Kouvola / Mäyrämäen työväentalo

Helvata, että olen vieläkin fiiliksissä eilisestä SaiPan voitosta ja jatkopaikasta. Ääni on yhtä kähinää ja ajatukset jo tiistain pelissä. On vaan tämän kauden SaiPa aivan saakelin sitkeä joukkue, joka ei suostu häviämään, vaikka ollaan tappiolla ja kesäloma häämöttää! Olisipa itsellänikin tuollainen asenne, missä ei periksi anneta vaikka kaikki on kaatumassa niskaan. Melkoinen muutos viime kauden esityksiin ja ennen kaikkea asenteessa. Tänä vuonna mennään vielä pitkälle. Nyt tosin lähdetään blogin puitteissa Kouvolaan...

Joskus takavuosina ihmisillä oli vielä aatteita ja he olivat valmiita toimimaan niiden puolesta. Nykyisin tuntuu että raha ratkaisee kaiken ja jokainen meistä katsoo vain omaan napaansa. Aito yhteisöllisyys ja välittäminen sekä yhteisten asioiden hoitaminen ovat kadonneet jonnekin historian hämäriin. Ehkä vielä joskus huomataan, että toisten auttaminen on yksi saakelin suuri hyve, mitä meidän jokaisen pitää tehdä toisillemme. Valitettavasti talkoisiin ei enää saada väkeä ja pahimmassa tapauksessa jopa vainajatkin pitää haudata ilman omaisten ja läheisten läsnäoloa. En vaan aina jaksa ymmärtää tätä nykymenoa....

Laatta kalliossa muistuttaa menneistä ajoista

Alue on pusikoitunut

Edellä kuvatun kaltainen menneisyys on päivän kohteellamme. Paljas kalliopinta, mihin on kiinnitetty muistolaatta, kertoo jotain paikan menneisyydestä ja surullisesta sellaisesta. Paikalla missä piipahdin kuvaamassa kallioon kiinnitetyn muistolaatan, on aikoinaan sijainnut komea työväentalo, missä monet juhlat pidettiin. Talon historia on kuitenkin melkoisen dramaattinen.

Tänne rakennettiin vuonna Kymintehtaan työväenyhdistyksen toimesta vuonna 1903 työväentalo. Aluksi yhdistys osti alueelta pienen mökin tiloikseen, mutta lopulta alueelle nousi vuonna 1916 Kymi Oyn päärakennusmestarin suunnittelema työväentalo. Rakennus oli kuulemma hemmetin komea ja sen tunnelma olisi kuulemma pitänyt kokea paikan päällä. Valokuvat siitä eivät kuulemma anna kuin vaisun kuvan. 

Muistolaatta kalliossa

Se peruskorjattiin vuonna 1941 ja silloin sen suureen saliin mahtui 300 ihmistä istumaan. Lisäksi siellä oli näyttämö maskeeraushuoneineen, ravintola, vaatenaulakot, talonmiehen asunto, kokoushuone, musiikin harjoittelusali, lehteri puolipyöreine soittoparvekkeineen, paini- ja nyrkkeilytila, varastoja, pesuhuoneet ja paljon muutakin. Unohtaa ei sovi myöskään tammista tanssilattiaa, missä monet parit pyörähtivät häävalssinsa. Talossa myös vierailivat esiintymässä monet aikansa kuuluisat artistit.

Vaikka talo tarjosi erinomaiset mahdollisuudet monille urheilun harrastajille, niin surulliset ajat olivat ovella. Työväenyhdistyksen talousvaikeudet sulkivat ovet 1956. Samaan aikaan yhdistys rakensi uudet tilat Kuusankosken keskustaan yhdessä Kuusankosken työväenyhdistyksen kanssa. Vanhan talon käyttö jäi vähäiseksi ja lopulta 1981 talo myytiin Kuusankosken kaupungille purettavaksi. 

Ennen tätä surullista tapausta, oli työväenyhdistys kuitenkin laittanut muistolaatan kallioon 19.7.1973, jolloin Mäyrämäen työväenyhdistyksen perustamisesta oli kulunut 70 vuotta. Parempi sekin kuin ettei paikalla olisi mitään muistuttamassa entisistä ajoista.