Miehikkälä / Jermula

Välirauhan aikana Miehikkälässä, kuten muillakin itä-Suomen alueilla valmistauduttiin uuteen sotaan. Keskeistä oli Salpalinjan rakentaminen ja siihen uhrattiin talvisodasta viisastuneina melkoinen määrä markkoja, hikeä ja kyyneliä. Tällainen paikka oli myös nykyisin Rintamamiesten perinneyhdistyksen ylläpitämä Jermula, jonka ympäristöön työryhmä 216 rakensi lukuisia kantalinnoitteita.

Olet saapunut Jermulaan

Uskaltauduimme menemään tämän ohitse...

Nykyisin Jermula toimii Salpavaeltajien tauko- ja majoituspaikkana, mihin alue onkin onnen omiaan. Leirinuotion ympärillä kohoavat kalliot paljastavat lähemmin tarkasteltuina, että niistä on louhittu irti panssariestekiviä, joita onkin Jermulan ympäristössä paljon. Lisäksi lähimaastosta löytyvät korsu nro 309 ja nro 310. Niihin me emme tutustuneet, mutta ne ovat kuulemma näkemisen arvoisia.

Jermulan tupa

Alueella on laavu

Noista kallioista on kilkuteltu irti kivi poikineen....

Nuotiopaikalle on pystytetty patsas, joka koostuu Jermusta, Lempistä ja Halli-koirasta. He vartioivat että työt sujuvat tällä työryhmä 216:n alueella sekä matkalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa. Valitettavasti patsaan tekijöistä en löytänyt mistään tietoa.

Halli-koira, Jermu ja Lempi vahtivat

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Miehikkälä / Kahden kylän evakkoretki

Tänään on tiedossa vähän erilainen työpäivä. Edessä on bussimatka Lahteen oman valvontaluokkani kanssa, missä osallistumme yläkoululaisille suunnattuun Yrityskylään. Odottelen ihan mielenkiinnolla, kuinka homma toimii ja millainen päivä on tiedossa? Koko päivähän tässä touhussa menee, mutta ainahan vaihtelu virkistää, eikä tarvitse huolehtia erikoisemmin mistään, kun mennään tekemään jonkun toisen laatimaa ohjelmaa lävitte. En erikoisemmin pidä matkailusta, mutta eivät vapaaehtoisesti lähteneet matkalle tämän päivän muistomerkin ansainneet ihmisetkään....

Eiliseen muistomerkkiin liittyy tämäkin kohde. Kuten eilen kerroin, niin 4460 miehikkäläläistä lähtivät evakkotaipaleelleen kirkonkylästä, mutta jo ennen sitä oli logistiikka koetuksella. Pitihän kaikkien ihmisten ja eläimien jostain lähteä siirtymätaipaleelleen kirkonkylään. Tämän todellisen lähtöhetken muistoksi on Miehikkälän Rantalantien varteen paljastettu muistomerkki. Kuka sen on toteuttanut ja milloin? Edellämainittuihin kysymyksiin minä en osaa vastata.

Muistomerkki sijaitsee Rantalantien varressa

Kiveen on kiinnitetty laatta ja kyläläiset ovat tuoneet kukkia

Tälle paikalle kuitenkin kokoontuivat Rantalan ja Vanuskan kylien asukkaat lähteäkseen siirtymään kohti kirkonkylää ja sieltä eteenpäin Paimioon. Evakkoretki alkoi 10.7.1944 ja kotia joukko pääsi palaamaan lokakuussa 1944.

Muistolaatta kertoo suuresta tapahtumasta

Epäselväksi tämän muistomerkin kohdalla jäivät siis sen paljastusajankohta, tekijät ja missä hitossa on Vanuskan kylä. En tuota löytänyt edes kartasta nimihaulla. Onkohan alue mahdollisesti nykyisen Venäjän alueella? Näihin olisi kiva tietää vastaukset.....

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Miehikkälä / Lähtöasema

Eilen oli kiireinen päivä! Aluksi piti rientää töihin, missä odotti lyhyt työpäivä. Se oli ohitse klo 10.15, minkä jälkeen hurautin autolla Joutsenoon. Auto korjaamolle, jotta se kestäisi kasassa vielä tämän kesän kesän reissut. Remontiin menneen ajan hyödynsin kävelemällä 6 kilometrin lenkin. Sen jälkeen auto kotiin, pöperöä ja taas takaisin Lappeenrantaan Kisapuistoon, missä osallistuin SaiPan toimitusjohtaja Jussi Markkasen ja päävalmentaja Tero Lehterän hiillostukseen viime kauden pettymyksestä. Johan siinä oli meikäläiselle tarpeeksi yhdelle päivälle....

Kiirettä piti aikoinaan Miehikkälän evakoillakin. Sota läheni vääjäämättä kohti Miehikkälää ja edessä oli pakollinen evakkomatka. Evakuointi aloitettiin 7.7.1944 klo 6.00 ja se koski 4460 miehikkäläläistä ja 4210 kotieläintä, joten edessä oli melkoinen operaatio. Evakot kokoontuivat Miehikkälän kirkonkylään, mistä löytyy myös tämä Lähtöasema muistomerkkikin Kunilan talon edestä. Täältä taival alkoi pitkin Taavetintietä aina Liikkalan rautatieasemalle, missä evakot lopulta nousivat juniin. 

Lähtöasema-muistomerkki sijaitsee Kunilan talon edessä

Matkanteko oli hidasta, koska lehmät piti lypsää ja muutenkin juna väisti kiireellisimpiä kuljetuksia rintaman suuntaan. Lopulta parin päivän reissaamisen jälkeen evakot pääsivät sijoituspaikkakunnilleen Paimioon, Piikkiöön, Marttilaan, Tarvasjoelle ja Pöytyälle. Täällä heitä ei kaikkia katsottu hyvällä, mutta onneksi he pääsivät takaisin koteihinsa pääosin lokakuun aikana. Silti matka oli henkisesti raskas, koska lähtiessä ei ollut tietoa, pääsevätkö he koskaan palaamaan koteihinsa. 

Tyylikäs toteutus

Tästä massiivisesta operaatiosta muistuttamaan paljastettiin Miehikkälän kirkonkylässä 16.7.2017 Kunilan talon edessä Lähtöasema-muistomerkki. Hankkeen puuhanaisena toimi Terttu Ravi, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä ilmavalvontamuistomerkkien kanssa, mutta tomerana hän oli mukana tässäkin hankkeessa. 

Muistomerkki koostuu isosta kivestä, mihin on kiinnitetty reliefi, missä äiti pitää kiinni lapsensa kädestä, molempien raahatessa matkalaukkuja. Lisäksi muistomerkkiin kuuluu ison kiven edessä olevat viisi pienempää kiveä, mihin on kiinnitetty laatat kertomaan miehikkäläläisten evakkopaikkakunnista. Autenttisuuden takaamiseksi kivet on jopa noudettu noilta paikkakunnilta.

Evakkopaikkakunnat ovat saaneet nimikkokivet. Tässä Pöytyän kivi

Muistomerkki paljastettiin juhlallisesti kello 13.00, mutta itse tapahtuma alkoi jo aamulla jumalanpalveluksella, jonka jälkeen vierailla oli mahdollisuus nauttia hernerokkaa torilla. Lopuksi edessä oli vielä virallinen osuus Miehikkälän koulukeskuksessa, missä oli vuorossa musiikkia ja kerrontaa sisältävä Evakkoreki 2 -ohjelma, jossa esiintyvät Erkki Liikanen, Mika Huusari ja Pertti Araviita.

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Viipuri / Aselevon solmimisen muistomerkki

Viipurin länsipuolella Lavolassa paikallisen purjehdusseuran pihamaalta löytyy kohtuullisen uusi muistomerkki, joka paljastettiin kyseisellä paikalla 2.10.2016. Maksumiehinä tälle muistomerkille oli paikallinen liikemies Viktor Kortenko ja talvi- sekä jatkosodan historiantutkija Bair Irintshejev, joka pyörittää Viipurin keskustassa sotahistoriallista museota. Heidän ansiostaan muistomerkki ei tarvinnut yhtään ruplaa valtion eikä Viipurin kaupungin kassasta. 

Muistomerkille vie kivetty polku

Mielestäni tämä on komea

Muistomerkki kertoo tapahtumasta, kun entiset viholliset kohtasivat ensimmäisen kerran upseeriporukalla toisensa juuri tällä paikalla, missä muistomerkki sijaitsee. Suomen päämaja oli ilmoittanut omille joukoille, että aselepo alkaa 4.9.1944 klo 7.00, mutta meidän joukkomme lopettivat ammunnana jo kello 3.15. Vihollinen sen sijaan jatkoi tulitusta vuorokauden pidempään eli 5.9.1944 klo 7.00 saakka. Lieneekö syy ollut tiedonkulussa vai missä?

Lisää kuvateksti

Lisää kuvateksti

Entiset viholliset tupakalla

Nyt paikalla on siis muistomerkki ja komea onkin. Siihen on liitetty emalinen levy, missä on valokuva tästä historiallisesta tapahtumasta. Olisi toki mielenkiintoista tietää, millaisissa tunnelmissa tapahtuma hoidettiin. Veikkaanpa, että pientä varauksellisuutta on kummankin osapuolen taholta ollut....

Jäi vähän kaivelemaan tuo muistomerkin päivämäärä. Jos venäläiset lopettivat ammunnan vasta 5.9, niin pidettiinkö kokoontuminen jo ennen sitä vai onko päivämäärässä virhe. No, pääasia että sota saatiin loppumaan!

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Viipuri / Raitiovaunumuistomerkki

Jumaleisson, nyt on ihan oikeasti aika miettiä, että olisiko meistä finskeistä samaan minkä venäläiset toteuttivat kesällä 2018? En usko, että keskelle Lappeenrantaa nousisi venäläinen muistomerkki muistuttamaan ajasta, jonka Lappeenranta kuului Venäjään eli vuodet 1743-1917. Venäläisille ei sen sijaan näytä tuottavan ongelmaa täräyttää meikäläinen raitsikka keskelle Viipuria...

Pronssinen poika ja lipuntarkastaja ovat jonkun pietarilaisen taiteilijan valamia

Tämä täysin uusi raitsikka ei ole mikään kunnostettu alkuperäinen malli, vaan tekivät aivan alusta lähtien täysin uuden raitsikan vanhoilla alkuperäisillä piirustuksilla. Raitsikan teki Viipurin laivatelakka OY ja pakko sanoa, että kyllä on upea! Valitettavasti sisäkuvat jäivät ottamatta, mutta uskonpa vierailevani täällä vielä jokusen kerran joten, eiköhän niitäkin jossain vaiheessa voi liittää jälkikäteen. 

Lipunmyyjä koppalakkeineen

Täysin alkuperäisten piirustusten mukaan toteutettu

Näin Viipurissa...

Mutta kenen kuningasidea tämä oikein oli? Pienen vihjeen asian alkamisesta paljastaa ruotsalainen Per Rickheden kirjassaan Viipurin rautatiet, joka julkaistiin vuonna 2013. Hän kertoo seuraavaa: "”Sekaannuin hieman epätavallisempaan aloitteeseen yhdellä myöhemmistä vierailuistani Viipurissa. Muuan uusrikas venäläinen oli saanut päähänsä rakennuttaa viipurilaisen raitiovaunun mallisen jäätelökioskin, joka sijoitettaisiin Torkkelinkadulle. Eräs verstas Pietarissa tekisi työn. Hän oli ajatellut yhtä itäsaksalaisista vaunuista esikuvaksi, mutta minusta ensimäisen mallin vaunu oli houkuttelevampi. Lupasin etsiä piirustukset (nykyisen) ABB:n arkiostosta…En tiedä, miten projektin kanssa kävi. Olen yrittänyt tutkia aluetta nettikameralla, joka kuvaa Torkkelinkatua Kauppatorin suuntaan, mutta en ole toistaiseksi löytänyt mitään raitiovaunun muotoista jäätelökioskia.”

No nyt tuo raharikas jäätelöyrittäjä sitten toteutti homman ja avasi kahvilan elokuussa 2018. Paikka on mitä parhain ja kyllä täällä ihmisiä hellepäivänä riittikin. Paikalla tosin on hieman ikävä historia, koska juuri tällä paikalla sattui vuonna 1920 Suomen kaikkien aikojen pahin raitiovaunuonnettomuus, joka vaati viiden ihmisen hengen. Nyt ainakaan lisää ei ole tulossa, koska Viipurin raitiovaunuliikenne päättyi vuonna 1957 ja tämä vaunu ei liiku ainakaan kiskoilla!

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Viipuri / Jaakko Juteinin hauta

Eilen esittelin Alexabder Thesleffin hautamuistomerkin Viipurin Lepolan hautausmaalta. Se ei kuitenkaan ollut tuolloin etsintämme pääkohde, vaan kirjailija Jaakko Juteinin hauta, joka löytyi heinäkuun viimeisenä päivänä 2018. Palataan hautalöydön tekijöiden vähän myöhemmin, mutta kerrotaan ensiksi lukijoillemme kuka oli Jaakko Juteini.

Tältä paikalta löytyi Jaakko Juteinin hauta

Jaakko Juteini syntyi 14.7.1781 Hattulassa ja oli suomalainen kansallismielinen kirjailija ja valistusmies. Hän korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä sekä oli juuri suomen kielen käyttäjänä todellinen suomenkielisen kansallisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtaja. Kyllä näillä meriiteillä nimen pitäisi olla kaikille itsenäisen Suomen historiasta välittävälle tuttu. No aikaa hänen urastaan on kulunut melkoisesti, koska hän kuoli jo vuonna 1855 ja hänet haudattiin kotipaikkaansa Viipuriin Lepolan hautausmaalle.

Juteinin hauta on merkitty nimilaatalla

Suurmiehen viimeinen lepopaikka

Hautakiven puolikas on katkennut

Tekstiä en ilennyt liiduttaa, koska Juteinin sanoin: "Arvon mekin ansaitsemme"

Musta hautakivi Juteinin haudalla oli monen vierailun kohteena aikoina jolloin kansallisuusaate levisi maassamme ja lopulta sai aikaan maamme itsenäistymisen 1917. Lepolan hautausmaalla sijainnut hauta kuitenkin kärsi sotavuosina, mutta ei kuitenkaan tuhoutunut. Viimeiset havainnot siitä olivat 1960-luvun loppupuolelta, jonka jälkeen se katosi. Monet uskoivat sen tulleen uudelleen käytetyksi venäläisen hautakivenä tai muuten poiskuljetettuna, kuten kiville on käynyt muualla Karjalan kannaksella.

Etsinnät kuitenkin jatkuivat ja lopulta Pro Sorvali-ryhmä, joka etsii hautakiviä Sorvalin hautausmaalta, päätti etsiä hautaa. Leena Revon johdolla talkoolaiset etsivät hautaa vanhojen hautakarttojen perusteella ja yrittänyttä ei laiteta! Talkooporukka näki maasta pilkistävän yhden kivenkulman ja päätti tarkistaa, että josko tämä olisi Juteinin hautakivi. Bingo! Juteinin hautakivi löytyi ja talkoolaiset pystyttivät paikalle oman kyltin osoittamaan haudan paikan. Veikkaanpa, että ensi suvena paikalla etsitään hautakiven toistakin puoliskoa ja alue siistitään... 

Juteinin hautakivi tunnistettiin siitä löytyvästä tekstistä:"Tässä lepäävät Maallisen Viisauden Tohtori Jaakko Juteini syndynyt 15. päivänä Heinäkuussa 1781, kuollut 20 päivänä Kesäkuussa 1855 ja hänen puolisonsa Katharina Margaretha Juteini kuollut 7. päivänä Kesäkuussa 1841

Tuskassa turva on tuonelan retki, huoleta haudassa huokaus hetki, jossa ei rasita rauhattomuus endisen elämän levottomuus"

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Viipuri / Alexander Thesleffin hauta

Alexander Thesleffin hauta oli tarkoitus jättää pois blogista, mutta kun erästä toista kohdetta kuvatessani, se jäi reitille, niin julkaistaan nämäkin kuvat lyhyen kirjoituksen ohella. Itse en aluksi pitänyt tämän kyseisen sotilaan ja hallintomiehen hautapaikkaa kovinkaan tärkeänä, mutta perehtyessäni asiaan tarkemmin, niin olen valmis kääntämään takkini ympäri. Kyllähän kyseessä on merkittävä henkilö.

Alexander Thesleffin hauta Viipurin Lepolan hautausmaalla

Thesleff syntyi Viipurissa vuonna 1778 ja hänellä oli saksalaiset sukujuuret, vaikka hän olikin viipurilainen jo viidennessä polvessa. Sotilasura alkoi vuonna 1793 Nevan rykmentissä. Jo samana vuonna hän toimi Suomessa linnoitustöissä ja kanavanrakennuksissa. Täältä ura jatkui majoitusmestarilaitokseen, missä hän saavutti kapteenin arvon vuonna 1805. Samana vuonna hän oli kartoitustehtävässä Kiinassa ja Mongoliassa. Yksi hänen tärkeimmistä tehtävistään oli kartografia. 

Sotilaan ja hallintomiehen hautapaikka

Silti hän oli pääasiassa sotilas ja tehtävät kuljettivat häntä sotilaana rintamalta toiselle. Ranskaa vastaan hän soti 1807 ja vuodet 1808-1809 menivät Suomen sodassa, missä hän kunnostautui lukuisissa taisteluissa Savon ryhmän mukana. Palkinto olikin ylennys majuriksi. Napoleonin vastaiset taistelut toivat hänelle lisää kunniaa ja hän saavutti kenraaliluutnantin arvon vuonna 1826. Nyt olikin aika siirtyä hallintomieheksi sotarintamilta.

Thesleffin vaimo on haudattu samalle paikalle

Hallintotehtävät Suomessa lankesivat hänelle, vaikka hän ei osannut suomea eikä oikeastaan ruotsiakaan. Silti hänet määrättiin 1833 kenraalikuvernöörin apulaiseksi, joka oli aikansa toiseksi korkein virka Suomessa. Tätä tehtävää Thesleff hoiti kuolemaansa asti vuonna 1847, toimien välillä jopa pitkiä aikoja kenraalikuvernöörin tehtävässäkin. Näiden tehtävien lisäksi hän oli aloittamassa Saimaan kanava hanketta toimien rakennustoimikunnan puheenjohtajana. 

Plakaatti kertoo Thesleffin urasta

Kyllähän näillä ansioilla miehen hautapaikka on ansainnut oman esittelynsä. Lisäksi venäläisetkin arvostavat hänen ansioitaan ja kunnostivatpa hänen hautapaikkansa kesällä 2012 Borodinon taistelun 200-vuotisjuhlien kunniaksi. Niin, sielläkin Thesleff oli sotimassa Napoleonin armeijaa vastaan....

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Viipuri / Ritarit ja sydänten lady

Hohhoijaa..... tulipa keksittyä melkoinen nimi veistoksille. Infotalussahan tuo oli kirjoitettu englanniksi nimellä "Knights and the lady of the hearts". No, eihän nimi nyt sentään tätä upeaa taideteosta pilaa! Kyseessä on AO LOECK yrityksen Viipurin kaupungille 725-vuotis juhlavuoden kunniaksi lahjoittamasta teoksesta, joka on uniikki kappale. Toista kopiota tästä taiteilija Timur Sadullaevin teoksesta ei ole otettu ja tuskin otetaankaan...

Lady

Lady katselee ritareita sekä Viipurin kauppahallia

Ritarien pitämästä verkosta on tehty penkin selkänoja

Toinen ritareista

ja toinen ritareista

Viipurihan on vanhan kaupungin osalta edelleen kuin keskiaikainen kaupunki, missä kapeat kujat risteilevät. Ehkä juuri siksi Viipurista on tullut venäläisille tärkeä turistikohde, mikä tarjoaa paljon erilaisia tapahtumia, jotka liittyvät keskiaikaan. Itsekin olen ollut keskellä turnajaisia ja sapelinkalistelua kyseisessä paikassa. Itse ainakin tykkään, että historia tuodaan eläväksi ihmisten keskelle ja siinä venäläiset ovat rutkasti edellämme. Meillä yhä edelleen historiaa joutuu katselemaan pääosin museoiden lasivitriinien läpi... 

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Viipuri / Hotelli Belvedere ja Lenin

Viipurissa Salakkalahden rantamilla sijaitsee rakennus, jonka menneisyys huokuu historiaa. Se on yli sadan vuoden aikana kokenut kaikenlaista ja siksipä sen seinään on kiinnitetty muistolaatta V.I.Leninin vierailustakin, mutta kuinka kaikki alkoi?

Frans Ehrenburg halusi rakennuttaa hotellin Salakkalahdelle. Suunnitelmat tilattiin Fredrik Odenwallilta ja lopulta komea kolmekerroksinen hotellirakennus valmistui vuonna 1879. Hotellilla oli samanniminen edeltäjä, mutta nyt haluttiin tehdä Viipurin laadukkain majoituspaikka ja siinä onnistuttiinkin. Rakennus huokui hauskanpitoa ja mukavaa yhdessäoloa, mistä osaltaan vastasi Viipurin lauluveikot, jotka järjestivät hotellissa konsertteja ja hauskanpitoa. 

Kunnostettu hotelli Belvedere

Historianlehdille hotelli nousi vuonna 1906. Kyseisen vuoden heinäkuussa keisari Nikolai II hajotti duuman ja osa sen jäsenistä piti omaa kokoustaan Hotelli Belvederessä. Nämä paikalla olleet duuman edustajat antoivat lopun julkilausumaksi ns. Viipurin manifestin, jonka keskeinen sanoma oli Venäjän kansalle, että vastustakaa hallitusta passiivisella vastarinnalla. Väkivallan tekoihin kansaa ei yllytetty. 

Kolme kerrosta historiaa vuodelta 1879

Duuman jäsenten poistuttua Belverestä, saapui paikalle V.I.Lenin vaimonsa Nadezda Krupskajan kanssa. He asustelivat elokuussa 1906 pari viikkoa hotellissa keskittyen samalla toimittamaan uutta sanomalehteä Proletarija, jonka ensimmäinen numero ilmestyi 21.8.1906. Täältä kuitenkin Lenin jatkoi matkaansa, jättäen kuitenkin oman jälkensä hotellin historiaan. Juuri tämän ajanjakson muistoksi rakennuksen seinään on kiinnitetty muistolaatta, joka kertoo: " Täällä, entisessä hotelli Belverderessä, elokuussa 1906 pysähtyivät (yöpyivät) V.I.Lenin ja N.K.Krupskaja  bolshevikkien Proletaarit-sanomalehden julkaisemisen yhteydessä."

Kivinen muistolaatta kertoo Leninin vierailusta

Tämän vaiheen jälkeen hotellitoiminta jatkui entisellään, kunnes historian tuulet alkoivat jälleen puhaltaa.... Ensimmäinen maailmansota puhkesi ja hotelliin asettui Suomen alueelle sijoitetun Venäjän 42. erillisen armeijakunnan esikunta, muuttaen hotellitoiminnan armeijan päämajaksi. Venäläisten poistuttua Viipurista, sen tilalle tuli huhtikuussa 1918 Helsingistä paennut punaisten kansanvaltuuskunta, joka otti hotellin punaisten viimeiseksi sisällissodan päämajaksi ennen kuin edessä oli pakoretki Pietariin.

Noiden aikojen jälkeen rakennus on toiminut hotellina, asuntoina ja liiketiloina. Nykyisin se toimii asuntoina, mutta alakerta on liiketiloja. Mikäs täällä on toimiessa, kun venäläiset kunnostivat rakennuksen kesällä 2018 Viipurin 725-vuotisjuhlallisuuksien takia.

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Kotka / A.S.Popovin muistolaatta Kuutsalossa*

Joskus tässäkin työssä kokee ilon ja onnen hetkiä! Yksi sellaisista kohtasi minua tämän talven aikana, jolloin yritin kaikkeni saadakseni tämän kohteen blogiini. Olin jo lähes luovuttanut tämän kohteen suhteen ja tutkailin jopa laivojen lähtöaikoja tänne Kotkan Kuutsaloon. Vaan, eipä tarttenut lähteä, vaikka tänne olisin päässytkin yhteysaluksella kesäaikaan.

Löysin monesta eri lähteestä maininnan, että Kuutsalosta löytyy A.S.Popovin muistolaatta, mutta missään ei ollut kuvaa siitä. Hemmetti, kun tarpeeksi yrittää, niin löytyihän se kuvakin lopulta ja kuvaajan yhteystiedotkin. Kyseessä on toinen bloggari, joka pyörittää netissä blogia Ajatuksia mereltä omalla kotisivullaan. Hän myös asuu Kuutsalossa, joten olipa melkoisen osuva löytö.

Autionkylänvuoren huipulla tehtiin historiaa vuonna 1900 (Kuva Laura Hyvönen)

Tällä kertaa kuvat ovat kohtuullisen uunituoreita, koska sain valokuvat Laura Hyvöseltä 27.3.2019, mutta kuvat on otettu elokuussa 2018. Pakko vielä kerran sanoa, että onneksi olen luonteeltani kohtuullisen peräänantamaton, koska muuten olisin tämän kohteen osalta lannistunut jo aikapäiviä takaperin....

Olen blogissani jo aiemmin esitellyt kaksi A.S.Popoviin liittyvää kohdetta. Molemmat kohteet sijaitsevat Kotkan Isopuistossa. Sieltä löytyy Popovin rintakuva sekä Popovin muistolaatta. Noista aiemmista julkaisuista voitte lukaista, miksi venäläinen Popov on niin tärkeä henkilö kuin oli? Hienoa kuitenkin, että Kuutsalossa on vielä kolmas muistolaatta, koska ainakin minun mielestäni hän on sen ansainnut. Jos viestien lähettäminen langattomasti ei ole mitään, niin olisiko meillä olemassa edes radiota tällä hetkellä?

Tältä paikalta lähetti venäläinen fyysikko A.S.Popov ensimmäisen langattoman lennätinsanoman 1900 Suursaareeen
(Kuva Laura Hyvönen)

Joka tapauksessa tämä Kuutsalon muistolaatta löytyy Autionkylänvuorelta, minne ei kuulemma ole minkäänlaista opastusta ainakaan vielä. Juuri tältä paikalta lähti siis ensimmäinen langaton viesti koko maailmassa panssarilaiva General-admiral Apraksin avuksi vuonna 1900. Paikka siis suorastaan huokuu historiaa ja veikkaanpa, että minä aion tulevaisuudessa käydä itsekin tällä paikalla. Nyt kuitenkin Hyvösen Lauran ansiosta vältin tuon reissun ja voin käyttää sen ajan muihin kuvausreissuihin, joita onkin melkoisesti tänä suvena tiedossa....

Ai niin, muistomerkin tekijää ja paljastamisajankohtaa en tiedä vieläkään....

Lopuksi linkki blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!

Päivitys 14.6.2019
Muistolaatta lienee vuodelta 1970, kuten alapuolella oleva lehtileike todistaa...

Kotka / Kirkonmaan rannikkotykistön muistolaatta

Tänään jatketaan Suomenlahden saarista löytyvillä muistomerkeillä, jotka ovat tämän ja huomisen päivän jälkeen kaikki esitelty! No, voihan niitä tietysti olla lisääkin, mutta ainakaan tällä hetkellä tiedossani ei ole ensimmäistäkään kohdetta Suomenlahdelta. Se onkin hyvä juttu, koska niiden saaminen tähän blogiin julkaistavaksi on vaatinut melkoisen määrän työtunteja ja lukuisia viestejä eri paikkoihin, jotta saisin kohteista kuvia. Onneksi ystävällisiä ihmisiä löytyy somemaailmasta, mistä olenkin ikionnellinen. Tänään erikoiskiitos menee Aapo Tokkolalle, jolta sain päivän kohteen kuvan.

Päivän kohde on Kirkonmaan saaressa Kotkan edustalla. Täällä paljastettiin 8.5.2018 muistolaatta saaren keskiosassa sijaitsevan kasarmirakennuksen läheisyydestä löytyvään kiveen. Kivi tunnetaan ns. itkukivenä, jonka nimi saattaa liittyä varusmiesten kokemuksiin, kenties ovat vaikka joutuneet sitä kiertämään oikein urakalla. No, en tiedä nimen alkuperää, kunhan arvailin.

Itkukiveen kiinnitetty muistolaatta (kuva Aapo Tokkola)

Muistolaatan paljastaminen 8.5.2018 liittyi historiaan, koska kyseinen päivä on Suomenlahden rannikkopuolustuksen syntymäpäivä. Tuona päivänä vuonna 1918 2.Raskastykistöpatteri sai rannikkopuolustustehtävän, liitettiin Viipurin linnoitustykistöön ja sai nimen Viipurin Linnoitustykistö-pataljoona. Muutaman nimenmuutoksen jälkeen joukon nimeksi vakiintui 19.4.1919 Rannikkotykistörykmentti 2, jonka vastuualue käsitti itäisimmän Suomenlahden ulottuen Rajajoelta aina Kymijoelle.

Tästä lähtien liitän jokaisen jutun loppuun linkin blogin karttaan, joka tosin löytyy blogistakin ja ihan googlaamallakin. Karttaa saa linkittää eteenpäin, tietenkin!