkitystä ole, mutta joka tapauksessa Vuokselassakin asia koettiin niin tärkeäksi, että pitäähän se nyt patsas pystyttää. 
Vuoksela 1918 sankaripatsas (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuoksela 1918 sankaripatsas (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuoksela 1918 sankaripatsas (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuoksela 1918 sankaripatsas (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Melko nopeasti paikalle pystytettiin vuonna 1921 arkkitehti Baerin veistämä mieshahmo. Todennäköisesti patsashankkeen alullepanija oli paikallinen Suojeluskunta, vaikka arkisto jälkiä asiasta ei olekaan säilynyt. Paljastustilaisuus oli arvokas, missä Suojeluskunnalla oli iso rooli. Kyllä siinä kelpasi paljastaa upea veistos sotilaasta, joka lakki kädessään katsoo maahan. Patsaan nyt jo kadonneeseen jalustaan oli myös kaiverrettu Karjalan vaakuna ja teksti:"Kodin ja isänmaan puolesta". 
Muistomerkki sai uuden jalustan 1995 ja sen teksti omisti sen kaikille hautausmaahan haudatuille. Valitettavasti teksti ei selviä kuvasta (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Hautausmaan jäänteitä (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Hellyyttävä muisto hautausmaahan haudatuille (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Jatkosodan aikana patsas oli vielä ehjä, mutta neuvostoaikana se rikottiin. Rikkoutuneet osat kasattiin vuonna 1995 uudelleen muistomerkiksi. 

Lopuksi liitän tähän linkin Willimiehen kohdekarttaan, mistä löytyvät kaikki Willimiehen esittelemät kohteet. Kartasta löytyvät myös vielä julkaisemattomat kohteet, jotka esitellään vielä tämän vuoden puolella....

Päivitys 24.10.2026
Tekstit hakattu pois..... linkki kuviin

maanantai 2. syyskuuta 2019

Vuoksela / Vuokselan kirkko

Nimistöltään vanha Vuokselan alue on aina jäänyt reittieni ulkopuolelle, milloin mistäkin syystä. Ehkä tärkein syy on se, että nykyisin kirkko sijaitsee yksityisalueella ja sinne pääsyn olen kokenut vaikeaksi, jopa mahdottomaksi. Onneksi kuitenkin olen saanut assistentti Pirhosen avulla käyttööni kuvia kahdelta venäläiseltä henkilöltä, Jefim Plotnikovilta ja Olga Nizegorodtsevalta. Teille suuri kiitos näistä esittemistäni kuvista.
Vuokselan kirkko uhmaa aikaa (Kuva Jefim Plotnikov)

Vuokselan kirkko uhmaa aikaa (Kuva Jefim Plotnikov)

Vuokselan kirkko uhmaa aikaa (Kuva Jefim Plotnikov)

Vuokselan kirkko uhmaa aikaa (Kuva Jefim Plotnikov)

Vuokselan kirkko uhmaa aikaa (Kuva Jefim Plotnikov)

Vuokselan seurakunta sai alkunsa vuonna 1905, jolloin perustettiin Valkjärven rukoushuonekunta. Tästä Vuoksela erosi emäseurakunnaksi 1912 ja aloitti toimintansa kaksi vuotta myöhemmin. Alueita Vuokselan seurakuntaan liitettiin ympäristön kunnista, mutta liikettä tapahtui poispäinkin. Vuosalmi näet siirtyi samassa yhteydessä Äyräpään seurakuntaan. 

Koska seurakunta oli uusi, niin se tarvitsi oman kirkon. Se rakennettiinkin Ilmari Launiksen piirustusten pohjalta Päiväkiven Virkkilään vuonna 1929. Koska suomalaiset ovat hankalaa väkeä, niin tämä kirkon sijainti ei kaikille kelvannut, vaan Uudenkylän kyläläiset päättivät rakentaa kostona oman kirkon. Niinpä Antrean vanha purettu kirkko köijättiin Vuoksea pitkin Uuteenkylään, missä se tuhoutui talvisodan aikana maan tasalle.
Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Vuokselan kirkko (Kuva Olga Nizegorodtseva)

Launiksen suunnittelema kivinen kirkko sen sijaan ei vaurioitunut talvisodassa ollenkaan, mutta välirauhan aikana se koki kovia. Kirkonkellot siirrettiin muualle, mutta ne palautettiin jatkosodan vuosina paikalleen. Penkit oli siirretty pois ja alttari sekä ikkunat särjetty. Kirkko kuitenkin korjattiin suomalaisten toimesta ja jo vuoden 1942 kesällä se oli taas jumalanpalveluskäytössä.

Nykyisin kirkko uhmaa aikaa ja odottaa parempaa aikaa....

sunnuntai 1. syyskuuta 2019

Viipuri / Leninin laatta

Meikäläinen on muuten surkeaa matkaseuraa. Kävimme näet kuukausi takaperin Williladyn kanssa Pietarissa kolmen päivän reissulla. Reissukamoja pakatessani pähkäilin, että ottaisinko kameraa mukaan olleenkaan? No, lupasin juhlallisesti, että olemme lomareissulla eikä valokuvaamassa kohteita, joten päätin jättää kameran kotiin. Minusta se oli hieno päätös!

No, seuraavana aamuna ajelimme Vainikkalaan ja hyppäsimme Allegroon. Kiva reissu oli tulossa ja ei tarvitse kertaakaan pohtia blogikohteita. Tämä päätös vaan meni mönkään jo Allegron saapuessa Viipurin asemalle. Vaununi pysähtyi juuri seinään kiinnitetyn kivilaatan kohdalle ja bongasin siitä Leninin nimen. Pakkohan se oli kuvata, vaikka ikkunan läpi puhelimen kameralla laatu nyt on sitten mitä sattuu...
Leninistä kertova laatta Viipurin aseman seinässä ratapihan puolella

Kotiinpalattuani tilasin tähän vielä assistentti Pirhoselta käännöksen laatasta, joka kertoo seuraavaa....  V.I.Lenin vieraili tässä kaupungissa puolueasioissa useita kertoja vv. 1906-1907. Syys-lokakuussa 1917 hän asui ja työskenteli laittomasti Viipurissa, johti täältä käsin bolshevikkipuoluetta ja valmisteli lokakuun aseellista kansannousua

Kaiken lisäksi kun Allegro saapui Pietariin, niin huomasin Suomen asemaltakin vielä yhden Leniniin liittyvän muistolaatan. Arvannette, että sekin piti kuvata? Lopun matkaa yritin parantaa tapojani.... Tämä laatta kertoi seuraavaa: Täällä, aukiolla, 3/16 huhtikuuta 1917 Petrogradin työläiset, sotilaat ja matruusit tapasivat innostuneena maanpaosta palanneen V.I.Leninin. Vladimir Iljits tervehti panssariautosta vallankumouksellisia työläisiä ja vallankumouksellista armeijaa tsaarista saadun voiton johdosta ja kutsui heidät taisteluun sosialistisen vallankumouksen puolesta
Leninin laatta Suomen aseman seinässä Pietarissa

Jotenkin lienee mennyt tämä homma veriin! 

PS. Onneksi en ole pietarilainen Willimies, koska siellä näitä helkatin laattoja ja muistomerkkejä riittäisi kolmen ihmiselämän ajaksi....