Bon Jovi "Runaway". Valitettavasti Luumäen miehet eivät kerinneet pakoon...
Ylämaalla taas ja vuorossa jälleen kerran yksi viime sotiin
liittyvä muistomerkki. Tällä(kin) kertaa meillä on kaikki perustiedot hukassa,
elikkä emme tiedä tästä tuon taivaallista. Jopa paikannimenkin kanssa tuntuu
olevan epäselvyyttä, koska Suomen sotamuistomerkit 1939 – 1945 sivusto väittää
paikan olevan nimeltään Aittokoski, vaikka muistomerkin laatassa mainitaan nimi
Aittakoski. Ota tästä nyt sitten selvää! Perhana, voisikohan kyseessä olla
yksikön johtajan nimi? Valitettavasti emme tiedä….
 |
| Aittakoski lienee oikea nimi? |
 |
| Muistomerkki on metsän siimeksessä |
Kuten sanottu, niin tietomme ovat hatarat. Joka tapauksessa
muistomerkki liittyy jatkosodan alkuvaiheisiin, jolloin suomalaiset odottelivat
hyökkäyskäskyä suurelle Venäjänmaalle. Vihollinen käytti tilaisuutta hyväkseen
ja roimi kranaatteja pitkin ja poikin metsiä. Valitettavasti täällä
Aittakoskella ammus löysi maalinsa ja paikalla kuoli seitsemän Luumäeltä
kotoisin olevaa miestä. Ainakin itselleni heräsi ajatus heidän syntymävuosia
katsellessani, että kaikki ovat takuulla olleet mukana myös talvisodassa.
 |
| Aittakosken patterin muistomerkki |
 |
| Muistolaatta |
Itse asiassa vanhin paikalla täysosumasta kaatunut
luumäkeläinen mies olisi ikänsä puolesta voinut olla mukana jo sisällissodan
melskeissä, koska kuolinpäivänään hän oli jo 39-vuotias mies. Tosin
muistolaatta ei paljasta hänen sotilasarvoaan, mutta veikkaan hänen olleen
upseerimies. Harmi, kun emme tiedä edes mikä joukko-osasto täällä Aittakoskella
oli asemissa, niin emme pysty lukemaan edes mahdollisesti säilyneitä
sotapäiväkirjoja. Ehkä jälleen joku sotahistoriaan perehtynyt auttaa meitä?
Päivitys: Ei löytynyt sotahistorian asiantuntijaa kertoilemaan Aittakosken asioista tarkemmin, mutta oma tutkimusryhmämme(minä) löysi asiaan vähän lisävalaistusta. Tyrkätään tähän perään uudet esiin kaivamani tiedot kaikkien luettaviksi.
Puolen päivän aikaan 16.7 suomalainen ja venäläinen tykistö suorittivat tykistökaksinkamppailun. Suomalaiset tulittivat 2-3 kilometrin päässä ollutta vihollista, kunnes päättivät suorittaa ruokahetken. Juuri tällä hetkellä venäläinen lentokone ilmestyi korkealle rintamalinjan yläpuolelle ohjaamaan vihollisen tulta surullisin seurauksin.
Viholliskranaatit osuivat suomalaisten asemiin, mutta silti ykköstykin ampuja Tauno Suoknuuti jatkoi tulittamista, kunnes patterin päällikkö, vänrikki Eemil Lehtonen määräsi tulen lopetettavaksi. Viisas päätös, koska myöhemmin huomattiin tykin saaneen osuman putkeen ja se olisi voinut räjähtää. Vaikka tykki ei räjähtänytkään ampujan silmille, niin silti jälki oli tuhoisaa. Miehistön kymmenestä miehestä seitsemän sai surmansa. Suoknuuti itse selvisi vammoitta, kuten kaksi muutakin miehistön jäsentä, vaikka he järkyttyivätkin pahoin. Seitsemän kuolonuhrin lisäksi myös seitsemän muuta miestä haavoittui. Tämä olikin luumäen miehille sodan verisin päivä, vaikka todelliset sotatoimet olivat vasta aluillaan.
Koska tapahtuma on syöpynyt luumäkeläisten mieliin, niin he pystyttivät muistomerkin Aittakoskelle vuonna 1996. Sen paljastivat Hannu Ilves ja Risto Häkämies
Päivitys: Ei löytynyt sotahistorian asiantuntijaa kertoilemaan Aittakosken asioista tarkemmin, mutta oma tutkimusryhmämme(minä) löysi asiaan vähän lisävalaistusta. Tyrkätään tähän perään uudet esiin kaivamani tiedot kaikkien luettaviksi.
Puolen päivän aikaan 16.7 suomalainen ja venäläinen tykistö suorittivat tykistökaksinkamppailun. Suomalaiset tulittivat 2-3 kilometrin päässä ollutta vihollista, kunnes päättivät suorittaa ruokahetken. Juuri tällä hetkellä venäläinen lentokone ilmestyi korkealle rintamalinjan yläpuolelle ohjaamaan vihollisen tulta surullisin seurauksin.
Viholliskranaatit osuivat suomalaisten asemiin, mutta silti ykköstykin ampuja Tauno Suoknuuti jatkoi tulittamista, kunnes patterin päällikkö, vänrikki Eemil Lehtonen määräsi tulen lopetettavaksi. Viisas päätös, koska myöhemmin huomattiin tykin saaneen osuman putkeen ja se olisi voinut räjähtää. Vaikka tykki ei räjähtänytkään ampujan silmille, niin silti jälki oli tuhoisaa. Miehistön kymmenestä miehestä seitsemän sai surmansa. Suoknuuti itse selvisi vammoitta, kuten kaksi muutakin miehistön jäsentä, vaikka he järkyttyivätkin pahoin. Seitsemän kuolonuhrin lisäksi myös seitsemän muuta miestä haavoittui. Tämä olikin luumäen miehille sodan verisin päivä, vaikka todelliset sotatoimet olivat vasta aluillaan.
Koska tapahtuma on syöpynyt luumäkeläisten mieliin, niin he pystyttivät muistomerkin Aittakoskelle vuonna 1996. Sen paljastivat Hannu Ilves ja Risto Häkämies
Paikkahan on siis entisen Ylämaan kunnan Vanhallapellolla. Aittakosken patteriksi sitä on nimitetty sen tähden, koska nuo patterin miehet tai suuri osa heistä oli kotoisin Luumäen Aittakoskelta, mikä puolestaan sijaitsee aivan Luumäen ja Ylämaan pitäjien rajalla.
VastaaPoistaukot olivat tietääkseni luumäen suo-anttilan kylästä. Isoisäni Aaro Montonen s. 1902
VastaaPoistaoli tykkimies
Ari Montonen
Isoisäni oli samasta tai viereisestä patterista Näpin kylästä. Ei kuitenkaan kuollut tuolla, mutta oli nähnyt osuman lopputuloksen, jonka jälkeen käveli appivanhempien luokse Villalaan hiljaiselle kahvitauolle..
VastaaPoistaVielä kommentti tähän, kyllä se on Aittokosken patteri nimeltään. Löytyy sillä nimellä 1970 kartassakin, kuten myös nykypäivän kartoissa.
VastaaPoistaKansa Taisteli 8/1970 kertoo referoituna seuraavaa:
Jatkosotaan lähdön ilmoittautuminen oli Aittokoskella LT. Psto 2:ssa 11.6.1941 klo 6 mennessä. Ilmottautumisen jälkeen miehillä oli lähtö Rummun ja Nutikan kyliin Ylämaalle. Tj-porukan teltta oli 500-600 metrin päässä tulipatterista korkean mäen ja vuorenseinämän juurella.
Eräs aamu patterit tulittivat putket punaisina "hyppyheikeillä", eivätkä tykkimiehet
käyttäneet suojapoteroita, vaan menivät tykkiaseman taakse seisoskelemaan laukaisun ajaksi.Silloin lentokone pyöri pientä ympyrää yläpuolella ja joku huusi että se oli oma tulenjohtokone.
Kesken ammuntojen räjähti täysosuma, ruutilaatikot syttyivät tuleen ja jokapuolelta kuului avunhuutoja.
Siellä missä patterin miehet hetki sitten seisoivat, oli vain tulta ja vihollisen tykkitulitus jatkui kiihtymistään.
Vänrikki Lehtonen huusi "Tulenjohtueen miehet, pelastakaa itsenne, jos voitte, poistukaa patterialueelta!"
Parin sadan metrin päässä kranaattituli helpotti vaikka oli typerää juosta avomaastossa tulen aikana.
Oikea jaos meni melkein kokonaan yhdellä iskulla. 8-9 kaatui, toiset saman verran haavoittui.
200-300 metrin päässä mäen päällä oli myös Pätärin patteri joka selvisi iskusta.
Oikea nimi patterille on Aittokoski. Nimi johtuu perustamispaikasta, Aittokosken kankaalla Ylämaan ja Luumäen rajoilla.Sodan alettua patteri siirrettiin Nuttikan kylään ja loppu onkin jo tiedossa
VastaaPoistaTänään turman vuosipäivänä paikalliset todistivat, että pellon takana olevassa metsäsaarekkeessa johti desantti tulta korkeasta männystä. Mies paljastui ja tykistön miehet ampuiva puuhun.Vainaja on haudattu läheisen ladon seinustalle ja on tiettävästi edelleen siellä.
VastaaPoista