Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Willimiehen viikko oli melkoisen kiireinen. Osa kiireestä oli takuulla itseaiheutettua, mutta ainahan opettajan työssä noita muuttuvia tekijöitä piisaa. Etenkin kun toteutimme kahden seiskaluokan kanssa Saimaan kanavaan liittyvän projektin. Aikataulujen säätäminen ja jokaisen saaminen kanavan varrelle jollain kulkupelillä oli melkoisen työlästä. Sen sijaan itse paikan päällä toteuttamamme projekti videokuvauksineen ja eri kohteisiin tutustumisineen oli parasta! Kaikki sujui ja opettajat saattoivat keskittyä auringonottoon ja oppilaiden tsemppaamiseen. Hyvää jälkeä syntyi ja editoinnin jälkeen pääsemme vielä porukalla tutustumaan oppilaiden tuotoksiin. Oli siis kerrassaan mukavaa.
Marttaruusu
Muuten kiirettä aiheutti SaiPan pelit, jotka kiihtyvällä temmolla alkavat viedä käytössä olevaa vapaa-aikaani. Kaiken lisäksi uusi ajanviete - TV, vei viikolla myös aikaa. Jethron ja Hjalliksen saunottamiset, MM95 Leijonien kuntoremontti ja Muinaiset avaruusoliot kouraisivat paljon aikaa. Niin, Huuhkajien matsia unohtamatta! Ehkä kuitenkin tuleva viikko olisi vähän helpompi....
Marttojen pystyttämän muistomerkin laatta
Tämän päiväisen kohteen esittely sen sijaan on nopea ja helppo. Vuorossa on näet Kouvolan Anjalassa sijaitsevalla Muhniemen hautausmaalta löytyvä Marttaruusu, jonka paikallinen Marttayhdistys istutti vuonna 2003 kunnioittamaan yhdistyksen jo 90 vuoden ajan jatkunutta toimintaa. Yhdistys siis aloitti toiminnan jo vuonna 1913. Se jos mikä on yhden ruusupuskan arvoinen...
Viikon hiljaiselon jälkeen taas esittelyyn yksi kohde Kouvolasta. Tämä olisi takuulla jäänyt esittelemättä, ellei tämän ja Lappeenrannan välillä olisi yhteyttä. Sinänsä mistään merkittävästä kohteesta ei siis ole kysymys....
Muraali on rakennuksen päädyssä
Mitään merkittävää ei ole viimeisen viikon aikana kuulunut minullekaan, vaan kaikki on mennyt omalla painollaan. Töissä on käyty ja pari kertaa vesijuoksemassa kroppaan kertynyttä rasvaa pois, mutta muuten suuremmat aikaansaannokset loistavat poissaolollaan. Jos oikein hifistellen sanoisi, niin Maslowin tarvehierarkiassa ollaan liikuttu tasoilla 1 - 3 vähän päivästä riippuen! No, olihan eilisehtoona työkaverini isot juhlat, kun mies saatiin vaippaikäisistä miesten ikään. Takana on siis kuluttavat 50v-juhlat.
Sitten päivän kohteeseen, joka on tällä kertaa Kouvolan lakritsin tehdasrakennuksen seinään vuonna 2019 maalattu muraali - Laku-ukko. Teoksen tekijä on lappeenrantalainen Timo Outinen. Saikohan hän palkkansa tästä lakritsana vai ihanko iskivät riihikuivaa kouraan?
Taas on viikko vierähtänyt ja tappelen tämän hemmetin Bloggerin kanssa. Osaa vaan olla tämä uudistus syvältä! No, ehkä Google lukee palautteeni ja palauttaa kaiken ennalleen...... tämä uusi normaali ei vaan ole juttuni millään tasolla.
Muistomerkki on aivan tien laidassa
Muuten viikko meni normaalisti, mitä nyt maanantaina kävin kuuntelemassa Lappeenrannan kaupungin liikuntaneuvojalta madonluvut ja sain käskyn ryhtyä sekä syömään että liikkumaan. Kyllä, nyt kuulemma olisi loistava hetki tähän muutokseen. Pieniä muutoksia olenkin jo tehnyt, mutta sovimme kahden vuoden seurantajaksosta, joten läskillä on aikaa poistua kropastani hitaasti! Ei sentään, nyt muutos tapahtuu.
Onneksi kuitenkin torstai-ilta pelasti viikon, koska SaiPa aloitti kotipelit. Tietysti olin paikalla poikani kanssa tässä kauden ensimmäisessä harjoituspelissä. Toivottavasti niitä tulee vielä lisääkin ja etenkin, toivottavasti SM-liiga kausi saataisiin pelattua. Ihan sama vaikka pitäisi istua penkillä sadeasu päällä ja maski naamalla. Kunhan vaan pelattaisiin...
Työpaikalla olen mielestäni ollut ahkera ja tehokas, joten lukuvuosi on alkanut hyvin. Hikikin on virrannut joka päivä työpaikalla, mutta niin se virtasi Kouvolan Lakiasuollakin reilut sata vuotta takaperin, kun lukuisat perheet raivasivat itselleen viljelysmaata suosta. On takuulla ollut rankempaa kuin minun viime vuosien duunit!
Nämä raivaajaperheet ovat kyllä muistomerkkinsä ansainneet
Muistomerkki näille urheille perheille löytyy Moisiontien ja Lakiasuontien risteyksestä, missä tämä paikallinen pienviljelijäyhdistyksen toteuttama muistomerkki paljastettiin 14.9.1986.
Taas on viikko vierähtänyt ja palasin tappelemaan tämän Bloggerin uuden version kanssa. Itse olen ollut tyytyväinen Googlen palveluihin jo pitkään, mutta tällä kertaa tuntuu että helppokäyttöisestä blogialustasta on tehty uudella päivityksellä surkea. Itse en ainakaan suostu Bloggeria käyttämään, jos päädyn joskus aloittamaan uutta blogia. En vaan viitsi käyttää aikaani turhaan rimpuiluun. Itselleni ainakin kuvien ja kuvatekstien liittäminen on vaan liian hankalaa. Entinen versio pelasi loistavasti, joten oliko sitä ihan pakko mennä virittelemään. Tämä blogini nyt pysyy täällä, koska enää en viitsi käydä Willimiehen jorinoita siirtelemään. Näillä mennään, mutta älkää jatkossa ihmetelkö jos kuvat ovat vinksin vonksin.... tunnisteista puhumattakaan.
Elimäen vanha kunnanhuone
Laatta löytyy portaiden vierestä
Muuta ihmeellistä tämä viikko nyt ei tuonut tullessaan kuin töiden alkamisen. Melkoisella ryminällähän tuo startti tapahtuikin ja vauhtia riitti ihan joka päivälle. Uusi valvontaluokkani vaikuttaa olevan täynnä innokkaita ja mukavia oppilaita, joiden kanssa nyt painitaan yhdessä seuraavat kolme vuotta. Tästä se lähtee ja tiedä vaikka joukossa olisi taas joku suurhenkilö, joka menestyy jossain muodossa. Itse kirjoittelen tätä lauantaiaamuna ja edessä onkin jännä päivä. Aiemmat oppilaani Lipsasen Simo ja Saara taistelevat tänään Kalevan kisoissa mitaleista! Simon kultaa tuskin mikään estää, mutta hänen siskonsa Saara on myös mukana naisten keihäänheiton finaalissa. Tuplakulta kuulostaisi hienolta.........Simo ja Saara, tsemppiä molemmille. Telkkari on auki!
Nyt kuitenkin asiaan. Kesän reissulla piipahdimme Elimäellä ja eteen putkahti hemmetin komia puutalo, jonka selnässä oli laatta kertomassa Elimäen historian juhlahetkestä!
Elimäen vaatimattomuutta.....ei sanaakaan, että oltiin ensimmäisiä Suomessa
Menneisyydessä vuonna 1865 kunnanvaltuustojen perustaminen tuli mahdolliseksi maalaiskunnissa. Ilmeisesti kovin suurta innostusta ei alkuun ollut, koska Elimäki kerkesi perustamaan oman kunnanvaltuustonsa ensimmäisenä Suomessa. Muutama vuosihan tuon miettimiseen kuitenkin meni, mutta 1868 Elimäen kunnanvaltuusto aloitti toimintansa. Sitä en tiedä, missä kunnanvaltuusto aluksi kokoontui, mutta jo vuonna 1879 Elimäelle rakennettiin komia kunnanhuone toimintaa varten. Samana vuonna myös toiminta siirtyi uuteen rakennukseen. Ensimmäiseen valtuustoon nimetyt 28 edustajaa kokoontuivat ja hoitivat Elimäen asioita. Ilmeisesti toiminta kasvoi ja vuonna 1930 otettiin käyttöön rakennuksen laajennusosa. Alkuperäisessä toiminnassa rakennus oli aina vuoteen 1968 saakka, jolloin toiminta siityi uuteen kunnantaloon. Nykyisin Elimäen valtuutetut edustavat pitäjäänsä Kouvolan kaupunginvaltuustossa.
Tiedossani ei ole, koska laatta on kiinnitetty entisen kunnanhuoneen seinään.
Kesäloma on huomenna ohi ja paluu työpaikalle teini-ikäisille historiaa ja yhteiskuntaoppia opettamaan alkaa olla melkoisen varmaa.... Jonkun aikaa olen töiden alkamiseen valmistautunutkin, mutta aika vähällehän tuo on jäänyt. Enemmän puhetta ja aikomusta, kuin todellista työtä! Jotenkin vaan kaikki muut asiat ovat tuntuneet tärkeimmiltä. No, edessä on sitten kolmen päivän valmistautumisjakso opettajien kanssa ja torstaina sitten näen oman valvontaluokkani 22 oppilasta ensi kerran livenä. Tästä se taival alkaa!
Viime vuoteen verrattuna edessä onkin siis erilainen vuosi, kun saan kunniatehtäväkseni luotsata uudet seiskaluokkalaiseni kolme vuoden mittaisen yläkoulumatkan läpi. Viime vuonna tätä vastuutehtävää ei ollut, joten mielenkiinnolla odotan jo odottelen oppilaita. Vauhtia ja hauskoja tilanteita on siis tiedossa, jos vanhan kokemukseen voi luottaa! Edellinen porukkanihan oli mitä mainioin ja tein heistä jopa oman blogikirjoituksenkin, jotta tärkeät asiat pysyisivät kaikkien mielissä.
No, työt alkavat vasta huomenna, joten tämäkin blogi kaipaa vähän päivitystä ennen sitä. Nythän olen raapinut näitä kohteita kasaanvähänsieltä sun täältä, mutta joulukuuhun mennessä blogi palaa viimeistä? kertaa juurilleen Lappeenrantaan. Joitakin uusia kotikaupungin kohteita on tullut bongattua ja esittelen ne sitten ihan viimeisenä. Venäjältäkin on muutama kohde, joitten kuvat olen saanut paikallisilta asukkailta, koska itse en ole nyt rajan takana käynyt maaliskuun alun jälkeen. Silloinkin matkani pääkohde oli Viipuriin avattu KFC-ravintola, minkä herkullisia kana-aterioita odottelen vesi kielellä. Ehkä vielä joskus......
Ennen kuin Willimies palaa Lappeenrantaan, pitää esitellä Kouvolasta kuvaamiani kohteita. Osa niistä on ehkä vähän turhanpäiväisiä, kuten tämän päivän kohde, mutta onhan paikalla tapahtunut historiallista! Ruotsin kunkku Kustaa III on käynyt paikalla kahdesti syömässä eväsvoileipiä. Kyllä tuolla kriteerillä pääsee tämän blogin julkaisujen joukkoon!
Kesäkuun puolivälissä piipahdimme kuvausreissulla Kouvolan alueella ja yksi kohteistamme oli Anjalan Ummeljoella sijaitseva kuninkaanmänty tai paremminkin se, mitä siitä on jäljellä. Nykyisin tästä ikivanhasta puusta ei ole jäljellä kuin torso, koska kesäkuussa 2010 kaksi kovaa myrskyä katkoi puunoksat ja ruhjoi sen nykyiseen muotoonsa. Enää ei paikalla ole oksaa, johon paikalliset pahantekijät köytettiin piiskaamista varten. Ilmeisesti saman oksan tuomassa varjossa Kustaa III aterioi kesäkuussa 1788 ja elokuussa 1789. Ilmeisesti kunkulle maistoi leivät tämän puun juurella...
Aiemmin puu oli rauhoitettu, mutta nykyisin suojelupäätös on purettu. Ilmeisesti maanomistaja kuitenkin arvostaa puuta historiallisena reliikkinä ja haluaa pitää sen vierailukohteena. hieno juttu!
Samalla reissulla kuvasin myös Anjalan kirkkoa vastapäätä kaksi muutakin puuta pienine laattoineen. Eihän näitä koskaan ollut tarkoitus esitellä, mutta menköön nyt samaan syssyyn nekin. Molemmat ovat ns. Suomi 100 juhlakuusia, joita on kaikkialla Suomessa. Näistä nyt sen enempää asiaa löydy!
Kesäloma kääntyy loppusuoralle. Tätä hupia on jäljellä enää viikon päivät ja sitten olisi edessä paluu koulumaailmaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksen pariin. Lisäksi kontolleni annetaan uuden seiskaluokan vetovastuu yhden välivuoden jälkeen. Mukavahan se taas on katsella uuden ikäryhmän kehittymistä kolmen vuoden ajan lähietäisyydeltä. Tiedä mitä heistäkin tulevaisuudessa tulee? Ainakin edelliset oppilaani ovat menestyneet ihan mukavasti maailmassa. Heihin näet törmää nykyään vähän joka paikassa. Viime talvena kävin viikottain vesijuoksemassa ja ryhmässämme oli yksi entinen oppilaani. Nyt mokoma kutale muutti Puolaan töihin, joten ryhmämme on yhtä jäsentä pienempi. Ei siinä mitään.....Roni, hoida hommat siellä Puolassa hyvin!
Takamaan seuratalo
Itse käytin viime viikon mielestäni melkoisen tehokkaasti. Maanantaina suoritin nössöjen rautaperseajon(1174km/24h) hurauttamalla Raatteen tielle ja takaisin. Melkoinen istunto tien päällä Kawasakin sarvissa! Tiistaina huilailin, mutta keskiviikkona Willilady määräsi osallistumaan suursiivoukseen. Puoli päiväähän tuohon meni, mutta puhdasta tuli! Torstaina maalasimme terassin kaiteita ja muita paikkoja sekä iltaisin katsoimme Black list sarjan tuotantokautta nro 7. Hiton hyvä sarja mitä olemme seuranneet vuosia, mutta nyt edessä lienee taas vuoden tauko.
Ilmari Salmisen muistomerkki
Kaiken lisäksi sain oma henkilökohtaisen missioni valmiiksi eli Randolph Scottin länkkärit on nyt katsottu. Lienenkin katsellut tämän vuoden aikana liki 200 westerniä ja aion jatkaa hommaa seuraavaksi Gary Cooperin westerneillä ja sotakuvilla. Veikkaanpa, ettei löydy Suomesta toista heppua, joka olisi käyttänyt koronakaranteenit ja muut vapaa-ajat yhtä tehokkaasti länkkäreiden sekä sotaelokuvien katsomiseen?
Laatassa on myös juoksevan Ilmarin kuva
Koska kuitenkin olemme Williladyn kanssa käyneet kahdesti kuvausreissullakin tänä suvena, niin pitänee se kai esitellä uusi kohdekin..... Kyseessä on suomalaisen olympiavoittajan sekä suurjuoksijan Ilmari Salmisen muistomerkki Kouvolan Takamaan seuratalon pihamaalla. Se ei kuitenkaan ole muistomerkin alkuperäinen sijaintipaikka, vaan se sijaitsi Rirasuontien varressa, missä Ilmari Salminen eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa.
Talon autioiduttua se kuitenkin päätettiin siirtää nykyiselle paikalleen. Muistomerkin laatassa on seuraava teksti:
"Kultavääpeli"
Ilmari Salminen
1902-1985
eli lapsuutensa ja nuoruutensa tässä talossa
Olympiakultaa 10.000 metrillä 1936
EM-kultaa 10.000 metrillä 1934 ja 1938
EM-pronssia 5.000 metrillä 1934
ME 6 maililla ja 10.000 metrillä 1937
Muistomerkin paljastamisvuotta sekä siirtämisvuotta en löytänyt mistään lähteestä, kuten en muistomerkin pystyttämisestä vastanneiden tahojen tietoja
Perhana, taas Suomi menetti yhden huumorimiehen. Tosikoita ja änkyröitä meillä riittää, mutta iso tilaus on miehille, anteeksi henkilöille, jotka osaavat saada ihmiset nauramaan. Se taito tällä Ruonansuun Jopella oli. Minua ainakin nauratti hemmetisti Jopen biisit, jotka olivat ajankohtaisia ja ennen kaikkea tarttuvia rallatuksia..... Osanotto ja kepeitä multia.
Kesä sen sijaan kääntyy itseni kohdalta lopuilleen ja töiden alkaminen häämöttää. Onneksi en ole asiaa pahemmin miettinyt, enkä ennen 10.8 alkavaa työputkea sitä aio miettiäkään. Kaiken pitäisi olla valmista tai ainakin melkein.... Mielenkiintoinen kouluvuosi on kuitenkin alkamassa, koska kukaan ei tiedä syksyn kuvioista. Itse olen ainakin valmis etäopetukseen vaikka koko talveksi.
Seppäsen enkeli
Työasioista nyt sen ihmeempää, mutta pärinärintamalla tapahtuu! Huomisaamuna aion päräyttää Kawasakilla Joensuun kautta Raatteentielle. Nyt on siis aika testata kuinka perse kestää! Nyt aion siis ajaa moottoripyörällä sen rautaperseajon, joka on kummitellut mielessäni jo vuosia. Tälle vuodelle saa tosin riittää nössöjen rautaperseajo eli 1000km/24h. Ensi suvena vaihdetaan sitten kilometrit maileihin ja hankitaan oikein diploomi! No, toivotaan ettei kaluston laukeaminen estä lupaavaa yritystäni..... Tuon reissun jälkeen saatan sitten pitää viikon tauon kurvailuissa.
Samalta pihalta löytyy myös Pyhäkoulutyön 200-vuotisjuhlan muistolaatta puunjuurelta
Pyhäkoulupuu
Ruonansuun Jope on nyt taivaassa enkeleiden seurassa ja päivän kohdekin on enkeli. Anjalan seurakuntakodin pihamaalla sijaitsee enkeliteos, jonka taiteenharrastaja Vilho Seppänen teki teräslevystä joskus 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Teos on mielestäni hieno ja valitettavasti myös melkoisen ajankohtainenkin.....
Melkoista rahanmenoa ollut viimeiset pari viikkoa! On myyty vanha ja ostettu uusi moottoripyörä, korjattu autoa katsastusta varten ja nyt parhaillaan ukot laittavat talomme rännejä uusiksi. Pitäisi kait joskus alkaa taas tienaamaankin rahaa, ettei rahat aina juokse väärään suuntaan. Muutenkin edessä on vielä melkoinen kasa laskuja, ennen kuin ilkeää sanoa tilanteen rauhoittuneen.....ehkä sekin päivä vielä tulee?
Sylvi Hauhian savipatsaita
Lisäksi männä viikko sisälsi pari reissua. Yhden tein Kotkaan kun hain poikieni kanssa uuden moottoripyöräni ja eilen kävimme päivän reissulla Turussa. Tulevalla viikolla aion käydä prätkällä päiväkaffella Joensuussa ja emännän kanssa Sulkavalla, vaikkei siellä mitään soutuja tänä vuonna järjestetä. Tai mistäs minä tiedän...
Tanner täynnä eläimiä
Tämän blogin tällä hetkellä viimeisen kuvausreissun teimme 15.6.2020 Miehikkälään ja Kouvolaan, jonka kuvien purkamisen aloitamme Miehikkälästä Sylvi Hauhian savipatsailla. Kyseessä ei ole muistomerkki, mutta onpa kylän nähtävyys kuitenkin. Sitäkään en enää muista, että kuka tästä minulle ilmoitti, koska muuten en olisi tästä tiennyt yhtikäs mitään....
Alueella virtaa myös koski
Mummo ja Vaari
Eipä sen puoleen, en tiedä vieläkään Sylvi Hauhiasta mitään. Sen kuitenkin tiedän, että komeita ja veikeitä savipatsaita on pihapiirissä.
Taas on viikko vierähtynyt ja olikin melkoisen hyvä viikko. Halkoliiteri on nyt täytetty ensi talvea varten ja kaiken lisäksi myin moottoripyöräni pois. Nyt on edessä uuden etsintä ja ehkä jo ensi viikolla joku uusi prätkä koristaa pihamaatani! Kaiken huipuksi katsastusmies oli armelias ja löysi autostani vain yhden pikkuvian vuosikatsastuksen yhteydessä, joten sekin saadaan kuntoon tulevalla viikolla, vaikka ensi viikon aikataulu näyttääkin jo nyt melkoisen haastavalta. Onneksi töiden alkuun on vielä kuitenkin muutama viikko, joten ne ei ainakaan liiemmälti rassaa....
Muistomerkki sijaitsee osoitteessa Kansantie 7 Kuusankoskella
Muuten ensi viikko sisältää yhden pitkän päiväreissun, mutta muuten pitää käyttää aikaa vähän lepoonkin, koska viime viikko oli tällaiselle ukonrahjukselle melkoisen rankka fyysisesti. Nyt pitääkin rauhoittua pihatöiden osalta ja keskittyä taas katselemaan Randolph Scottin länkkäreitä ylimääräisellä vapaa-ajalla. Niissä hermo lepää....
Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen muistomerkki
Kiveen on tietenkin kiinnitetty muistolaatta
Vaan asiaan. Viimeisenä kohteena maaliskuiselta kuvausreissulta on Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen muistomerkki, mikä paljastettiin Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen 80-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä 2.8.1983. Tällöin tuli näet kuluneeksi pyöreät vuodet yhdistykselle, joka on siis perustettu 2.8.1903. Muistomerkki on pystytetty paikalle, jossa perustamispäätös tehtiin. Lienee paikalla ollut tuolloin jonkinlainen rakennuskin.....
Taas on viikko vierähtänyt ja omalta osaltani menneen viikon uurastukset jäivät melkoisen vähäisiksi. Sadepäivät ovat pakottaneet pysymään sisätiloissa ja niinpä olenkin keskittynyt taas katselemaan Randolph Scottin länkkäreitä sekä sota-ajan elokuvia. Tuokin urakka alkaa olla reilusti voiton puolella ja kohta pääsen Gary Cooperin länkkärien pariin. Leffaurakkani alkaa olla kokopäiväistä työtä ja tänä vuonna 2020 tulenkin katsoneeksi enemmän leffoja kuin koskaan aikaisemmin. Tosin en aio kyllä katsella jatkossakaan.....
Olisihan tämä pitänyt huomata
Tuleva viikko asettaa kyllä melkoisesti haasteita auton katsastamisen ja puiden pilkkomisurakan osalta. Joskushan nuokin on vaan hoidettava. Itse asiassa mielummin minä nuo teen nyt kuin syksyllä, kun palkkatyöt alkavat. Tosin vielä tässä pitäisi vähän noitakin keretä tekemään, jotta ensi lukuvuosi sujuisi sutjakkaasti. Tekemistä siis vielä piisaa ja niinpä lupaavasti kuukausi takaperin aloittamani kuntoilu-urakka on ollut se, joka on joutunut antamaan periksi, kun jostain pitää luopua. Niinhän se on ollut minulla aina....
Muistomerkki on saanut ajan patinaa sammalen muodossa
Tämän päivän kohde tosin vaati liikuntaa jonkun verran, koska meillä ei ollut ihan varmaa tietoa tämän sijaintipaikasta. Kohdetta ei löytynyt museoviraston tietokannoista, mutta löytyihän tämä kohde ihan muutenkin, vaikka vähän hakemiseksi menikin. Tiesimme sen olevan metsätien varressa täällä Kouvolan pohjoisosissa, mutta mehän kävelimme ohitse reippaasti huomaamatta muistomerkkiä. Pitkään pyörittyämme lähdimme palaamaan samaa tieuraa ja siinähän muistomerkki kökötti lähellä tienreunaa. Emme vaan huomanneet sitä mennessämme sen ohitse ensimmäistä kertaa. No, pääasia että löytyi!
Muistomerkki on Kalmoniemen kalmiston muistomerkki, joka on paljastettu tällä paikalla vuonna 1966. Muistomerkkiin on hakattu seuraava teksti: "Kalmoniemi Vanha hautausmaa, Minä herätän heidät Joh. 6:40". Tälle paikalle on perimätiedon mukaan haudattu menneinä aikoina vainajia, mutta kukaan ei tietäne tarkkaan että milloin. Itse veikkaan hautausmaan aktiiviaikojen olleen vuosien 1000 - 1700-lukujen välisenä aikana, mutta en tiedä varmasti...
Tänään on juhlapäivä. Äiti ikääntyi tuossa alkuviikolla ja tänään on isäukon vuoro saada kokonaiset 80 vuotta plakkariin. Tiedossa on siis pienimuotoiset kinkerit, koska näin korona-aikana vanhempani eivät suurempia riskejä ota, eikä pidäkään. Niinpä siis pienellä joukolla kokoonnumme ranchille viettämään juhlaa grillauksen ja kahvittelun merkeissä. Eiköhän sitten kymmenen vuoden päästä voida juhlia isomminkin, vaikkapa pukujuhlien merkeissä. Tällä kertaa asusteeksi saa riittää shortsit ja T-paita kansallisjalkine Crocksien kera.
Vaikka isäukko ei kerennytkään talvi- eikä jatkosotaan, niin onhan tuo jälkikäteen kaikki taistelupaikat käynyt koluamassa ominensa. Nuo reservijärjestöjen tekemät reissut ovat olleet kuuleman mukaan yhtä räyhäkkäitä kuin viime sotien veteraanien sodissa kokemat. No, ilman aseitahan nuo on heitetty, mutta onpa joukossa jopa tekoja, jotka ovat johtaneet kuulusteluihin asti..... Niin ja onhan minut ja isäukko pariin kertaan konepistoolilla ohjattu oikealle reitille. Noita kokemuksia meille vielä ehkä tulee lisääkin, kunhan päästään taas itänaapurin puolelle. Elikkä onnea ja pitkää ikää näin netinkin välityksellä!
Marskin ritari Aholan kotitalo
Koska tänään on juhlapäivä, niin lienee aika esitellä vähän normaalia juhlallisempi kohde, minkä löysimme Williladyn kanssa ihan sattumalta. Kohde sijaitsee Kouvolan Sippolassa ja hiekkatietä kurvaillessamme huomasimme talon seinässä melko uuden laatan, joka kertoi talon olevan Marskin ritari Arvo Aholan synnyintalo. Lukaisin kotiinpalattuamme miehen sota-ansioista ja on pakko sanoa, että kyllä onkin tästä talosta lähtenyt sotatielle kova sälli. Suosittelen jokaista lukaisemaan hänen ansioistaan täältä. No, eipä tähän porukkaan ihan joka poika päässytkään!
Mies on laattansa ansainnut
Muistolaatta on kiinnitetty talonseinään 2018 ja laatta paljastaa sen julkaisemisesta vastanneet tahot. Nyt minä lähden juhlimaan. Palaan taas viikon kuluttua linjoille....
Jaahas, mennyt viikko oli vähän vaisu, koska nämä helteet alkoivat. Näillä keleillä ei meikäläisen kannattaisi edes yrittää tehdä mitään, mutta ainahan sitä jotain pitää puuhastella. Niinpä sitten suoritimme männä maanantaina Williladyn kanssa moottorimarssin Kouvolaan ja kuvailimme loput tiedossamme olleet kohteet. Eipähän tuokaan asia enää rassaa mieltä...
Muistolaatta löytyy Kauppahallin pääsisäänkäynnin vierestä
Lisäksi selvisi lopullisesti, että moottoripyörästä ei enää järkevällä rahasummalla saa kalua, joten edessä lienee Yamahan myynti, jos ostaja löytyy ja itse ostaa uusi prätkä. Kalliiksi käy tämä elontaival.... No, siitä nyt sen kummempaa! Lisäksi edessä on juhlaputki, koska tulevalla viikolla on edessä niin Willimuorin kuin Williukin syntymäpäivät, joista jälkimmäiset onkin ihan pyöreät juhlat. Isäukko täyttää kunnioitettavat 80 vuotta ja tarjonnee kahvit, koska koronaeristäytyminen ei ole ulkoilmoilla niin hengellekäypää.... Onnittelut toki molemmille!
Muistolaatta
Sen sijaan, koska tapana on, esittelen uuden muistolaatan Kouvolan Kauppahallin seinästä, joka kertoo torielämän kehityksestä vuodesta 1899 tähän päivään. Koska en tiedä mitään laatan kiinnittäjästä, tekijästä, enkä mistään muustakaan, niin jokainen voi lukea samat asiat itse muistolaatasta. Valitettavasti tällaista tällä kertaa...
Taas on viikko kulunut edellisestä postauksesta ja millainen viikko onkaan ollut! Kotosalla on tullut kökittyä, kun prätkä odottelee edelleen osia maailmalta. Toivoa paremmasta kuitenkin on ja ensi viikolla päästään kaiketi testaamaan, kuinka se liikkuu ja pääsen nauttimaan taas vapauden huumasta kun tuuli tuivertaa ja prätkä kiidättää minua eteenpäin mutkaisia teitä kohti tuntematonta. Tämä on demokratian parhaita puolia, nauttia vapaudesta ja liikkumisesta omien mielihalujensa mukaan. Valitettavasti meidän demokratia tuntuu natisevan pahasti maailmalla tällä hetkellä. Uutisotsikot täyttyvät siitä, kuinka mellakat runtelevat yhteisöjä eri maissa. Asiana BLM-liike on hyvällä tarkoituksella liikkeellä, tai ainakin oli alkuvaiheessa. Nyt en enää oikein tiedä.....
Huolestuttavana piirteenä nousi viime viikolla esiin patsaiden kippaaminen mereen ja niiden siirtäminen pikaisesti museoihin turvaan, koska patsaan henkilö on omana elinaikanaan toiminut rasistisesti, siis nykystandardien mukaan. Niinpä he joutavat sitten historian roskatunkiolle, koska olivat pahoja miehiä. Tämä on kuitenkin mielestäni vaarallinen kehityssuunta, koska nyt länsimaissakin halutaan kieltää menneisyyden ikävät asiat ja lakaista ne maton alle piiloon. Aiemmin luulin, että vain Putinin Venäjällä kirjoitetaan historiaa uusiksi miellyttämään suurta johtajaa. Kunniakas ja voittoisa historia pitää saada aikaan vaikka historiaa väärentämällä....
Kyntäjän muistomerkki pihapiirin perällä
Olisiko kuitenkin syytä keskittyä poistamaan ongelmat ja korjaamaan tilanne, kuin unohtaa menneisyys ja aloittaa uudelta pohjalta? Jos näin ei toimita, niin töhritäänkö kohta myös sotamuistomerkit ja sankarivainajien haudat, koska he taistelivat vuosia sotien eri rintamilla vihollisen vyöryä pysäyttämässä. Toivottavasti tähän ei koskaan päädytä, mutta onhan tämä ihan syvältä tämä nykytilanne. Eilispäivänä katselin suoraa lähetystä Lontoosta, missä osa porukkaa suojeli muistomerkkejä toisen osapuolen tuhoamisvimmalta. Niin, siinä välissä vielä poliisi! Tilanne näytti menneen täydelliseksi anarkiaksi, koska ilmeisesti osa mielenosoittajista on mukana kasvot piilotettuina vain riehumisen takia. Ei hyvää päivää....
Paavo Tommiskan voittoisa kyntöaura
Mielenosoituksia pahempana trendinä pidän kuitenkin joidenkin päättäjien toimia, joista nyt ensimmäisenä tulee mieleeni Lontoon pormestari, joka antoi määräyksen selvittää mitkä kadunnimet, patsaat ja muistolaatat Lontoossa kertovat orjuuden ja rasismin ajasta. Ilmeisesti tarkoitus on poistaa ne kaikki, jollei järki tule mukaan tähän hommaan. Historian yksi tärkeä opetus on se, että siitä voi/pitää/pystyy ottamaan oppia menneisyyden virheistä, ettei niitä toisteta. Asiaa ei yksinkertaisesti voi pyyhkiä pois historiankirjoista. Halua tähän kuitenkin tuntuu tällä hetkellä olevan maailmalla paljon.
Lisäksi kaikki tuntuvat lähtevän tähän mukaan, jopa Suomessa. Itsesensuuri nostaa päätään ja kohta pitää meilläkin varoa puheitaan ettei vaan tule leimatuksi rasistiksi tai muuksi pahan lähettilääksi. Tätäkö me haluamme? Melkoinen käsijarru iskee kohta kehitykseen, kun kaikki asiat pitää miettiä sataan kertaan ennenkuin uskaltaa toimia tai sanoa jotain. En tykkää! Nyt tietenkin lukijat pitävät minua kaiketi rasistina, mutta ei asia ole niin. En vain tykkää tästä tilanteesta historian vääristelemisen takia. Itse olen jyrkästi kaikkea sortoa, epätasa-arvoa ja orjuutta vastaan, mutta mielestäni "sivistysmaan" kansalaisena keinot ovat pahasti väärät nykypäivänä. Uskon edelleen valistuksen, tiedon ja sivistystason nostamisen poistavan BLM-liikkeen esille nostamat ongelmat. Se vaan valitettavasti vaatii aikaa ja uudenlaisen demokratian nousua.
Paavo Tommiskan saavutukset
Pakko vielä mainita tähän tykkäämäni Lynyrd Skynyrd yhtyeen kommentit BLM-kiistaan. Bändihän esiintyy aina(vuodesta 1974) valtava etelävaltioiden lippu lavan rekvisiittana. Lipun käyttöä pitäisi nyt välttää ja todennäköisesti se kielletäänkin lähitulevaisuudessa. Tähän Skynyrdit ilmoittivat lopettavansa mielummin kuin luopumalla lipusta, koska se on ollut liki 50 vuotta oleellinen osa heidän keikoillaan. Tämä lienee ainut Twitteristä bongaamani juttu, missä puolustetaan perinteitä. Todennäköisesti bändi joutuu pakkaamaan kamansa viimeisen kerran ja lopettamaan. Enää en pääse kuuntelemaan livenä Kaukaan kansallislaulua Sweet home Alabamaa. No, pärjään ilmankin......
Punaista graniittia
Projektista vastanneiden tahojen muistolaatta
Kun tämä juttu nyt lähti vähän lapasesta, niin tyrkätään tähän lopuksi esittelyyn yksi muistomerkki, jota ei ainakaan vielä ole töhritty eikä kipattu mereen. Kyseessä on kyntäjämestari Paavo Tommiskalle pystytetty muistomerkki Kouvolan Pihlajasaaren maamiesseurantalon pihamaalla. Tämä muotoilijaopiskelija Andrei Patrushinin suunnittelema teos on mielestäni tyylikäs ja tuo hyvin esiin muistomerkin henkilön menestyshetken maailmalla. Kiven päälle sijoitettu auransiipi on otettu Paavon kyntöaurasta, millä hän voitti vuonna 1977 kyntämisen maailmanmestaruuden. Itse olisin ainakin tyytyväinen lopputulokseen, jos olisin kyntäjämestari!
Muistomerkki paljastettiin vuonna 2008 ja sen takana olivat lukuisat eri yhdistykset sekä Valkealan kunta, joka nyt myöhemmin on liitetty Kouvolaan.
Nyt pitää olla tarkkana, ettei tähän kirjoitukseen eksy voimasanoja. Oma äitini, joka lienee suurin kriitikkoni, antoi tiukkasanaista palautetta viime sunnuntain kirjoituksestani. Kuulemma kiroilin liikaa, vaikka mielestäni siihen oli ihan riittävästi aihetta. No, koska lupasin äidilleni kirjoittaa siivosti, niin tänään en kerro mielipiteitäni Suomen hallituksesta, älyttömistä lisäbudjeteista ja omista moottoripyöräilyyn liittyvistä ongelmistani. Koronakin on jo mennyttä aikaa ja kaikki menee maassamme mukavasti.....ilmeisesti?
Ei näy ministereitä paikalla
Sen verran kuitenkin raotan sanallista arkkuani, että on se kyllä hienoa laittaa 20 miljoonaa arkkitehtuurimuseoon, minkä kuluja valtio saa jatkossa maksaa joka vuosi. Arkkitehtuuriahan mielestäni löytyy kaikkialta, kunhan sitä ympärilleen vaivautuu katselemaan. Olipa joku tulevan museon viskaali leuhkinut, että sinnehän voisi sijoittaa vaikka kokonaisen rintamamiestalon! Minua kyllä ihmetyttää, että miksi? Niitähän löytyy tuhansia eri puolilta Suomea kaikkien töllisteltäviksi....
Pikkaisen jäi myös mietityttämään, että miksi rahoja ei suunnattu kestävän kehityksen hankkeisiin, koska nekin pitää jatkossa tehdä. Ehkä sitten tähän tarkoitukseen nostetaan ulkomaista lainarahaa ensi vuonna, jotta saamme saastuttavat autot, hiilivoimalat ja muut ongelmakohdat korjattua. Mielestäni rahaa olisi voinut jakaa pienille hyvää työtä vihreän maailman puolesta tekeville yrityksille, jotta niillä olisi edellytyksiä kehittää ja saada markkinoille tuotteitaan. Ehkä olisivat vielä työllistäneetkin jonkun siinä matkalla.
Jätkäreliefi
Kurkkasin myös omaa Instagram-tiliäni ja olin laittanut sinne 12.3.2020 Sanna Marinin kuvan, missä oli seuraava teksti: Veikkaan, että pääministeri Marin ei ole virassaan enää juhannuksena! Saas nähdä, jos vielä toteutuu.... Jotenkin on insinööri Sipilää ikävä, kun olen seuraillut nykymenoa ja hallituksen kompurointia... Ehkä tässä olisi tilausta kunnon äijälle vai pitäisikö sanoa jätkälle?
Tällainen jätkä löytyisi vaikkapa Kouvolan Osuuspankin seinästä. Kyseessä on Tauno Wirkkalan suunnittelema Jätkäreliefi. Tämä reliefi on ollut muistuttamassa kansantalouden perustekijöistä työstä, pääoman tuotantoa ja teollisuutta osoitteessa Kouvolankatu 16 kaikkien katseltavana aina vuodesta 1966 asti. Ehkä meidän ministerienkin kannattaisi käydä katsomassa tätä pronssista reliefiä lähiaikoina. Oikeastaan se on jo myöhäistä.....
