sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Lappeenranta / Rutolan sahan punaleskien muistomerkki

Argh...milloinhan saisi esitellä muistomerkin, joka ei liittyisi sotaan, tappamiseen tai muuhun väkivaltaiseen ajanjaksoon? Olisi todella mukava taas kirjoitella jostain mukavasta aiheesta. Tänäänkin vuorossa on siis muistomerkki, missä muistetaan lukuisten ihmisten surmaamista. Muistaminen on tottakai tärkeää, mutta tulisipa vastaan joku kohde mikä saisi minutkin hyvälle tuulelle. Tänään ei ole kuitenkaan semmoinen päivä.

Näin isänpäivän kunniaksi me ajattelimme poiketa valtavirrasta ja esitellä muistomerkin urheista Rutolan naisista ja heidän lapsistaan, jotka eivät vuoden 1918 tapahtumien seurauksena enää miestään tai isäänsä nähneet. Isänpäivän viettoon sillä ei ollut vaikutusta, koska tämä amerikkalainen tapa saapui Suomeen vasta 1940- ja 1950-lukujen taitteessa. Itse asiassa yllätyin itsekin, ettei tapa ollut historialtaan pidempi.

Keskellä vanhaa Rutolan työväen asuinseutua löytyy koruton muistomerkki, mikä on pystytetty Rutolan urheille naisille. Tästä muistomerkistä ei meillä ollut tietoa ennen syksyä, mutta sattumalta törmäsin pieneen mainintaan tästä muistomerkistä – Internetistä tietenkin. Mikäs siinä auttoi kuin lähteä paikan päälle kurvailemaan ja etsimään. Matkaseurana oli eräs nimeltä mainitsematon palkaton assistentti, jonka kanssa tutkimme Rutolan ja Hurtanmaan Salpalinjaa.
Rutolan naisten muistomerkki

Pienen hakemisen jälkeen kysäisin tästä muistomerkistä eräältä alueen asukkaalta, joka ystävällisesti opasti kohteelle. Tien vieressähän tämä muistomerkki sijaitsee, mutta jos itse lähdet etsimään, niin ole tarkkana. Se ei näy tielle, koska on piilossa pienen metsälämpäreen takana. Oppaalta sain myös paljon alueen historiaan liittyvää tietoa, josta hänelle kiitokset. Valitettavasti nimi unohtui kysyä, mutta toivottavasti tunnistat itsesi.

Rutolan sahayhteisö syntyi Lappeen kunnan maaseudulle 1800-luvun lopulla. Enso-Gutzeit Oy perusti silloin sahan Saimaan Rovonlahden Lapatonniemeen ja jo sitä ennen uittoväylän, jossa oli Rutolassa puun ylivientilaitos.

Yhtiö tarjosi työpaikan lisäksi asunnot. Yhtiöllä oli myös maatila ja työläisten käytössä yhteinen leipomo, pesutupa ja sauna. Kylässä oli koulu, kauppoja ja työväentalo. Alue oli vireän toiminnan keskus 1900-luvun alkuvuosina, mutta valitettavasti kaikki muuttui vuoden 1918 aikana. Tällöin maassamme raivosi sisällissota, johon Rutolan sahan miehet ottivat osaa. Heidän roolinsa ei ollut rintamasotilaan rooli, vaan he suorittivat vartiopalvelusta Rutolassa.

Punaisten perääntymisvaiheen alkaessa vanhemmat miehet kääntyivät takaisin ja piileskelivät alueen lähimetsissä. Lopulta miehet palasivat koteihinsa sahan isännöitsijän taatessa heidän turvallisuutensa. 

Ajankuvaan sopiva väkivaltainen välien selvittely tapahtui sodan jälkeen ja tämän seurauksena Rutolan miehet toimitettiin tuomittavaksi Lappeenrannan Linnoitukseen huhtikuun lopulla. Ilman tutkintaa heistä ammuttiin toukokuun alkupäivinä 38 ja loput menehtyivät myöhemmin.

Tältä matkalta jäi kotiin palaamatta yhteensä 47 miestä, joita suremaan jäi 26 leskeä ja 60 orpolasta. Isku Rutolan sahan yhteisölle oli kova ja paikalliset kertoivat syynä olleen paikallisen kansakoulunopettajan ilmiannot. Liekö syynä ollut henkilökohtaiset syyt vai sodan aikana esiin nousseet vastakkainasettelut työväestön ja paikallisen eliitin välillä?
Rutolan naisten muistomerkin laatta

Rutolan saha toipui kuitenkin tästä kovasta koettelemuksesta ja nousi vähitellen elinvoimaiseksi. Valitettavasti 1930-luvun talouslama ei mennyt ohitse jälkiä jättämättä, vaan sahan toiminta lakkasi vuonna 1932. Tämän seurauksena myös koko Rutola alkoi hiljalleen rapistua, mutta nyt alue on nousemassa uuteen kukoistukseen.

PS. Heikki Hietamies on kirjoittanut aiheesta kirjan Naisten talvi, mutta valitettavasti aika ei ole riittänyt sen lukemiseen. Tarkoitus on kuitenkin lueskella tuo kunhan aikaa löytyy. Muistomerkki tapahtumasta kuitenkin löytyy ja se on paljastettu vuonna 2003. Sen pystyttämisestä vastasi Vanhat toverit ja Lappeenrannan sos.dem. kunnallisjärjestö.

Muistomerkin laatassa on seuraava teksti:
"RUTOLAN URHEILLE NAISILLE, JOTKA OTTIVAT OSAKSEEN RAADANNAN JA VASTUUN JÄLKIPOLVESTA, KUN VAINO VEI MIEHET VUONNA 1918 ."


4 kommenttia:

  1. Tosi hyvin kirjoitettu blogi yleisesti. Olen seurannut alusta asti. Tähän asti kaikki historialliset faktat ovat oleet paikallaan, mutta nyt oli kyllä pientä lipsumista. Tämä seuraava on ns. "pilkunnussintaa", mutta mielestäni ansaitsee tulla korjatuksi.

    Kirjoitat Enso-Gutzeit Oy:n perustaneen sahan Rutolaan 1800-luvun lopulla. Se ei voi pitää paikkansa, koska sen niminen yhtiö on ollut olemassa vasta vuodesta 1927. Norjassa perustettiin 1860-luvulla Wilh.Gutzeit&Co niminen höyrysaha, joka Wilhelm Gutzeitin kuoltua 1869 joutui hänen poikansa Hans Gutzeitin omistukseen. Hans Gutzeit perusti yhtiön, jonka nimi oli W.Gutzeit&Comp yhtiön, joka rakensi vuonna 1872 Kotkansaarelle silloiseen Kymin kuntaan Norjansahan nimisen sahan.

    Yhtiö osti Rutolan tilan 1892 ja perusti sahan 1897. Aktiebolaget W.Gutzeit&Co perustettiin 1896. Tämä yhtiö osti Ensossa sijainneet Enso träsliperi AB:n tehtaat 1912. Yhtiön osakeenemmistö joutui Suomen valtiolle 1918 ja yhtiö nimettiin Enso-Gutzeit Oy:ksi vuonna 1927.

    Tällaisia terveisiä Kotkasta T.JP

    VastaaPoista
  2. No perhana...

    Oikeassa olet tuon asian suhteen. Virheitä löytyy takuulla muitakin, mutta tämä on kyllä emäkanamunaus. Asia korjataan jossain vaiheessa...kiitokset tyhjentävästä kommentistasi.

    T.Willimies

    VastaaPoista
  3. Blogitekstissä mainittua puun ylivientilaitosta on myös kutsuttu yleisesti Rutolan ränniksi. Ehkä olisi myös syytä mainita, että Kymijoen ja Vuoksen vesistöt ovat tältä kohdalta vain 200 metrin etäisyydellä toisistaan. Rutolan ränni oli oivallinen keksintö, jonka avulla Saimaan puuta saatiin uitettua rannikolle asti Kymijoen vesistöä käyttäen.

    Jukka P. Heinonen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kunhan blogi palaa "juurilleen" Lappeenrantaan, niin juttu rännistä on tulossa. Kuvaamassa kävimme jo kaiketi kesällä 2012, joten parhaat palat jätetään loppusuoralle...

      Poista

Kommenttisi ovat aina tervetulleita