Lappeenranta / Lappeenrannan työväentalo

                                             Freud, Marx, Engels & Jung "Tili tuli, tili meni"

Musiikkipläjäys sopinee niin Willimieheen kuin tänään esiteltävään työväentaloonkin? Tämän päivän kohteessa näet sijaitsi vielä 1980-luvun lopulla työväen oma pankki Suomen Työväen Säästöpankki eli STS, joka hassasi rahansa huonoihin sijoituksiin. Ties kuinka monta miljoonaa piti veronmaksajilta kerätä kolehtia asioiden oikaisemiseksi? Minuun tuo liittyy taas siksi, että olipahan tänään melkoinen kasa laskuja maksettavana. Ei ole helppoa omistaa kahta moottoripyörää, autoa, sun muita vempeleitä...IF vakuutusyhtiön piikki lankesi tänään maksettavaksi muiden laskujen kera, joten nyt ollaan vähillä rahoilla loppukuukausi.

Tänään vuorossa siis Ylämaan kohteiden välissä kappale Lappeenrannan kulttuurihistoriaa. Tämä nykyinen talo nyt sinänsä ole millään muotoa merkittävä, koska se vihittiin käyttöön 13.3.1983, tosin se valmistui jo edellisenä vuonna. Vihkijänä oli muuten silloinen SDP:n puheenjohtaja ja Suomen pääministeri Kalevi Sorsa. Tämän nykyisen talon historia on siis vasta 30 vuoden mittainen. Juuret kuitenkin juontavat aina vuoteen 1893 asti, jolloin perustettiin Lappeenrannan työväenyhdistys.

Lappeenrannan työväentalo

Nopeasti yhdistys huomasi, että heillä olisi käyttöä omalle työväentalolle ja lopulta osto päätettiin tehdäkin. Vuonna 1900 yhdistys osti lukkari Isak Ketosen talon Snellmaninkadun ja Ahlqvistinkadun(nykyisin Oksasenkatu) kulmauksesta. Yhdistys laajensi taloa vuonna 1906, jotta monipuolinen toiminta saisi käyttöönsä riittävät tilat. Tarvetta oli työväenyhdistyksen sekakuoron(perustettu 1896) harjoituspaikalle, näyttämötaiteelle, runonlausunnalle ja urheilutoiminnalle.

Tämän ensimmäisen oman työväentalon toimintaan liittyi kiinteästi myös talon juhlasalissa vuonna 1910 aloitettu elokuvien näyttäminen. Siihen aikaan elokuvat olivat mykkäkuvia, joten säestystä tarvittiin joko gramofonin tai pianon avulla. Joskus jopa kuoro lauloi elokuvan aikana. Juhlasalista elokuvien katselut päättyivät jo vuonna 1912, jolloin taloon valmistui varsinainen elokuvateatteri.

Työväentalo oli vilkkaan yhdistystoiminnan kehto aina sisällissotaan eli  vuoteen 1918 asti, jolloin talo toimi paikallisten punaisten keskeisenä tukikohtana. Sodan päätyttyä huhtikuussa punaisten pakoon, jäi talo vaille aktiivista käyttöä. Lopuksi talo paloi 14.10.1918, mutta en löytänyt mistään syytä tulipaloon. Vahinko vai tuhopoltto? Nyt alkoi kuitenkin yhdistyksellä ajanjakso, jolloin piti taas selvitä ilman omaa työväentaloa. 

 

Muistolaatta työväentalon seinällä....miksihän vuosi on 1906? Muualla mainitaan talon sijainneen tällä paikalla vuodesta 1900 lähtien ja sitä vain laajennettiin v.1906. Ota tästä nyt selvää...

Lopulta uusi talo valmistui vuonna 1925 ja siitä muodostui eräänlainen kulttuurinkehto monipuolisine ohjelmatarjontoineen. Esimerkiksi Lappeenrannan teatteritoiminta alkoi tässä uudessa talossa ja lopulta työväenteatterista tulikin Lappeenrannan kaupunginteatteri. Mainittakoon, että Willimiehen viimeksi näkemä teatteriesitys Pekka Töpöhäntä esitettiin tässä talossa. Pitäisi kenties hävetä, koska oma enokin on teatterin palveluksessa ja en ole saanut hilattua itseäni teatteriin, vaikka ilmaisia vapaalippujakin on ollut käytössä. Ehkä vielä joskus? Lopulta tämäkin puinen työväentalo purettiin syksyllä 1981 ja rakennettiin tämä nykyinen, jonka kylkeen kiinnitettiin 16.5.2013 Raimo Paalasen suunnittelema muistolaatta.