tiistai 27. maaliskuuta 2018

Kouvola / Valkealan veteraanien muistomerkki

Melkoinen fiilis täällä Joutsenossa, kun eilisehtoona otettiin Tepsin päänahka ja jatketaan keskiviikkona uusien voittojen tavoittelua. Vähän paremmalla tuurillahan tuo sarja olisi meille jo 3-1, kun nyt numerot ovat toisinpäin. Ei siinä mitään, SaiPan kannattajahan minä olen ollut pienestä pitäen ja sellaisena minut kaiketi aikanaan hautaankin lasketaan. Kuka ties pojat laittavat minulle viimeiselle matkalle mukaan Saipan pelipaidan ja Telian katselukortin, koska tuolloinhan minulla olisi kaiketi aikaa katsella kaikki pelit....no, katsonhan minä nykyisinkin. Nyt juttu lipsuu, joten siirrytään asiaan... 
Kotiseutumuseon pihamaalla on iso hirsinen rakennus

Kirkkoveneen infotaulu

Vajasta löytyy siis kirkkovene

Maaliskuu alkaa pikkuhiljaa kääntyä ehtoopuolelle ja uudet kuvausreissut alkavat kohta. Kesästä tuleekin mielenkiintoinen, koska kuvattavaa on vielä paljon. Varaslähtö kuvaamiselle otettiin jo viime lauantaina, kun kävimme Williladyn kanssa kuvaamassa yhden kohteen Saimaan saaressa, minne meillä ei olisi mahdollisuutta päästä kesällä. Tästä ne reissut pikkuhiljalleen alkavat. Kuvattavaa on vielä Suomen puolella, neljän reissun verran kannaksella ja Laatokan Karjala pakottaa vielä seuraavnakin suvena käymään Karjalan laulumailla. Nyt vaan pitää olla ahkera tänä suvena....
Entinen kotiseutumuseo

Tämän haluaisin itselleni

Laatta entisen museon seinässä

Sen sijaan ahkeruutta kaipaisin joskus näiden monta kesää takaperin kuvattujen kohteidenkin kanssa. Tämäkin kohde on odottanut vuoroaan jo usean vuoden ajan, koska aina on ollut jotain kiinnostavampaa esiteltävää. Nyt kuitenkin yritän jatkossa edetä alueittain Kouvolan suunnalta kohti Kotkaa ja sieltä alkaa pikkuhiljaa lähestyä kohti Lappeenrantaa, jonne blogi tulee päättymään, koska täältä Willimiehen kotitanhuviltahan kaikki alkoi! Sitä ennen kurvaillaan vielä monta tuhatta kilometriä, ennen kuin viimeinenkin kohde on julkaistu. Todennäköisesti se ei toki pääty siihenkään, vaan ainahan noita uusia kohteita nousee jonnekin....
Valkealan sotaveteraanien pystyttämä viime sotien muistomerkki

Laatta muistomerkin kyljestä

Koska tämä kohde on odottanut vuoroaan jo kauan, niin eipä haaskata enää aikaa. Kyseessä on oikeastaan kaksi kohdetta yhdellä iskulla, koska olemme tänään 2013 toimintansa lopettaneen Valkealan kotiseutumuseon pihamaalla. Itse museorakennus onkin vanha, koska se on rakennettu jo vuonna 1774 alunperin Valkealan Niinistön pappilaksi. Aikansa pappilana toimittuaan se tuotiin nykyiselle paikalleen 1880 ja sen jälkeen se onkin ollut monenlaisten asioiden pitopaikkana. 
Sisäkuva korsusta

Kontti on kadonnut....

Mikäs se olisi laverilla köllötellä, jos olisin 35 vuotta nuorempi

Ohjeet kipinänpitämiseen

Tekijä ikuistettuna

Korsu ulkoapäin

Se toimi aluksi käräjätalona ja varmaan monet ikävät riita- ja muut asiat siellä onkin selvitelty. Talvisodan jälkeen mummoni kotipaikasta Säkkijärveltä tänne siirtyi naiskotiteollisuuskoulu, joka toimi paikalla kymmenen vuoden ajan. Sen jälkeen toimintaa jatkoivat Valkealan Martat ja lopuksi se toimi kotiseutumuseona, kunnes lakkautti toimintansa kesällä 2013. Sen tapahtuman muistoksi rakennuksen seinään ruuvattiin messinkinen laatta 6.6.203 Valkealan kyläyhdistyksen ja Valkealan kotiseutuyhdistyksen toimesta.

Jossain vaiheessa alueelle on ilmestynyt myös Valkealan veteraanien pystyttämä Sotien muistomerkki ja Karjalan prikaatin vuonna 1979 rakennuttama sotien aikainen korsu. Vaikka korsu aika huonossa kunnossa olikin, niin kyllä siitä pääsee vielä aistimaan sotien tunnelmaa. Näitä saisi olla mielestäni muuallakin nähtävänä. No, onhan Joensuussa ihan korsumuseokin, jossa tuli piipahdettua opiskeluvuosina.

Muistomerkin paljastamisesta ja muusta historiatiedosta olisin kiitollinen, jos joku sattuu aiheesta enemmän tietämään...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita