Lappeenranta / Lallukan hautamuistomerkki

No niin, Joensuu all night long on taas koettu ja Willimieskin palannut kotiin. Kiitokset vielä Joensuun kokkaavalle bloggaajalle tajunnan räjäyttävistä makuelämyksistä. Näköjään hapankaalista voi loihtia syötävääkin ruokaa? Pöperöiden ulkonäkö saattaa joskus tehdä tepposet. Onneksi en kieltäytynyt tarjotusta ruuasta...kyllä se pakastepizzan voitti, vaikkakin niukalla erolla. Lienee aika kuitenkin esitellä päivän kohteemme, joka oli aikoinaan tunnettu "pitkistä lounaista" eli kulinaristi hänkin taisi olla.

Vanhan hautausmaan pohjoisrinteestä löytyy useimmille lappeenrantalaisillekin tuntematon, mutta mielenkiintoisen historian omaava hautamuistomerkki. Se kuuluu viipurilaiselle Juho Lallukalle sekä hänen vaimolleen Marialle. Kyseinen iso hautamuistomerkki pystytettiin aluksi Viipurin Ristimäen hautausmaalle. Kuinka se sitten nyt löytyy Lappeenrannasta ja kuka on Juho Lallukka? Milloin hauta on siirretty Lappeenrantaan ja miksi? Paljon kysymyksiä, joihin piti etsiä taas tietoja ja jotain saatiin kasaankin. Kerrotaan ne nyt.

Juho ja Maria Lallukan hautamuistomerkki Lappeenrannassa kauppakadun varrella

Juho Lallukka oli Karjalan kannaksella Räisälässä syntynyt poika, joka ei päässyt käymään koulua köyhyyden takia. Hän opiskeli itse riittävät perustiedot ja muutti Käkisalmeen venäläisen kauppiaan palvelukseen. Tätä jaksoa kesti lyhyen aikaa ja sen jälkeen hän muutti takaisin kotikonnuilleen. Itsenäisenä kauppiaana toimiminen kasvatti hänen omaisuuttaan ja hän saattoi ottaa vaimokseen Marian. Yhdessä he muuttivat vuonna 1879 takaisin Käkisalmeen.

Käkisalmessa hän sai porvarin oikeudet ja perusti kaupunkiin kauppaliikkeen. Siitä tuli alueen suurin. Käkisalmen Sortavalasta löytyi myös kauppiaat Häkli sekä Paisceff, jotka lyöttäytyivät yhteen Lallukan kanssa. Tuloksena oli Viipuriin perustettu Häkli,  Lallukka ja kumpp. niminen tukkukauppa. Muiden osakkaiden kuoltua, Lallukka osti itselleen yrityksen lähes koko osakekannan. Tie rikkauksiin oli valmis. Liiketoimien seurauksena omaisuus kasvoi ja siihen kuului maatiloja, kartanoita sekä 3000 hehtaaria maatakin. Ei hassummin kouluja käymättömältä pojalta?

Liikemiehen töiden lisäksi hän oli aktiivinen suomalaisuusmies ja käytti suuria omaisuuksia taiteen tukemiseen. Unohtaa ei myöskään sovi hänen pitkää uraansa Viipurin kaupunginvaltuustossa. Pamaus-seuran perustaminen oli yksi hänen tärkeistä teoistaan. Sen ideana oli auttaa suomenkielisiä yrittäjiä eri tavoin. Kuulostaa oudolta, mutta tuohon aikaan useat yritykset olivat ruotsin-, saksan- tai venäjänkielisiä. Noihin aikoihin idea oli tärkeä.

Lallukan hautamuistomerkin muistolaatta

Kaikki päättyy aikanaan ja niin Juho Lallukkakin koki kuoleman vuonna 1913. Perillisiä ei ollut, vaan kaikki hänen omaisuutensa siirtyi vaimolle Marialle. Maria jatkoi yrittäjänä kuolemaansa asti ja lapsettomina he olivat tehneet jo aiemmin testamentin omaisuutensa käytöstä. Rahoilla perustettiin säätiö tukemaan taiteilijoita ja rahaa lahjoitettiin myös Viipurin kaupungille käytettäväksi kulttuuri tarkoituksiin. Nämä rahat auttoivat Viipuria rakennuttamaan kuuluisan Alvar Aallon suunnitteleman kirjaston.

Entäs hautamuistomerkki? Se pystytettiin Viipuriin Marian kuoleman jälkeen vuonna 1923 ja siellä Ristimäellä se oli aina vuoteen 1986 asti. Tämä Emil Halosen suunnittelema muistomerkki koki tuhoja vuoden 1944 torjuntataisteluissa ja lopulta se oli jäädä tietöiden alle. Avuksi riensivät Pamaus-seura ja Lappeenrannan kaupunki, joiden ansiosta se pelastettiin ja siirrettiin Lappeenrantaan. Kulttuuriteko vailla vertaa!