Kouvola / Kuusankosken kaupungintalo

Tänään mennään vähän jonni joutavalla kohteella, joka kuitenkin kertoo Suomessa tapahtuvasta suuresta rakennemuutoksesta. Taloudelliset seikat ovat vähentäneet maamme kuntien lukumäärää radikaalisti viime vuosina. Sama ilmiö on tapahtunut myös Kouvolan alueella, missä kuusi kuntaa yhdistyivät vuonna 2009 isoksi Kouvolan kaupungiksi. Tällöin myös monta arvotaloa, jotka olivat oman kuntansa hallinnon keskuksia, jäivät tyhjilleen tai saivat uusia toimintoja.

Kuusankosken vanha kaupungintalo

Näin tapahtui myös Kuusankosken kaupungintalolle, jonka historia ulottuu aina vuoteen 1931 asti. Tuolloin tämä talo rakennettiin Kuusankosken kunnataloksi arkkitehti Georg Jägerroosin piirustusten mukaisesti. Rakentamisesta vastasi rakennusmestari Kilpinen. Taloa laajennettiin vuonna 1970 ullakolle tehtyyn neljänteen kerrokseen ja tehtiinpä siihen vielä lisäsiipikin 1977.

Laatta talon seinässä

Nykyisin rakennus on nimetty tekniikka- ja ympäristötaloksi sinne sijoitettujen toimintojen takia. 

Kouvola / Mäyrämäen työväentalo

Helvata, että olen vieläkin fiiliksissä eilisestä SaiPan voitosta ja jatkopaikasta. Ääni on yhtä kähinää ja ajatukset jo tiistain pelissä. On vaan tämän kauden SaiPa aivan saakelin sitkeä joukkue, joka ei suostu häviämään, vaikka ollaan tappiolla ja kesäloma häämöttää! Olisipa itsellänikin tuollainen asenne, missä ei periksi anneta vaikka kaikki on kaatumassa niskaan. Melkoinen muutos viime kauden esityksiin ja ennen kaikkea asenteessa. Tänä vuonna mennään vielä pitkälle. Nyt tosin lähdetään blogin puitteissa Kouvolaan...

Joskus takavuosina ihmisillä oli vielä aatteita ja he olivat valmiita toimimaan niiden puolesta. Nykyisin tuntuu että raha ratkaisee kaiken ja jokainen meistä katsoo vain omaan napaansa. Aito yhteisöllisyys ja välittäminen sekä yhteisten asioiden hoitaminen ovat kadonneet jonnekin historian hämäriin. Ehkä vielä joskus huomataan, että toisten auttaminen on yksi saakelin suuri hyve, mitä meidän jokaisen pitää tehdä toisillemme. Valitettavasti talkoisiin ei enää saada väkeä ja pahimmassa tapauksessa jopa vainajatkin pitää haudata ilman omaisten ja läheisten läsnäoloa. En vaan aina jaksa ymmärtää tätä nykymenoa....

Laatta kalliossa muistuttaa menneistä ajoista

Alue on pusikoitunut

Edellä kuvatun kaltainen menneisyys on päivän kohteellamme. Paljas kalliopinta, mihin on kiinnitetty muistolaatta, kertoo jotain paikan menneisyydestä ja surullisesta sellaisesta. Paikalla missä piipahdin kuvaamassa kallioon kiinnitetyn muistolaatan, on aikoinaan sijainnut komea työväentalo, missä monet juhlat pidettiin. Talon historia on kuitenkin melkoisen dramaattinen.

Tänne rakennettiin vuonna Kymintehtaan työväenyhdistyksen toimesta vuonna 1903 työväentalo. Aluksi yhdistys osti alueelta pienen mökin tiloikseen, mutta lopulta alueelle nousi vuonna 1916 Kymi Oyn päärakennusmestarin suunnittelema työväentalo. Rakennus oli kuulemma hemmetin komea ja sen tunnelma olisi kuulemma pitänyt kokea paikan päällä. Valokuvat siitä eivät kuulemma anna kuin vaisun kuvan. 

Muistolaatta kalliossa

Se peruskorjattiin vuonna 1941 ja silloin sen suureen saliin mahtui 300 ihmistä istumaan. Lisäksi siellä oli näyttämö maskeeraushuoneineen, ravintola, vaatenaulakot, talonmiehen asunto, kokoushuone, musiikin harjoittelusali, lehteri puolipyöreine soittoparvekkeineen, paini- ja nyrkkeilytila, varastoja, pesuhuoneet ja paljon muutakin. Unohtaa ei sovi myöskään tammista tanssilattiaa, missä monet parit pyörähtivät häävalssinsa. Talossa myös vierailivat esiintymässä monet aikansa kuuluisat artistit.

Vaikka talo tarjosi erinomaiset mahdollisuudet monille urheilun harrastajille, niin surulliset ajat olivat ovella. Työväenyhdistyksen talousvaikeudet sulkivat ovet 1956. Samaan aikaan yhdistys rakensi uudet tilat Kuusankosken keskustaan yhdessä Kuusankosken työväenyhdistyksen kanssa. Vanhan talon käyttö jäi vähäiseksi ja lopulta 1981 talo myytiin Kuusankosken kaupungille purettavaksi. 

Ennen tätä surullista tapausta, oli työväenyhdistys kuitenkin laittanut muistolaatan kallioon 19.7.1973, jolloin Mäyrämäen työväenyhdistyksen perustamisesta oli kulunut 70 vuotta. Parempi sekin kuin ettei paikalla olisi mitään muistuttamassa entisistä ajoista.

Kouvola / Kaipiaisen taistelun muistomerkki*

Tämä päivä menee taas SaiPan otteita jännittäessä. Kausi on katkolla, joko lähdetään kesälomalle tai kaatamaan Turun palloseuraa jatkossa. Itse tietysti uskon kauden jatkuvan, mutta kieltämättä viime viikkoina on pieniä merkkejä ollut havaittavissa otteiden hyytymisestä. Toivottavasti pojat ja Tertsi saavat paketin kasaan ja lähetämme lahtelaiset pussinokat kesälomille...  

Tänään blogissa on vuorossa Kustaan sodan (1788-1790) aikana käydyn Kaipiaisten taistelun muistomerkki. Tuolloin alue oli Kymijoen toimiessa rajana, Venäläisten omistuksessa. Ruotsin kuningas kuitenkin halusi valloittaa itselleen lisää alueita ja aloitti sodan venäläisiä vastaan. Yksi näistä sotaoperaatioista tapahtui Kaipiaisissa 15.7.1789. 

Kaipiaisen taistelun muistomerkki

Tuolloin kuningas Kustaa III määräsi joukkonsa hyökkäämään Kaipiaisiin, mihin oli hänen saamiensa tietojen mukaan tullut venäläisiä joukkoja. Tarkoitus oli tehdä hyökkäys kahdelta suunnalta, mutta Kouvolasta lähteneet joukot eivät saaneet apua Liikkalasta liikkeelle lähteneistä joukoista. Tie oli sotajoukolle liian surkeassa kunnossa.

Niinpä joukot hyökkäsivät täysin ylivoimaista vihollista vastaan Kaipiaisissa ja joutuivat melkoiseen tykinkuulasateeseen. Hyökkäys tyrehtyi täysin ja joukot joutuivat puolustautumaan hyökkääviä venäläisiä vastaan. Kaikki ei mennyt kuin Strömsössä! Taistelut alueella jatkuivat aina iltaan saakka, kunnes lopulta ruotsalaiset tajusivat, ettei apujoukkoja ole tulossa. Vetäytyminen aloitettiin ja seuraavana aamuna joukot saapuivat Kouvolaan 265 miestä vähemmällä joukolla kuin lähtiessä. Taistelu oli ruotsalaisille siis täydellinen katastrofi.

Koska tehty ja kenen toimesta?

Laatta muistomerkin kyljestä

Taistelupaikalle Kaipiaisen vallimäelle on pystytetty muistomerkki, mutta tästä en osaa sanoa yhtään mitään muuta. Kuka lie pystytti ja milloin? Ehkä tähänkin saamme vastauksen joltakin lukijaltamme....

Päivitys 6.5.2019
Muistomerkki on paljastettu vuonna 1970 Sippolan kotiseutuyhdistyksen toimesta.

Kouvola / Kaipiaisen aseman muistomerkki

Ennen blogin kohdealueen laajentamista Kymenlaaksoon, oli Kouvola minulle täysin tuntematonta aluetta ydinkeskustaa lukuunottamatta. Kaipiainenkaan ei merkinnyt minulle sen kummempaa, kuin nimeä tienviitassa ennen Kouvolaa. En varmaankaan olisi eksynyt tänne muuten ikinä koskaan, mutta nyt olen sitten todistettavasti käynyt Kaipiaisissakin. Mihinhän sitä vielä meikäläinen päätykään....

Kaipiaisen vuonna 1870 rakennettu asema

Kaipiainen muodostui Pietarin radan varteen rakennetun rautatieaseman ympärille. Rata saatiin valmiiksi 1870 ja Kaipiaisen asema avattiin samana vuonna. Aluksi se sai II luokan aseman statuksen ja itse asemarakennus rakennettiin ratojen keskelle. Ajatus oli, että Kaipiaisista olisi tullut Pietarin radan ja 1880-luvun aikana rakennetun Savon radan risteysasemaksi, mutta tätä ei koskaan tapahtunut vaan risteyspaikaksi valittiinkin Kouvola. Niinpä Kaipiaisen asema muutettiinkin III luokan asemaksi.

Kaipiaisen aseman muistomerkki

Veturin piippu betonijalustalla

Liikennemäärät ilmeisesti hiipuivat ja 1920-luvun alussa Kaipiaisen aseman toinen pääty purettiin ja siirrettiin Utin asemaksi, joka oli tuhoutunut tulipalossa. Paljon muitakin rautateiden rakennuksia purettiin vuosien varrella ja nykyisin Kaipiaisen ratapiha on pelkästään tavaraliikenteen käytössä. Viimeinen matkustaja nousi junaan asemalta vuonna 1977.

Muistolaatta

Vaan onneksi paikalliset vielä muistelevat aikoja menneitä ja paikallinen nuorisoseura pystytti junaratojen viereen muistomerkin kertomaan Kaipiaisen ja Pietarin radan historiasta. Vuosia takaperin 11.9.1990 Pietarin rata täytti 120 vuotta ja siitä muistuttamaan tehtiin vanhasta veturin piipusta muistomerkki. Toki piippuun kiinnitettiin myös tapahtuman johdosta muistolaatta. 

Kouvola / Sippuja

Willimies odottelee kiivaasti jo kesää. Edessä onkin muutamia kuvausreissuja pitkin ja poikin Kymenlaaksoa sekä ilmeisesti 6-8 reissua Karjalan kannakselle. Lisäksi olen lupautunut mukaan kesäkuussa lähtemään assistentti Pirhosen kanssa Lada Nivalla Suojärvelle ja Pitkärantaan. Eiköhän noilla kohteilla selviä taas tovin eteenpäin tässä bloggaamisessa. Työtä siis vielä riittää....

Osaltaan työtäni helpottaa Willimiehen jäljillä Facebook sivuston kautta jakamani kartta, missä esittelen kohteet joihin tarvitsisin apua. Jos sinulla on kuvia noista kohteista, niin otan ne hemmetin mielelläni vastaan. Tähän mennessä olen saanut kuvat jo kolmeen kohteeseen ja lisää kaipaisin. Valitettavasti en minäkään ihan joka paikkaan pääse. Kartan löydät täältä. 

Tämä onkin melkoisen lyhyt postaus, koska tämän päiväisestä postauksesta ei ollut paljon tietoa saatavilla. Kouvolaan liityssä Inkeroisten taajamasta löytyy taiteilija Matti Tommolan tekemä vesitaideteos Sippuja. Tämä metallista vuonna 1983 valmistettu vesitaideteos oli kyllä melkoisen vaatimaton paikalla vieraillessamme. Yksi tärkeä elementti puuttui, nimittäin vesi!

Sippuja

Vesi puuttuu vesitaideteoksesta

Jotain tietoa sentään löysin lisääkin. Sippuveistoksen nimi viittaa Sippolan lähteeseen ja sen puhtaaseen veteen. Idea teokseen tuli Anjalankosken säästöpankilta, Anjalankosken kaupungilta ja viinakaupalta eli Oy Alko Ab:lta. He myös rahoittivat hankkeen. Teos lahjoitettiin 1983 liikekiinteistölle ja sen rakentamisesta suunnittelija Tommolan piirustusten mukaan vastasi Toivo Piibeman.

Kouvola / Verlan tehdasalue

Kesällä 2017 kuvittelimme saaneemme Kouvolan alueen lähes kokonaan kuvattua, kunhan kävisimme ensin tutustumassa Unescon maailmanperintökohteeseen Verlassa entisen Valkealan kunnan alueella. Listalle Verla hyväksyttiin vuonna 1996. No me kävimme Verlassa ja sen jälkeen olemme todenneet, että Kouvolan suuntaan pitää tehdä vieläkin ainakin yksi reissu. No, se on tulevan kesän heiniä. Toivottavasti sen jälkeen ei enää puskista putkahtaisi uusia meille tuntemattomia kohteita. Sehän tietää taas kolmensadan kilometrin mittaista kuvausreissua.

Infotaulu Verlan esihistoriasta

Virran toisella puolella on kalliomaalaus

Jotain punaista jäljellä entisaikojen taiteilijoiden työstä

Verla onkin mielenkiintoinen kohde, jonka historia juontaa juurensa jo esihistoriaan. Alueella on kivikautinen kalliomaalaus, joka on vanhinta historiaa, mitä Verlasta löytyy. Se ei kuitenkaan ole se, mikä on Unescon maailmanperintölistalla. Sen sijaan alueella vuonna 1872 puuhiomo on se mikä muodostaa nykyisen Verlan alueen. 

Tehtaan johtajan rakennus

Verlan koskessa on voimalaitos

Valmiit pahvit tuotiin rullaradalla ulos tehtaasta

Tuo mainitsemani puuhiomo oli Hugo Neumanin perustama. Se ei ollut kummoinen tehdas, mutta jostainhan se oli aloitettava. Tehtaalla tehtiin pahvia, mutta sen saaminen markkinoille oli kulkuyhteyksien takia vaikeaa. No, vaikeutta ei kestänyt kauan, koska puuhiomo paloi maan tasalle 1874. Uusi puuhiomo pahvitehtaineen rakennettiin Verlaan 1882 itävaltalaisen Kreidlin, saksalaisen Hänelin ja viipurilaisen Dippelin toimesta. Nimeksi tuli Werla Träsliperi och pappfabrik. Tämäkin tehdas oli puinen ja se paloikin maan tasalle 1892. Nyt oli aika keksiä jotain uutta!

Punainen tiili hallitsee maisemaa

Kohti tehdasmuseokierrosta

Muistolaatta tehtaan seinässä

Koristeellisuutta joka paikassa

Nykyään eivät tehdasrakennukset ole näin upeita

1893 - vuosiluku näkyy pitkälle

Nyt Verlassa otettiin järki käteen ja tehdas päätettiin rakentaa tiilestä. Aluksi rakennettiin uusi kuivaamo 1893, minkä jälkeen koko tehdas nousi tiilisenä sen ympärille. Ne suunnitteli osaomistaja Dippelin veli Eduard, joka oli viipurilainen arkkitehti. Tehdas jatkoikin töitä keskeytymättä vuoteen 1920 asti, jolloin Kissakoski OY osti Verlan tehtaat. Pari vuotta myöhemmin omistaja vaihtui taas, kun Kymi Osakeyhtiö osti Kissakoski OYn ja Verla oli osa tätä kauppaa. Nykyisin UPM omistaa tehtaat ostettuaan Kymi Osakeyhtiön metsineen ja tehtaineen. 

Vanha nippurata

Infotaulu

Alueella on myymälöitä ja kahvia saatavana

Vanhoja laitteita

Tulipaloihin suhtauduttiin vakavuudella

Uudet omistajat eivät ihmeemmin uusineet tehtaan laitteistoja, joten vuoteen 1964 mennessä tehdas oli auttamattoman vanhanaikainen. Niinpä tehdas lakkautettiin vanhentuneena ja sen koneet, laitteistot ja rakennukset jätettiin koskemattomiksi, mikä olikin ihan hemmetin hieno päätös. 

Uuden nousun Verla sai 1972, jolloin se päätettiin avata museona. Museohankkeen isänä pidetään Talven Veikkoa, joka oli vuosia kuvannut tehdasidylliä ja haastatellut työntekijöitä. Hän ehdottikin 1966 Kymiyhtiön johdolle Verlan museoimista. Museon avaamisvuosi sattui sopivasti myös Kymiyhtiön 100-vuotis juhlallisuuksiin ja olihan Verlan ensimmäinen puuhiomokin aloittanut tasan sata vuotta aiemmin 1872.

Verla oli aikoinaan Venäjän ja Suomen rajalla, joten alueella on vanha rajavartijan torppa

Sisällä on entisen Verlan työntekijän kodin tavarat

Kalusteet eivät ole kummoisia olleet tuohon aikaan

Vaatimatonta

Rajavartijan torpan historiaa

Lisää infoa

Vuonna 1991 omistajaksi tullut UPM teki aloitteen museoalueen suojelusta ja se johtikin lopulta Verlan hyväksymiseksi Unescon maailmanperintölistalle. Nyt paikalla kyllä kelpaa vieraillakin....

Verla on hyvin esillä myös Internetissä ja sillä on hyvät sivut. Niihin voit tutustua täällä.

Kouvola / Mäkelän taistelun muistomerkki

Jep, nyt on kulunut 100 vuotta sisäälissodan melskeistä ja minäkin yritän parhaani mukaan tuoda julkisuuteen näitä hivenen tuntemattomimpia sisällissodan muistomerkkejä. Tällä kertaa vuorossa on Kouvolan pohjoisosassa entisessä Jaalan kunnan alueelta löytyvä Mäkelän taistelun muistomerkki. Tällä alueella Jaalan Mäkelän kylän välittömässä läheisyydessä käytiin yksi sisällissodan viimeisimpiä taisteluita ja samalla kai turhimpiakin, koska sodan lopputulos oli selkeästi ratkennut valkoisten eduksi.

Kohde löytyi tien laidasta

Paikalla on muistomerkki ja infotaulu

Täällä ison miesjoukon johtajana toiminut kapteeni Veselov johdatti 150 miehestä koostuneen miesjoukkonsa alueelle jääneen punaisten miesjoukon kimppuun, jotka olivat hyvissä asemissa kivisen navetan sisällä ja läheiseen rinteeseen tekemiensä kivisten ampumasuojien takana odottamassa hyökkääjiä. Johtajana heillä oli Aleksei Osipov, joka oli pakottanut siviilit pois alueelta, mistä he olivat siirtyneet Vuohijärven rantaan maakellareihin sotaa piiloon.

Mäkelän taistelun 28.4.1918 muistomerkki

Sata vuotta takaperin taistelutanner

Taistelu raivosi kymmenen tunnin ajan, minkä jälkeen valkoiset vetäytyivät pohjoisen suuntaan Huhdasjärvelle. Seuraavana aamuna valkoiset lähtivät uuteen yritykseen, mutta vihollinen oli vetäytynyt yön aikana Siikakosken suuntaan.

Infotaulu

Taistelu 28.4.1918 Mäkelässä vaati kuolonuhreja, mutta eri lähteistä saa tappioluvuista eri lukemat. Joko heitä oli valkoisilla 14 tai 37 miestä, joista 14 olisi haudattu muistomerkin läheisyyteen. Täyttä varmuutta asiasta ei kuitenkaan ole. Varmaa on kuitenkin se, että helmikuun 22.päivänä Wesalan, Mäkelän ja Haapalahden suojeluskunnat sekä Jaalan Lotat päättivät pystyttää alueelle muistomerkin. Se paljastettiin Mäkelän taistelun vuosipäivänä 28.4.1920. Alkuaikoina muistomerkki oli aidattu ja siellä pidettiin isänmaallisia hengennostatusjuhlia. Alue luovutettiin myöhemmin Jaalan suojeluskunnan hoidettavaksi.

Kouvola / Hillosensalmen taistelun muistomerkki*

Ilmastonmuutos on vakavasti otettava asia, mistä meidän jokaisen pitäisi olla huolissamme. Valitettavasti olen kuvitellut ilmaston lämpenevän, mutta täällä Joutsenossa asuu mies, joka alkaa olla läpeensä kyllästynyt kantamaan puita takkaan, jotta sähkömittarista ei palaisi laakeri kiinni! On näet ollut sen verran kylmää, että montaa kertaa ei ole huvittanut ulkosalla käydäkään. Talvilomakin meni ohitse ja yhtään kertaa en saanut edes suksia jalkaani...

Muistomerkki opastauluineen

Hillosensalmen muistomerkki

Autoni, jossa ei ole lokilämmitintä, ilmoitti muutamana aamuna kieltäytyvänsä yhteistoiminnasta ja muutamia muitakin puutteita olen kotitaloudessani huomannut pakkasten aikaan. Ilmeisesti tulevan kesän aikana pitää korjailla muutamia puutteita ja ennen kaikkea ryhtyä säästämään sähköä, lisäämään kierrätysastetta ja muutenkin järkeistää erinäisiä asioita. Jatkossa Joutsenossa otetaan ilmastonmuutos vakavasti. Tekisipä ihan mieli aloittaa noista operaatioista oma blogi, mutta en nyt oikein tiedä...

Muistomerkin laatta

Joka tapauksessa tätä kirjoittaessani(1.3.2018 klo 8.00) ulkona on -23,4 astetta pakkasta. Auto ei takuulla starttaa ja edessä on taas päivä, jolloin puita saa kantaa selkä vääränä. Kylmää oli takuulla sata vuotta sittenkin, jolloin Kouvolan ja Mäntyharjun välissä Hillosensalmella ja Mouhussa valkoiset ja punaiset ottivat yhteen maaliskuun alkupäivinä. Tarkoituksena valkoisilla oli saada aikaan ratkaisu ns. Savon rintamalla ja päästä etenemään rautateiden solmukohtaan Kouvolaan. Tuossa sodassa rautateiden hallinta oli kummallekin osapuolelle elintärkeää. Siksi Savonradan hallinnasta taisteltiin verissäpäin. 

Koska Hillosensalmen ja Mouhunkin taisteluista on kerrottu Voikosken nuorisoseuran Internet sivuilla, en näe mitään syytä kirjoittaa omaa versiotani taisteluiden kulusta, vaan voitte käydä lukemassa ne itse. Mouhun taistelusta kerrotaan täällä ja Hillosensalmen taistelusta täällä. 

Kartta Savon rintaman taisteluista

Taistelukuvaus sadan vuoden takaisesta rähinästä

Hillosensalmi, missä sijaitsee rautatiesilta, kuten sata vuotta takaperinkin, on saanut oman muistomerkin. Muistomerkki paljastettiin 16.5.2010 ja sen toteutti vapaussodan ja itsenäisyyden Kymenlaakson perinneyhdistys ry.

Mouhun taistelukin on saanut oman muistomerkkinsä, mutta koska se sijaitsee blogin kohdealueen ulkopuolella, niin minulla ei ole siitä esittää kuvia.

Päivitys 6.5.2019
Muistolaatan valmisti Taidevalimo Sakari Nyström. Paljastuspuheen piti yhdistyksen sen hetkinen puheenjohtaja Hannu Hasu. Lisäksi taisteluiden kulkua selosti muistomerkkihankkeen alullepanija ja puuhamies Pertti Hartikainen.