Lappeenranta / Uudenkaupungin rauhan rajamerkki

Tänään on juhlapäivä monissa kodeissa, joten suurta tunkua tänne blogin tarinoita lukemaan tuskin ilmenee, mutta pakkohan tässä on julkaisu tehdä… Siirrymmekin nyt aikakoneella lähes kolmensadan vuoden päähän aina vuoteen 1722. Vuorossa on eräs itseäni eniten kiinnostavimmista kohteista, nimittäin Uudenkaupungin rauhan rajamerkki, joka on hakattu kallioon Marttilan kylän Kotirinteenmäkeen. Kohteen tarkempi paikka löytyy alla olevasta karttamerkinnästä. Jotkut lukijat voivat muistaa viime syksyn tarinoista, kun etsimme vastaavaa aivan väärästä paikasta.

Rajamerkille pääsee autolla...no ei ihan perille asti

Ruotsi ja Venäjä kilpailivat vaikutusvallasta itämeren ympäristössä 1700-luvun alkuvuosina, kuten aiempinakin vuosisatoina. Suomen, kuten Ruotsin itäosien alueita nykyisin nimitetään, kohtalona oli olla usein taistelujen ja hävittämisen kohteena. Näin tapahtui myös Suuren pohjan sodan (1700-1721) aikana.

Suuri pohjan sota alkoi Ruotsin soturikuninkaan Kaarle XII lyödessä Tanskan ja Venäjän joukot v.1700. Sodan päättäminen osoittautui mahdottomaksi ja lopulta Kaarle hyökkäsi Puolaan ja sitä kautta Venäjälle, tarkoituksenaan tuhota Venäjän armeija hyökkäämällä Moskovaan. Venäläiset pakottivat Kaarlen armeijan aina kauemmas etelään ryhtyäkseen ratkaisutaisteluun Pultavan taistelukentillä. Täällä Kaarlen heikentynyt armeija sai vastaansa ylivoimaisen vihollisen, joka löi Kaarlen armeijan, ottaen myös lukuisia sotavankeja, joiden joukossa oli myös runsaasti suomalaisia. Tappion jälkeen Kaarle armeijan rippeineen pakeni Turkkiin viideksi vuuodeksi.

Kallioon hakattu rajamerkki luonnontilassa

Täällä meillä Suomessa tilanne kehittyi seuraavasti. Venäjä löi Ruotsin armeijan Pälkäneen ja Napuen taisteluissa vuosina 1713-1714 miehittäen lähes koko Suomen. Kyseistä surullisen kuuluisaa ajanjaksoa nimitetään Isoksi vihaksi, joka tosin on annettu nimeksi vasta myöhemmin. Nimi on tullut kärsimyksistä, joita kansa joutui näkemään. Rutto riehui ympäri Suomea ja venäläiset miehitysjoukot aiheuttivat kärsimystä järjestelmällisillä ryöstöillä. Kaikki arvokas vietiin ja moni ihminen lähetettiin venäläisten tiloille työvoimaksi ja lapsia sekä naisia myytiin Pietarin kaduilla. Orjuus on ollut näiden ihmisten kohtalo, eikä siitä ole kuin vajaa 300 vuotta aikaa.

Vuonna 1722 Willimies olisi kyykistellyt Venäjän puolella

Aluksi Suomea hallittiin sotilaiden määrääminä, mutta pikku hiljaa myös siviilihallintoa muokattiin, kunnes lopulta valtiot solmivat keskenään rauhan Uudessakaupungissa v.1721. Tämä päätti Venäjän miehityksen, mutta raja siirtyi kuitenkin vähän lännemmäksi. Tämä rajalinja on vieläkin tarkasti selvittämättä, mutta viime vuosina lukuisia rajamerkkejä on löydetty. Niistä Willimiehetkin esittelevät yhden… ja täältä voit tutustua muiden retkiin samasta aiheesta. Lisää asiaan kuuluvaa on täällä ja valokuvia täällä.

Rajamerkki liidulla vahvistettuna