TVH:n paperit paloivat, kuten John Mellencampkin toteaa
Moskovan rauhan sopimus vuonna 1944 jakoi Saimaan kanavan
kahden valtion alueelle ja itäinen Suomi menetti tavaroiden kulkureitin
maailmanmarkkinoille. Niinpä välittömästi rauhanteon jälkeen aloitettiin
suunnitelmat ja varovaiset tunnustelut kanavan uudelleenavaamiseksi. Muutama
neuvottelukosketus valtioiden välillä olikin, mutta ennen sodan lopullista
päätöstä, Pariisin rauhansopimusta v.1947, ei sopuun ollut mahdollista päästä.
 |
| Tässä voisi purjehtia isojakin laivoja kohti Saimaata tai Suomenlahtea |
Vuoden 1947 jälkeen kanavasta neuvoteltiin, mutta
erimielisyyksiä oli liikaa. Riitaa aiheutti Neuvostoliiton halu kytkeä Suomen
sisäpolitiikka mukaan kuvioihin, kanava-alueen vuokrauksen pituus, suomalaisten
pelko kanavan katkaisemisesta Neuvostoliiton taholta, liikenteen tahallinen
hidastelu sekä tietenkin kiista kanavamaksuista eli rahasta. Koska sopuun ei
päästy neuvotteluissa vuosien 1947-1953, niin TVH alkoi suunnitella kanavan
rakentamista kokonaan Suomen rajojen sisäpuolelle.
 |
| Hurtanmaalle mentäessä löytyy kyläyhdistyksen tekemä plakaatti tienposkesta |
Kuvassa näkyvä kyltti ns. väliväylän läheisyydessä osoittaa
reitin minne kanavaa suunniteltiin. TVH:n vuonna 1954 esittelemässä
suunnitelmassa kanavan reitiksi kaavailtiin reittiä Lappeenranta – Kivijärvi –
Hamina / Klamila. Tammikuussa aloitetut suunnitelmat lakkasivat kuitenkin melko
nopeasti, eikä vakavaa poliittista keskustelua aiheesta käyty. Kenties
suunnitelma oli kuitenkin alkukipinä uusille kanavaneuvotteluille, joiden
ansiosta Saimaan kanava voitiin avata uudelleen v.1968. Lienee kai turha
mainita, että Saimaan kanavan tenhosta pääsevät nauttimaan ainoastaan
lappeenrantalaiset, sekä tietenkin turistit, koska 42,9 kilometriä pitkästä
kanavasta koko Suomen rajojen sisällä oleva osuus kuuluu kaupunkimme alueeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita