Kesällä 2017 kuvittelimme saaneemme Kouvolan alueen lähes kokonaan kuvattua, kunhan kävisimme ensin tutustumassa Unescon maailmanperintökohteeseen Verlassa entisen Valkealan kunnan alueella. Listalle Verla hyväksyttiin vuonna 1996. No me kävimme Verlassa ja sen jälkeen olemme todenneet, että Kouvolan suuntaan pitää tehdä vieläkin ainakin yksi reissu. No, se on tulevan kesän heiniä. Toivottavasti sen jälkeen ei enää puskista putkahtaisi uusia meille tuntemattomia kohteita. Sehän tietää taas kolmensadan kilometrin mittaista kuvausreissua.
|
Infotaulu Verlan esihistoriasta |
|
Virran toisella puolella on kalliomaalaus |
|
Jotain punaista jäljellä entisaikojen taiteilijoiden työstä |
Verla onkin mielenkiintoinen kohde, jonka historia juontaa juurensa jo esihistoriaan. Alueella on kivikautinen kalliomaalaus, joka on vanhinta historiaa, mitä Verlasta löytyy. Se ei kuitenkaan ole se, mikä on Unescon maailmanperintölistalla. Sen sijaan alueella vuonna 1872 puuhiomo on se mikä muodostaa nykyisen Verlan alueen.
|
Tehtaan johtajan rakennus |
|
Verlan koskessa on voimalaitos |
|
Valmiit pahvit tuotiin rullaradalla ulos tehtaasta |
Tuo mainitsemani puuhiomo oli Hugo Neumanin perustama. Se ei ollut kummoinen tehdas, mutta jostainhan se oli aloitettava. Tehtaalla tehtiin pahvia, mutta sen saaminen markkinoille oli kulkuyhteyksien takia vaikeaa. No, vaikeutta ei kestänyt kauan, koska puuhiomo paloi maan tasalle 1874. Uusi puuhiomo pahvitehtaineen rakennettiin Verlaan 1882 itävaltalaisen Kreidlin, saksalaisen Hänelin ja viipurilaisen Dippelin toimesta. Nimeksi tuli Werla Träsliperi och pappfabrik. Tämäkin tehdas oli puinen ja se paloikin maan tasalle 1892. Nyt oli aika keksiä jotain uutta!
|
Punainen tiili hallitsee maisemaa |
|
Kohti tehdasmuseokierrosta |
|
Muistolaatta tehtaan seinässä |
|
Koristeellisuutta joka paikassa |
|
Nykyään eivät tehdasrakennukset ole näin upeita |
|
1893 - vuosiluku näkyy pitkälle |
Nyt Verlassa otettiin järki käteen ja tehdas päätettiin rakentaa tiilestä. Aluksi rakennettiin uusi kuivaamo 1893, minkä jälkeen koko tehdas nousi tiilisenä sen ympärille. Ne suunnitteli osaomistaja Dippelin veli Eduard, joka oli viipurilainen arkkitehti. Tehdas jatkoikin töitä keskeytymättä vuoteen 1920 asti, jolloin Kissakoski OY osti Verlan tehtaat. Pari vuotta myöhemmin omistaja vaihtui taas, kun Kymi Osakeyhtiö osti Kissakoski OYn ja Verla oli osa tätä kauppaa. Nykyisin UPM omistaa tehtaat ostettuaan Kymi Osakeyhtiön metsineen ja tehtaineen.
|
Vanha nippurata |
|
Infotaulu |
|
Alueella on myymälöitä ja kahvia saatavana |
|
Vanhoja laitteita |
|
Tulipaloihin suhtauduttiin vakavuudella |
Uudet omistajat eivät ihmeemmin uusineet tehtaan laitteistoja, joten vuoteen 1964 mennessä tehdas oli auttamattoman vanhanaikainen. Niinpä tehdas lakkautettiin vanhentuneena ja sen koneet, laitteistot ja rakennukset jätettiin koskemattomiksi, mikä olikin ihan hemmetin hieno päätös.
Uuden nousun Verla sai 1972, jolloin se päätettiin avata museona. Museohankkeen isänä pidetään Talven Veikkoa, joka oli vuosia kuvannut tehdasidylliä ja haastatellut työntekijöitä. Hän ehdottikin 1966 Kymiyhtiön johdolle Verlan museoimista. Museon avaamisvuosi sattui sopivasti myös Kymiyhtiön 100-vuotis juhlallisuuksiin ja olihan Verlan ensimmäinen puuhiomokin aloittanut tasan sata vuotta aiemmin 1872.
|
Verla oli aikoinaan Venäjän ja Suomen rajalla, joten alueella on vanha rajavartijan torppa |
|
Sisällä on entisen Verlan työntekijän kodin tavarat |
|
Kalusteet eivät ole kummoisia olleet tuohon aikaan |
|
Vaatimatonta |
|
Rajavartijan torpan historiaa |
|
Lisää infoa |
Vuonna 1991 omistajaksi tullut UPM teki aloitteen museoalueen suojelusta ja se johtikin lopulta Verlan hyväksymiseksi Unescon maailmanperintölistalle. Nyt paikalla kyllä kelpaa vieraillakin....
Verla on hyvin esillä myös Internetissä ja sillä on hyvät sivut. Niihin voit tutustua täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita