Lappeenranta / Disa`s fish

Tänään kolme Willimiestä starttasi liikkeellä heti aamusta. Tarkoituksemme oli esitellä tänään Lappeenrannan Malediivit, mutta suunnitelmat muuttuivat taas matkalla. Eilinen epätoivo on onneksi ohi ja tänään päivä muuttui kulinaristiseksi herkutteluksi, mikä lopullisesti vei ärsytyksen poijes. Ruokalistallamme oli tänään erikoisia herrrrrrrkkuja, joita Willimiehet eivät ole koskaan aiemmin pureskelleet. Itse asiassa ajattelimme tässä asiassa vähän kiusoitella Joensuun bloggaavan iskän kustannuksella.

Kävimme siis tänään kuvaamassa Suomen monipuolisimmasta valikoimasta tutun kalakaupan eli Disa`s fishin. Eihän tämä mikään Lappeenrannan historiallinen kohde ole, mutta pakko taas leuhkia että kyseessä on Suomen suurin kalakauppa. Olen ennenkin maininnut, että meillä täällä etelä-Karjalassa on monet asiat paremmin kuin muilla. Niin myös tässä tapauksessa!

Ajelimme siis tänään Mustolaan ja vierailimme ensimmäistä kertaa kyseisessä kalakaupassa, mikä muuten avattiin tämän vuoden maaliskuussa. Onhan tuolla paljon muutakin kalan lisäksi myytävänä, mutta enpä ole tuollaisia kaloja ennen nähnyt Prisman kalatiskillä. Enkä lähde toiste edes etsimäänkään, vaan kalaruoan ystävänä reittini suuntautuu Disa`siin.

Mustolan Disa`s. Suomen suurin...tottahan toki!

Suunnittelimme myös poikien kanssa tulevaa kulinaristista reissua Joensuuhun, missä iskä on luvannut tehdä meille majavasta ruokaa. Ilmeisesti me emme mene vierailulle tyhjin käsin vaan varmistamme kunnon eväät. Viemme siis iskälle tuliaisiksi savuankeriasta tai savusampea. Voi olla että jotain muutakin tarttuu matkaan, koska monet tämän kaupan tuotteista ovat myynnissä ainoastaan täällä. Onkin helppo kuvitella sitä harmituksen määrää mikä joensuulaiselle kuoreen lippoajalle tulisi, jos hän vierailisi täällä. 

Itse nautimme tänään pottuja grillipihvin kera ja lisäksi nautimme  kyytipojaksi villisiasta tehtyä savumakkaraa. Oli suorastaan herkullista, mutta täällä jo odotetaan kiihkeästi iltaruokaa, koska silloin on luvassa paistettuja ahvenia tuoreen ruisleivän kera, johon päälle hurautetaan savustettua sulatejuustoa. Alkupalaksi töräytämme venäläistä hapankaalia ja savustettua pallasta. Melkoista herkuttelua luvassa!

Itse yrityksestä sen verran, ettei tämä Mustolan myymälä ole ensimmäinen laatuaan, vaan yrityksen juuret juontavat vuoteen 1989, jolloin avattiin ensimmäinen myyntipiste Ahvenkoskella. Sieltä on kuljettu pitkä matka, johon sisältyy oman tuotantolaitoksen perustaminen Tesjoelle ja sieltä hidas laajentuminen itä-Suomessa. Nyt on ainakin puitteet komiat ja kelpaa tuolla muutenkin käydä, koska myyjät olivat ystävällisiä ja ilmeisesti palkattu jonkin mallitoimiston listoilta. Kyllä kelpaa kassaneidille vitsiä heitellä...

Päivitys 20.7.2025

Blogin turhin kohde on ennallaan. Asiakkaat ovat kyllä kadonneet....

Minkähän ihmeen takia tämäkin kohde tuli aikoinaan julkaistua?

Jättikokoinen parkkipaikka on tyhjä

Lappeenranta / Keväthyppyjä ja raivoa

Tänään on kaikki mennyt pieleen. Raivokäyrä hipoo korkeinta lukemaa ikinä! Lienee paikallaan selittää muutamalla sanalla. Ensiksi eilisiltana hajosi tietokoneen ulkoinen kovalevy, mutta onneksi sain yöllä pelastettua valtaosan sinne laittamistani valokuvista ja työhommista. Eli epätoivo vaihtui puolittaiseen onnistumiseen. Tänään sitten lähdettiin poikien kanssa aamulla kuvausretkelle ja mitä hittoa tapahtuikaan? Kuvauskohde oli kadonnut.

No lopulta erilaisten säätämisten jälkeen löydettiin Voisalmen koulun pihalta kirmaava vasikka, vaikka olinkin varma että se on Tyysterniemenkoulun pihalla. No ovat sitten siirtäneet tämänkin veistoksen ”Keväthyppyjä” Voisalmen koulun pihalle. Onneksi löydettiin sentään.

Pronssinen veistos on Antti Louhiston tekemä ja vuodelta 1967. Ilmeisesti se kuvaa koulun oppilaiden tuntoja parin viikon päästä, kun ansaittu kesäloma pukkaa päälle. Pääasia, että kohde löytyi ja saadaan esitellä se kaikille lukijoille.

Antti Louhiston "Keväthyppyjä" vuodelta 1967

Paluumatkalla kotiin kuvattiin vielä toinenkin kohde, kun poikien silmiin sattui katutaiteilijoiden tekemä(taas) SaiPa-aiheinen maalaus rakennustyömaan suojaseinässä. Willimiestä lämmitti kovasti tuo teos, koska SaiPan kannattajien yhdistys Willimiehet.net on esillä keskeisellä paikalla.

Aina tukena....asiaa! Willimiehellä on jo kausikortti maksettuna ensi kaudelle.

No retkeltä tultiin sitten kotio ja siitä alkoi taas melkoinen härdelli. Willimies Saku oli suorittamassa kansalaisvelvollisuuttaan tiskaamista, kun hän rupesi valittamaan sukkien kastuvan. Aluksi naureskelin, että hittoako lotuat sitä vettä lattialle. Sitten huomasin, ettei tämä nyt ihan normaalia ole, kun lammikko vaan kasvaa suuremmaksi. No tiskaus seis ja tutkimaan asiaa. Selvisi, että keittiön viemäri on tukkeessa ja tulvii vanhasta astianpesukoneen poistorööristä.

Oli pakko soittaa paikalle Kantolan kiinteistöhuoltoliikkeeseen päivystäjälle ja kaveri tulikin paikalle pikana. Saatiin röörit auki ja taas homma toimii. Pakko kehua, että nyt oli asiakaspalvelu kohdallaan. Kiitokset! On vaan mennyt tämä päivä niin ketuille, että näinköhän vielä leijonatkin saavat kuonoonsa. Tätä kun kirjoittelen erätauolla niin Venäjä on 4-1 johdossa. Saas nähdä kuinka käy?  No SaiPan kausi onneksi alkaa jo elokuussa harjoitusotteluilla.

Nyt vaan jännittää, että mitä hiton haavereita tässä vielä tänään sattuukaan?

Päivitys 22.7.2025

Mielenkiintoinen päivä eilen ja miksei myöskin tänään. Eilen kävin assistentti Arton kanssa fillaroimassa Lappeenrannassa ja ensimmäinen kohteemme oli Voisalmen koulu. Molemmat ollaan kesälomalla eri kouluista ja pohdimme, että mikä meitä vetää koulun pihalle kesälläkin.... no tietenkin Keväthyppyjä teos!

Näytti olevan ihan kunnossa ja hyvä niin. Nyt sitten kohti uusia seikkailuita tunnin päästä, kun lähden poikani kanssa hakemaan uutta Willimobiilia Mikkelistä. Eipä ole ennen tullutkaan ostettua autoa Huutokaupat.com palvelusta! Saas nähdä raivostuttaako tänä iltana?

Voisalmen koulun pihamaa

 

Lappeenranta / Näkötorni

Tänään esittelen kohteen, josta harva lappeenrantalainenkaan tietää. No, niin ainakin kuvittelen. Kyseessä on Lappeenrannan kirkon takana vanhan ruutikellarin vieressä sijainnut näkötorni.

Tässä kirjoituksessa itseäni harmittaa, ettei minulla ole esittää näkötornista vanhaa valokuvaa. Netistä en löydä yhtään kuvaa missä olisi rakennus nähtävänä. Joudun siis tyytymään itse kuvaamiini torninperustuksiin ja muistokylttiin. Pahoittelen! Lappeenrannan historiasta kertovat teokset esittelevät kyllä näkötornia monissa eri kuvissa.



Näkötornin perustukset Nikolain valleilla. Kivinen alaosa oli alunperin n.2,5 metriä korkea.

Näkötorni otettiin käyttöön 22.7.1888 ja paikallinen sanomalehti oli reporttereineen paikalla. Tornia varten koko kaupunki oli osallistunut mm. järjestämällä arpajaisia. Kyseessä oli siis kaupunkilaisten yhteinen hanke, joten avajaisjuhlat olivat hieno tilaisuus. Avajaisjuhlassa insinööri Kantellin pitämän puheen voit käydä lukemassa täältä. Onhan tuossa vähän pähkäilemistä nykypäivän ihmiselle, että saa kirjoituksesta tolkkua.

Torni oli tehty houkuttelemaan uusia vierailijoita Lappeenrantaan ja tarjoamaan viihdykettä kylpylän asiakkaille. Siinä näkötorni onnistuikin, koska olen törmännyt useista lähteistä mainintoihin upeasta näköalasta. Pitänee paikkansa, koska valokuvista päättelen tornin olleen n.12-15 metriä korkea. Lisäksi sen sijoituspaikka keskusta-alueen korkeimmalle kohdalle Nikolain valleille takasi hulppean näkymän Saimaalle. Vuonna 1888 näkymää ei myöskään pilannut korkeat rakennukset, koska Lappeenranta oli vielä tuolloin puutalovaltainen kaupunki.

Näkötornin muistolaatta

Valitettavasti tornia ei enää ole, enkä ole mistään löytänyt mainintaa tornin purkamisen ajankohdasta. Itse epäilen, että se on purettu 1910-luvulla. Välittömässä läheisyydessä sijaitsevan Lappeenrannan kirkon rakentaminen alkoi nimittäin tuolloin. Tässä olisi taas pähkinä jollekin purtavaksi. Jos tiedät asiasta, niin ota yhteyttä.

Päivitys 31.7.2025

Näkötornin sokkeli uhmaa aikaa ja on saanut olla rauhassa. AI kun löytyisi henkilö, joka rakentaisi sen uudelleen alkuperäiselle paikalle....

Lappeenranta / Verryttelevät pojat

Pitänee tässä vähän linkkilistaltani löytyvää maisteri Pirhosen sörsselisivuston pitäjää muistuttaa lähestyvästä vedonlyönnistä. Iskä on tuolla omassa blogissaan kertonut erikoisista kuntoilumuodoistaan, joten pitänee vähän antaa tilannepäivitystä. Kilpakumppanini on käyttänyt treenimuotoina hiippailua(laskee askelia?) ja lippoamista kengät märkinä keskellä Ilosaaren koskea. Hyvä Ilkka, näin se homma etenee!

Willimies sen sijaan teki polkupyörään kevätremontin jo pääsiäisenä. ”Heti” tänään jo sitten kokeilin fillaria ensi kerran ja kyllä rullasi kioskille hyvin. Toi vieläpä takaisin painavan karamellikuorman kanssa! Lisäksi olen käynyt kuvausretkillä yhteensä kymmenen kertaa, joiden aikana olen kävellyt ehkä noin 15 kilometriä. Kova matka parissa kuukaudessa, mutta paljonhan olisi askelissa? Painokin on noussut taas parilla kilolla ja nyt alkaa tuntua, että meidän vedonlyönnissä ei ole enää kysymys voittamisesta vaan eloonjäämisestä.

Löytyisiköhän sieltä Joensuun suunnalta joku ”sisar hento valkoinen” portaille päivystämään happipullojen kanssa, kun kaksi huonokuntoista, hullua ja jääräpäistä vanhaa miestä ratkaisee vedonlyönnin voittajan? Panoksenahan on perisuomalaiseen tapaan muutama olutpullo ja kyytipojaksi Western-tyyliin papumuhennosta. Voittajan on kuulemma helppo hymyillä, mutta nyt saattaa mennä ihan irvistelyksi tämä Lykynlammen homma. Valokuvan vedonlyönnin suorituspaikasta löydät täältä. Korostan vielä, että valokuva antaa väärän kuvan portaiden jyrkkyydestä. Jumaleisson…nehän on noustava viidesti ylös!

Parempi voittakoon, mutta ennen seuraavaa kilpailuamme Lykynlammen portailla vaadin ehdottomasti pidemmän treeniajan. Seuraavalle koitokselle sopiva ajankohta voisi olla v.2016? Kaksi vuotta on aivan liian lyhyt aika…siinähän ei kerkeä edes painoa pudottaa saati harrastaa kävelyä. No onneksi sentään olen pyöräillyt tänään. Onkin heti paljon parempi olo!

Psykologinen sodankäynti ei ole kiellettyä Willimiehen ja Ilkan välisessä kisailussa, joten tyrkkään tähän ensi viikon treeniohjelmani videolla. Katso Ilkka tarkkaan ja alahan taas hiippailla askelmerkit kohdalleen…etelä-Karjalasta nimittäin kajahtaa!

                                           Willimiehen treeniohjelma vko 1
     

Niin, pitäähän se tuo tämän päiväinen kohdekin esitellä. Koska tänään tuntuu olevan urheiluteema, niin esitellään urheilullinen kohdekin. Postaus on lyhyt, koska en löytänyt tästä veistoksesta paljoakaan tietoa. Kyseinen mustagraniittinen veistos ”Verryttelevät pojat” sijaitsee Kesämäenrinteen koulun sisäpihalla.

Veistos on Terho Sakin tekemä ja se on pystytetty v.1959. Nykyinen sijaintipaikka ei ole alkuperäinen, vaan veistos on siirretty myöhemmin nykyiselle paikalleen. Alun perin se sijaitsi Kesämäen lukion pihalla.

Verryttelevät pojat. Näinköhän Iskän ja Willimiehen kilpailu on yhtä tasaväkinen?

  

Nyt on kai lähdettävä iltakävelylle sohvalle. Eikös sieltä tule joku turhanpäiväinen jääkiekkopeli?

Päivitys 30.7.2025

Vaikka koulukeskus veistoksen ympäriltä on kunnostettu ehompaan kuntoon, on Verryttelevät pojat säilyttänyt paikkansa. Onhan se hyvä esimerkki oppilaille liikunnan tärkeydestä. Harmi kun Lauritsalan koulun pihalla ei ole vastaavaa, niin on itselleni tuo liikunnan merkitys päässyt vähän väljähtymään.....

                

                           

Lappeenranta / Kurkipatsas

Johan on ollut tänään kiirettä! Työpäivä päättyi jo ajat sitten, mutta niin sitä vaan koko illan on saanut kulumaan työasioiden parissa. Onneksi tämä joka keväinen kiire loppuu kohta ja Willimieskin pääsee hyvin ansaitulle? kesälomalle kohtapuoliin. No loma koskee vain työtä, mistä saan jokapäiväisen leipäni. Tämä bloggaaminen sen sijaan vie takuulla kesälomastakin aikamoisen määrän aikaa, mutta periksi ei anneta. Tarkoitukseni on jatkaa tätä niin kauan kuin Lappeenrannassa riittää kuvattavaa.

Tänään vuorossa eilisestä poiketen kohde, mihin liittyy paljon iloa. Toisaalta paikan menneisyydestä löytyy surullinenkin hetki.  Wappuna Lappeenrannan yliopiston teekkarit lakittavat Lappeen kirkon edustalla sijaitsevan Kurkipatsaan jokavuotisessa juhlassaan, mutta he tuskin tietävät paikkaan liittyvästä aiemmasta surullisesta tapauksesta. Talvisodan aikana samalla paikalla sijaitsi nimittäin väestönsuoja, mikä sai itänaapurin lentopommista täysosuman 15.2.1940. Kuolonuhreja pommiosumassa tuli 10 henkilöä ja lisäksi 20 loukkaantui.

Emil Filenin Kurkipatsas Lappeen kirkon edustalla

Lappeenranta oli Viipurin jälkeen eniten talvisodassa pommitettu kaupunki. Lappeenrannassa ja Lauritsalassa kuoli talvisodan pommituksissa 50 henkilöä ja 91 loukkaantui. Aineelliset vahingot olivat myös suuret. Pommituksissa tuhoutui kokonaan tai pahoin 357 rakennusta ja lisäksi 303 rakennusta vaurioitui ”lievästi”. Kokonaisvaikutus oli siis 660 rakennusta. Tähän on vielä lisättävä Lauritsalan lukemat. Neljätoista rakennusta tuhoutui ja 99 vaurioitui. Kyseessä on siis melkoinen määrä pommitusten aiheuttamia tuhoa.

En ole varma liittyykö patsaan sijaintipaikka jotenkin talvisodan tapahtumaan, mutta varmaa on kuitenkin patsaan julkistamisvuosi 1951. Patsas tilattiin Emil Fileniltä jo vuonna 1949 Lappeenrannan kaupungin 300-vuotisjuhliin. Patsaan lahjoitti Lappeenrannan yrittäjä- ja liikemiesyhdistys keskuudestaan keräämillä varoilla. Arkkitehti O.Kivinen suunnitteli suihkulähteen ja Filenin Kurkipatsas sijoitettiin sen toiseen päähän.

Kurkipatsaan laatta

Lahjoittajayhdistys jakaa nykyisin Kurkipatsaan pienoismallia ansioituneille liike-elämän henkilöille. Tähän mennessä pienoismallia on jaettu kolme kappaletta.

Päivitys 8.8.2025

Onneksi tämä keskeisellä paikalla oleva suihkulähde kurkineen on säilynyt hyvässä kunnossa. Toivottavasti kestää jatkossakin....Tarkkaan kun katsoo niin suihkulähteen kivetystä on muutettu

Lappeenranta / Tyhjän sylin muistokivi

Tämän päivän kohde ei ole lähelläkään Willimiehen mukavuusaluetta. Kyse on kuitenkin monia naisia ja miksei myös miehiä koskettavasta  ja takuulla kipeästä asiasta – lapsettomuudesta. Syyt lapsettomuuteen ovat moninaiset, enkä lähde ruotimaan syitä sen tarkemmin. Pääasia, että Lappeenranta on tämänkin asian hoitamisessa edelläkävijä.

Alun perin tämä kohde piti julkaista jo äitienpäivänä, mutta en ensimmäisellä yrityksellä löytänyt kyseistä Tyhjän sylin muistokiveä. Vasta toisella yrityksellä onnistuin löytämään muistokiven Lappeenrannan Ristikankaan hautausmaalta ja niinpä tämän julkaisu myöhästyi muutamalla päivällä.

Äitienpäivänä vuonna 2001 Lappeenrannan seurakunta ensimmäisenä Suomessa paljasti lapsettomille vanhemmille oman muistopaikan. Ajatus on hyvä ja nyt samankaltaisia muistopaikkoja on jo useita eripuolilla Suomea. Tarvetta ainakin on, koska vierailuhetkellä kiven edessä oli kynttilöitä ja lasten leluauto vierailuista muistutuksena. Hautausmaan henkilökunnan mukaan kivelle ilmestyy iltaisin ja muina pimeinä aikoina muistoesineitä, kynttilöitä ja kukkia. Ilmeisesti tarve muistopaikalle on todellinen.

Tyhjän sylin muistokivi Ristikankaan hautausmaalla

Tähän lopuksi laitan ohjeet Tyhjän sylin muistokiven sijainnista. Mene sisään Ristikankaan hautausmaalle Simolantien puoleisesta portista ja kävele käytävää suoraan eteenpäin. Ensiksi vastaan tulee muualle haudattujen muistopaikka ja saman nurmikentän toisessa päässä n.10 metrin päästä löydät etsimäsi.

Ajattelin liittää tähän aivan viimeiseksi lappeenrantalaisen Kotiteollisuuden kappaleen Syli. Sanotaan sanoittajavelho Jouni Hynysestä poppoineen mitä tahansa, niin tämä kappale kertoo Tyhjän sylin teemasta. Toivon, että kiinnitätte huomiota sanoitukseen.

Kotiteollisuus "Syli"

Päivitys 20.5.2026

Kaikki ennallaan

 

Lappeenranta / Adriano Bar*

Tänään tieni töistä kotiin kulki lähikaupan kautta ja matkaan tarttui suomalaisten nykyistä kansallisruokaa – pakastepizzaa. Kyllähän tuolla kait hengissä kestää, mutta ei se pärjää edes maisteri Pirhosen DDR pöperöille. Tuli noista Ilkan resepteistä muutamaa kokeiltua ja se ainakin minulle selvisi, etteivät itäsaksalaiset ainakaan huonon ruuan takia länteen halunneet. Ehkä he kyllästyivät menun yksitoikkoisuuteen ja valtaapitävät päättivät oikein muurilla estää heitä hakemasta länsi-Berliinistä paikallisia herkkuja.

Minulla taitaa olla melkoisen vilkas mielikuvitus, koska pakastepizzasta tuli yksi Lappeenrannan ja Suomen historiaan liittynyt paikka mieleen. Kävin siis kuvausretkellä ja nyt on sitten julkaisun vuoro.

Antin baari tai siis oikealta nimeltään Adriano bar!  Kylläpä tulee taas muistoja mieleen. Mitä kaikkea sitä nuoruusvuosina tulikaan tehtyä? Kaikkea ei tällainen ujo mies edes ilkeä tunnustaa teille lukijoille. No kukapa meistä ei olisi nuoruusvuosina kokeillut omia rajojaan? Willimies ainakin kokeili ja tuli kai siinä sivussa muutama pizzakin jollekin hempukalle piffattua?

Nykyisin Adriano Baarin paikalla on ravintola Birra

Täällä tavattiin viikonloppuisin kavereita ja pidettiin hauskaa. Paikka ei ollut loppuaikoina enää kuuluisa pizzoistaan, mutta kyllä Willimies niitäkin mutusteli. Sen sijaan kun ravintola avattiin vuonna 1964, se oli Suomen ensimmäinen pizzeria(Haminassa ehkä ajatellaan toisin) ja siellä ei ollut anniskeluoikeuksia. Loppuvaiheessa se oli muuttunut anniskeluravintolaksi vailla pizzaoikeuksia. Eihän tuo tietysti kuulosta ehkä tänä päivänä miltään, kun noita pizza- ja kebabpaikkoja on joka korttelissa.

Silloin 1960-luvulla se oli kuitenkin kova juttu! Todisteena Suomen ensimmäisestä pizzaravintolasta on myös Päiviö Pyysalon tekemä televisio-ohjelma Adrianon pizzaravintolasta. Muutama vuosi takaperin se tuli telkkarista ja siinä haastateltiin jopa entistä pizzamies Martti Suosaloa, mutta en muista kuollaksenikaan että hän olisi ollut töissä Adrianossa. Vai muistanko väärin?

Ravintolan perusti pesunkestävä italialaislappeenrantalainen Adriano Vinciguerra ja hänen liikekumppaninsa Raimo Kietäväinen. Adriano eksyi Suomeen jo 1950-luvulla orkesterin mukana ja jäi tänne Lappeenrantaan. Ravintolan nimeksi päätettiin Adriano Bar ja loppu onkin historiaa. Herrojen yhteistyö päättyi kuitenkin ja sen jälkeen alkuperäistä pizzaa sai esimerkiksi Adrianon perustamasta uudesta ravintolasta Casa Nostrasta ja Raimon omasta laivaravintola Väinämöiseltä. ”Väiskillä” järjestettiin aikoinaan diskoristeilyitä, joissa Willimieskin nuorena pojankloppina oli usein mukana. Saatoinpa sielläkin jollekin tytöntyllerölle pizzat tarjota! Itse sain myös muutaman kerran aitoa ja alkuperäistä pizzaa Adrianon kotona, koska hänen poikansa Arrigo oli koulukaverini hulvattomina lukiovuosina.

Pizzapohjan resepti on vieläkin salaisuuden peitossa, mutta alkuperäistä pizza Napoletanaa pääset maistamaan Kourulan Cup-kahvilassa. Pizza ei ole ruokalistalla, mutta ainakin yhdellä keskustelupalstalla kaveri väittää käyneensä pupeltamassa pizzan viime vuoden lokakuussa. Willimieskin aikoo käydä testaamassa, kunhan kuvausretket vievät tuonne länsialueelle.

Kuvia alkuperäisestä Adriano Baarista ja alkuperäisen reseptin Pizza Napoletanaan voit kurkata täältä, mutta pizzapohjan salaisuus jää edelleen selvittämättä. Tässä kohtaa joudut harjoittamaan kokeellista kokkausta.

PS. Muistahan liittyä Willimiehen jäljillä blogin Facebook sivustoon, niin kestät ajantasalla Willimiehen liikkeistä. Lisäksi sivulle ilmestyy kuvia kohteista, joista minulla ei ole tietoa. Tässä voit auttaa bloggaajia ja tietysti kertoa uusista kohteista!

Päivitys: Adriano bar oli tarkoitus avata jo joulukuussa 1963, mutta avajaisia päästiin viettämään kuitenkin vasta 24.1.1964. Nyt kuitenkin on mahdollista päästä taas aistimaan alkuperäistä "Antti"-henkeä ravintola Birran alakerrassa. Nimittäin 5.12.2012 avattiin alakerrassa 40-paikkainen muistelutila samassa paikassa missä alkuperäinen Adriano avattiin aikoinaan. Tämä on kulttuuriteko jos mikä?

Tästä kaikesta pitää kiitokset antaa Adrianolle itselleen, joka nukkui pois jo kolme vuotta takaperin. Hänen viimeinen toivomuksensa oli tämä Antti-baari ja nyt se on toteutunut. Ei tosin täsmälleen samanlaisena, koska turvallisuus-, sun muut määräykset estävät sen, mutta alkuperäistä henkeä jäljitellen. Lappeenrantalaista Matti.J.Kurosta ja Lappeenrannan osuuskauppa Eekoo:ta ei voi unohtaa myöskään, kun kiitetään tästä kulttuuriteosta. Adrianon entinen liikekumppani Raimo Kietäväinen lupaa myös siirtää Antti-baariin LP-levyjä, jotka kuuluvat tunnelman luomiseen.

Italialaishenkiseen Antti-baariin on myös palannut pizza, vaikkei se Kietäväisen mukaan olekaan samanmakuista kuin alkuperäisessä ravintolassa tarjottu. Silti Willimies aikoo käydä testaamassa paikan ja voihan sitä pizzaa odotellessa katsella vaikkapa edesmenneen Adriano Vinciguerran muotokuvaa Antin seinältä.

Kiitos!! 

Lappeenranta / Taivaan valoa äideille

Hyvää äitienpäivää! Erityisonnittelut tietysti omalle äidilleni sekä Willimiehen poikien äiteelle, jotka molemmat lukevat näitä postauksia, tai niin ainakin väittävät. Mistä tuon nyt varmasti tietäisi, mutta hällä väliä! Kukkia on tulossa, kunhan tässä keritään. Ehkä tähän kohtaan voi laittaa odotusaikaa lievittämään äitienpäivän videotervehdyksen.

Tänään äitienpäivän kunniaksi esittelyvuorossa Lauritsalan seurakunnan kirkko ”Taivaan valo”, mistä Willimiehellä on lukuisia omakohtaisia muistoja. Itsekin Lauritsalan seurakuntaan kuuluneena, pääsin viikon Rapattilassa vietetyn leirijakson jälkeen Taivaan valossa ripille. Taisi olla kesä 1980 tai 1981, kuka noin vanhoja jaksaa muistella? Ripille pääsy on tosin jäänyt paremmin mieleen lahjaksi saamieni rahojen takia. Ripille pääsyä seuranneena päivänä vaihdoin lahjakortit rahaksi ja syöksyin ostamaan silloisen suosikkiyhtyeeni Maukka Perusjätkän C-kasetin. ”Säpinää” albumia tulikin sitten kyseisenä kesänä kuunneltua Hyötiön kallioilla poikalössillä kyllästymiseen asti.

Seuraavan kerran olin tekemisissä Lauritsalan seurakunnan kanssa, kun pidin poikakerhoa joskus rippikoulun jälkeisinä vuosina. Vaikka pidin kerhoa Kaukaalla montun kupeessa, niin kerhonohjaajien kokoukset ja muut yhteiset tapahtumat pidettiin kirkon naapurissa sijaitsevassa seurakuntakodilla. Seurakuntakotia en kuvannut kiinteistön remontin takia, koska se oli ympäröity aidalla. Poikakerhovuosilta on säilynyt monta ystävyyssuhdetta ja ne taisivatkin olla ihan hyviä aikoja?

Myöhemmin sitten 1990-luvun alussa asustelin Lauritsalassa Itsenäisyydenkadulla. Silloin juolahti oudosti mieleen, että naimisiinhan tässä olisi päästävä. No yhteyttä seurakuntaan ja niin sitä kesällä 1995 tuli astuttua aviosäätyyn kyseisessä kirkossa. No sekin on nyt vain muisto, mutta vastaisuuden varalta olen pyyhkinyt pois omalta kovalevyltäni sanan ”tahdon”. Kaikkea voi kuulemma kokeilla kerran, joten tämäkin hurmio on tullut koettua.

Lienee jo aika lopettaa jaarittelu ja siirtyä asiaan. Kirkon suunnitteli arkkitehtikilpailun vuonna 1958 voittanut arkkitehti Toivo Korhonen. Kirkko valmistui lopulta vasta vuonna 1969 ja on nimeltään ”Taivaan valo”. Paikalliset kutsuvat sitä hyppyrimäeksi, mikä kuvaakin hyvin tämän rakennuksen ulkomuotoa. Rakennus pohjautuu suorakulmaiseen pohjaratkaisuun ja kohoaa 47 metrin korkeuteen. Melkoinen kolossi. Willimiestä viisaammat neuvoivat kertomaan lukijoille, että kirkko edustaa 1950-luvun ekspressiivistä funktionalismia. Mitä se sitten tarkoittaa? Suosittelen googlaamista!

Lauritsalan kirkko "Taivaan valo". Rakennustyömaalle en mahtanut mitään...sorry

Lauritsalan seurakunnan oma historia on erikoinen. Sen alkujuuret ovat Saimaan kanavan rakentamisessa 1800-luvulla. Lappeen seurakunta, mihin alue silloin kuului, ei halunnut/katsonut tarkoituksenmukaiseksi tarjota kanavatyömaalle saapuneelle kirjavalle työväestölle seurakuntapalveluita. Niinpä perustettiin ns.kanavaseurakunta, jonka tehtävä oli vankien ja muiden työmiesten sielunhoito sekä jumalanpalvelukset. Lauritsalan alueella oli silloin myös pieni kirkko, mutta sen sijainti on hävinnyt tiedoista ja muistoista.

”Kanavapapin” viran ensimmäinen hoitaja oli Gregorius Monell ja hänen työtään jatkoi Erik Kristian Relander. Kyseessä on Suomen toisen presidentin Lauri Kristian ”reissu Lasse” Relanderin isoisä. Kanavaseurakunta lakkautettiin kun urakka oli valmis. Tällöin lauritsalaisten omaksi kirkoksi tuli taas Lappeen kirkko, kunnes vuonna 1932 Lauritsalan kauppala perustettiin. Tällöin ei vielä omaa seurakuntaa perustettu, vaan vasta 1950. Ennen ”Taivaan valon” valmistumista seurakunta kokoontui viereisellä tontilla sijainneelta seurakuntatalolta. Se on nyt jo purettu ja paikalla on betoninen seurakuntakoti, minkä seinässä on muistolaatta vanhasta kirkosta.

Muistolaatta seurakuntakodin seinässä

PS. Willimiehen jäljillä blogi löytyy nyt myös Facebookista. Käy tykkäämässä ja olet ajanhermolla missä Willimies poikineen milloinkin liikkuu. Sivuilla esittelen myös itselleni outoja kohteita, joihin kuka tahansa asiasta tietäväinen voi käydä kommentoimassa. Tietenkin kaikki muutkin vihjeet ovat kullanarvoisia, kunhan ne sijaitsevat Lappeenrannan rajojen sisäpuolella. No todella kiinnostavat lähipitäjissäkin saattaa myöhemmässä vaiheessa tulla julkaistuiksi....ehkä.

Lopuksi vielä hyvää äitienpäivää kaikille äityleille ja toivottavasti saitte aamusufeet vuoteeseen tarjoiltuna!

Päivitys 20.6.2026

Muutama päivä takaperin suoritimme Williladyn kanssa iltakävelyn työpaikamme Lauritsalan koulun läheisyydessä ja totesimme useimpien kohteiden olevan ennallaan. Niin oli tämä Lauritsalan kirkkokin ja entiseen kirkkoon liittyvä muistolaattakin. Tarinassa sen sijaan on tapahtunut muutoksia, koska Willimuori poistui joukostamme viime talvena. Missäs muualla hänen sielunkellojen soittoa kuuntelimmekaan kuin Lauritsalan kirkon pihalla....

Lappeenranta / Lappeen kirkon kellotapuli

Tämä postaus liittyy eiliseen kohteeseen. Lappeen kirkon valmistuttua v.1794 tarjoutui kirkon rakennuttaja rakentamaan myös kellotapulin. Tämä hanke jäi silloin toteutumatta rahanpuutteen vuoksi. Kirkon kellot sijoitettiin pääoven edessä olevaan väliaikaisen kellotornirakennelmaan. Tämän rakennelman lahottua se korvattiin uudemmalla väliaikaisella rakennelmalla, mikä sijoitettiin lähemmäksi mäen huippua.

Nykyinen kellotapuli päätettiin lopulta rakentaa Lappeen kirkon vieressä sijaitsevalla pienelle mäenkukkulalle. Kellotapuli valmistui vuonna 1854, mutta viimeistelytyö eli vuorilaudoitus tehtiin vasta pari vuotta myöhemmin, koska hirsikehikon piti ensin antaa painua.

Kellotapuli on Suomen indentetin konttorin suunitelema ja alkuperäisistä piirustuksista löytyy saksalaissyntyisen arkkitehdin Ernst.B.Lohrmannin nimi. Rakennus edustaa uusgoottilaista tyyliä taivasta tavoittelevine torneineen ja suippokaarisine ikkunoineen. Itseasiassa kellotapuli on ainoa uusgoottilaista tyylisuuntaa edustava rakennus, mikä Lappeenrannassa on jäljellä. Lappeen kirkkohan edusti samaa suuntausta 1880-luvulla tehdyn remontin jälkeen. Molemmat rakennukset olivat aina vuoteen 1929 asti uusgoottilaisia, mutta kirkko palautettiin alkuperäiseen malliinsa viimeisessä suuressa muutostyössä.

Lappeen kirkon kellotapuli

Onneksi kellotapuliin ei puututtu ja nyt se muodostaakin merkittävän lisän kaupunkimme moni-ilmeikkäässä rakennuskannassa. Siinä kohtaa viehättävällä tavalla tiilistä tehty  alaosa ja puinen torniosa. Aluksi suunnitteilla oli kokonaan tiilinen kellotapuli, mutta sen kustannukset olisivat nousseet liian korkeiksi vahvemman perustuksen takia. Itse asiassa nykyinen kellotapuli on mielestäni yksi kaupunkimme kauneimpia rakennuksia, jos niitä pitäisi lähteä laittamaan paremmuusjärjestykseen.

Tähän lopuksi vielä pienet kehut Lappeen seurakunnan toiminnasta. Vielä muutama vuosi takaperin kellotapuli oli avoinna yleisölle, koska sen yläosassa pidettiin kahvilaa. Valitettavasti en tullut itse käyneeksi kaffella tornin huipulla. Nyt jos olisi tilaisuus, niin olisin ensimmäisenä oven kahvassa roikkumassa. Kyseistä mahdollisuutta ei nimittäin tietääkseni ole missään muualla. Hyvä me ja karjalainen kekseliäisyys!  

Päivitys 26.7.2025

Tämä on yksi blogin haastavimpia kuvauskohteita. Aivan mahdoton ainakin kesäaikaan. Kuvat saavat nyt vaan kelvata.....

Lappeenranta / Lappeen kirkko*

Tänään ollaan hartaissa tunnelmissa. Esittelyvuorossa on Lappeenrannan keskustassa sijaitseva Lappeen seurakunnan Marian kirkko.  Tämän kirkon ovista on Willimieskin astellut sisään useasti. Yleensä kyseessä on ollut jonkin sortin pukujuhla, joita inhoan yli kaiken. Olen aina leikilläni sanonut, että viihdyn paremmin haalarit kuin puku päällä. Tai eihän tuota tarvitse kierrellä, koska tottahan se on.

Marian kirkkoon liittyy varmasti lukemattomia mielenkiintoisia tarinoita, mutta aloitetaan kirkon historiasta. Ensimmäinen Lappeen kirkko sijaitsi Kauskilan kylässä. Tarinan kirkosta ja kuvan alkuperäisen kirkon löydöistä näet täältä. Alueella on suoritettu arkeologisia kaivauksia ja kirkon ajankohdaksi on paljastunut n. 1400-luku. Sieltä kirkko siirtyi uuteen pitäjän keskukseen eli Lappeenrannan linnoituksen alueelle. Linnoituksessa sijaitsi kaikkiaan kolme kirkkoa, joista viimeinen paloi maan tasalle vuonna1790.

Tämän jälkeen linnoitusalueelle ei enää annettu paloturvallisuussyistä rakentaa kirkkoa. Uudeksi paikaksi valittiin Myllykukkula, joka oli täysin asumatonta aluetta vielä 1790-luvulla. Kaupungin laajenemisen takia kirkko on nyt kaupungin keskustassa.

Rakennustöitä johtamaan valittiin Savitaipaleelta kotoisin oleva Juhana Salonen. Hän aloittikin työt välittömästi Lemin kirkon valmistumisen jälkeen vuonna 1792. Rakennuksen rakentaminen oli alueen väestölle valtava ponnistus, koska rakennustyyliksi valittiin ns. kahtamoinen. Kyseessä on ristikirkosta ”parannettu” versio, jolloin näkyvyys koko kirkosta alttarille on esteetön. Kyseisiä kahtamoisia on rakennettu ainoastaan kahdeksan kappaletta ja ainut säilynyt on Lappeenrannan Marian kirkko. Kyseistä kirkko on mm. professori Wickberg kuvannut sanoin: ”suomalaisten kenties omintakeisin panos rakennustaiteen alalla”.

Lappeen Marian kirkko

Kirkko otettiin käyttöön keskeneräisenä 21.6.1794 ja sai nimen Marian kirkko, koska edellinenkin oli ollut samanniminen. Ensimmäinen korjaus tehtiin jo 1830-luvun loppupuolella, jolloin kirkko sai ulkolaudoituksen ja se maalattiin. Sisätilat maalattiin myös ja kulkureitit yläparville muutettiin eteisiin.

Seuraava remontti tehtiin 1880-luvulla, jolloin kirkko muutettiin ajanhengen mukaisesti uusgoottilaiseen tyyliin. Kirkko sai myös ensimmäistä kertaa kattopellit aiemman paanukaton tilalle. Samalla myös kirkon ympärillä ollut kiviaita purettiin ja kivet käytettiin Vanhan hautausmaan aitaan. Tämän remontin jälkeen kirkko poikkesi huomattavasti alkuperäisestä ja nykyisestäkin asustaan. Valokuvia remonttien jälkeisestä ulkomuodosta voit katsoa täältä.

Seuraava suurempi remontti tehtiin vasta 1920-luvun loppupuolella, jolloin arkkitehti Juhani Viisteen johdolla kirkko palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Kirkko seisoo omalla paikallaan ylväänä tänä päivänäkin, vaikka jotkut typerät idiootit yrittivät sytyttää kirkon palamaan yhtenä tammikuisena viikonloppuna muutama vuosi sitten. Willimiehen mielestä tällaisille juipeille on vain yksi oikea rangaistus. Laitanpa kuvan rangaistuksesta tuohon alle, koska sellainenkin on Lappeen kirkon seinustalla ollut. Saisi olla vieläkin!

Willimies suorittamassa häpeärangaistusta

Päivitys: Kyläkosken Kaisa, joka ylläpitää blogia nimeltä Sukututkijan loppuvuosi, ilmoitteli taannoin valokuvista vanhasta Lappeenrannasta. Kuvat ovat ovat vuodelta 1898 ja ne on ottanut hollantilainen Henry Pauw van Wieldrecht. Valokuvat löytyvät täältä. Selaamalla tuota Kaisan kokoamaa valokuva-arkistoa, löytänet myös kuvia naapurikaupunki Imatralta.

Päivitys 27.8.2025

Yrityksistä huolimatta kirkko on vielä pystyssä ja ehjänä. Hyvä niin, koska tuskin saisimme tänä päivänä mitään yhtä kaunista aikaiseksi

 

Lappeenranta / Stefan Lindforsin "Kuutiotalo"

Tänään tehdään Willimiehen jäljillä blogissa ensimmäinen visiitti Kanavansuun asuinalueelle. Tältä alueelta  löytyy kaikenlaista mielenkiintoista,  mutta aloitetaan alueeseen tutustuminen melko uudella kohteella. Vaikka kysymyksessä onkin ”Lappeenrannan historiaan” keskittynyt blogi, niin kyllähän poikkeukselliset ja ennen kaikkea ainutlaatuiset kohteet pitää tuoda esille.

Kyseessä on Lappeenrannan asuntomessuille valmistunut rakennus. Kanavansuun Kanttarinkadulle pystytettiin asuntomessuille vuonna 1999 melkoista huomiota saanut talo. Voisi kai lisätä, että kritiikkiä oli melkoisesti puolesta ja vastaan..

Stefan Lindforsin "Qubico" vuodelta 1999

Tämän rakennuksen suunnitteli Stefan Lindfors ja hänen tavoitteensa oli valmistaa talo, joka olisi hinnaltaan huokea, toimiva ja kaikki mukavuudet sisältävä. Lisäksi tavoitteena oli sarjatuotanto kyseiselle rakennuskonseptille, mutta jostain syystä idea toteutunut?

Rakennuksen  ulkomuoto on todella persoonallinen. Asuntomessujen aikaan Willimieskin vieraili talossa ja muistan kuinka ihastuin siihen. Talosta löytyy kattoterassi ja sisätilat ovat avarat. Ulkokuori oli aluksi muovipintainen, mutta nyt se on muunnettu vaakalaudoitetuksi. Rakennuksen pihalta nousee portaat suoraan kattoterassille ja asuntomessujen aikaan sieltä oli kaunis näkymä pihamaalle, mikä oli täynnä auringonkukkia. Nyt pihamaa on muutettu perinteisemmäksi.

Videon alkuperäisestä rakennuksesta voit käydä kurkkaamassa täältä. Lisäksi Stefan Lindforsin kotisivuilla hän esittelee uransa keskeisiä merkkipaaluja ja kuva alkuperäisestä ”kuutiotalosta” löytyy täältä.

Jokainen voi itse päättää, onko rakennus näkemisen arvoinen vai ei? Willimiehen mielestä talo on kerrassaan upea ja samalla ainutlaatuinen. Toista samanlaista ei ole.

Lappeenranta / Karjalaan jääneiden muistokivi

Tänään oli velanmaksun päivä. Blogin assistentti Pylkkänen korjasi taannoin tietokoneeni ja viritti langattoman verkon toimimaan, joten nyt oli Willimiehen vuoro tarjota omaa osaamistaan assistentille. Koska tehtävässä ei tarvittu älynlahjoja vaan ainoastaan raakaa voimaa , niin sehän oli juuri kuin minulle tehty. Niin, tänään siis Willimies osallistui vanhojen huonekalujen poisvientiin ja uusien sisälle kantamiseen. Raakaa voimaa vaatinut tehtävä ajoi minut silti aivan piippuun. Miksi kaikki haluavat asua ylimmässä kerroksessa? Vuorossa siis (taas) lyhyt esittely eräästä Lappeenrannan muistomerkistä.

Lappeenrannan keskustan sankarihautausmaan pohjoiskulmasta löytyy tämän päivän kohde. Karjalaan jääneiden vainajien muistoksi ovat useat pitäjäseurat ja säätiöt pystyttäneet lukuisia muistokiviä ympäri Suomea. Tämä muistokivi on Kaakon karjalaisten pystyttämä vuonna 1955. Kiven alkuperäinen paikka oli Lappeenrannan linnoituksen valleilla, mutta se jouduttiin siirtämään vallien kunnostustöiden takia nykyiselle paikalleen 1980-luvulla.

Karjalaan jääneiden muistokivi

Meillä täällä Lappeenrannassa karjalaisuus on näkyvästi esillä joka päivä ja useilla meistä on juuret luovutetun Karjalan alueella. Willimiehenkin isoäiti oli kotoisin Säkkijärven pitäjästä ja minä, kuten monet muutkin, on tutustunut sukunsa juuriin Karjalan kannaksen alueella. Talosta ei tosin ollut enää jäljellä kuin sokkeli ja porraskivet.  Ajoittain vanhemmalla ikäpolvella kaipuu menettämiinsä koteihin nousee esille, mikä on mielestäni ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Kuten omassakin tapauksessa isoäidin kotitalo jäi vain n. kymmenen kilometrin päähän rajasta.

Ehkä näissä kotiseututunnelmissa on hyvä laittaa tähän väliin muistokiven teksti:

”Karjalan mullassa kumpujen alla

raatajat uinuvat rakkahat nuo

pilvien pisarat kastelemalla

jumalan kukkia kummulle suo”

Karjalan vaakunatunnus  kuvaa muuten todella hyvin Lappeenrannan ikiaikaista kohtaloa sijaita idän ja lännen valtataisteluiden välissä.

Päivitys 26.7.2025

Vastaavia muistomerkkejä on esitelty lukuisia eripuolilta Etelä-Karjalaa. Onneksi niistä on pidetty huolta, koska ne ovat yksi vahva elementti Karjalan haikailussa ja miksei takaisin saamisessakin.....