Joutsenkosken jauhot on laatutavaraa, eikä "Bad seed", kuten Omar & the Howlers väittää
No niin, palataan taas kirjoitushommiin. Lähiaikoina onkin
taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista. Joskus kauan aikaa takaperin, kun
aloitin tämän bloggaamisen, niin minulla oli kaksi haavetta. Päästä Lappeenrannan raatihuoneelle ja Rutolan miehistöluolaan. Nyt tuo jälkimmäinenkin haave on
toteutunut, mutta siitä seuraa raporttia myöhemmin. Joka tapauksessa
keskiviikko ehtoona siellä piipahdettiin assistentti Ritan kanssa. Suuret kiitokset
vielä anonyymille Rutolan miehelle, joka avasi meille luolan portit.
Tämän jälkeen kaikki menikin sitten ihan puihin. Myöhemmin samana
ehtoona lupasin kaverilleni lähteä Lappeenrannan keskustaan yöelämän
pyörteisiin. Sanasta tekoihin ja tutustuimmekin nuorison yönviettomenetelmiin
Ravintola Ilonan vaahtobileissä. Rokkaaminen jätettiin vähemmälle, mutta jos
olisi ikää parikymmentä vuotta vähemmin, niin mehän olisimme kaiketi
kroolanneet vaahdossa. Nyt keskityimme vain tarinointiin ja tuttujen moikkailemaan.
Uskomatonta mutta totta, tuttuja olikin kyseisessä paikassa melko joukko!
Vaan, nyt asiaan. Koska en vieläkään ole saanut aikaiseksi
kirjoittaa Venäjän matkakertomustani blogiin, niin täräytin eilen vajaat
parisataa kuvaa Facebook-sivustolle. Sieltä voi käydä katselemassa maisemia
Venäjältä ja jatkaa odotusta, jos vaikka jonain päivänä saisin tarinat
reissusta valmiiksi? Oli vaan hiton vaikeaa valita nuo kuvat, koska kuvasimme
melko paljon reissun aikana. Ehkä joskus julkaisen ne kaikki vajaat 1300
valokuvaa, tai sitten en… Mutta nyt kuitenkin julkaistaan kuvia Ylämaan
kiertoajelun kuvasaaliista. Joutsenkosken mylly, olkaatte hövelit.
Kesäkuun alkupäivinä Willimies Tours seikkaili Ylämaalla ja
matkan varrelle osui kappale elävää historiaa. Aikamme kiertelimme myllyn
ympäristössä ja lopulta omistaja saapui tien toiselta puolelle paikalle myymään
myllyn omia jauhoja. Willimies jätti ostokset tosin tekemättä, koska leipurin
hommat eivät ole ihan minun juttuni. Willilady tosin osti parit pussukat ja
kelpo kamaa tuntuivat olevan rieskan muodossa. Lopulta mylläri kerkesi haastelemaan kanssamme
ja hän valottikin myllyn historiaa meille.
Joutsenkosken mylly on ylväs näky Vaalimaantien varressa |
Myllyn historia juontaa juurensa aina 1860-luvulle, jolloin
Joutsenkoskelle perustettiin ensimmäinen mylly. Kyseessä oli ns. härkin- eli
jalkamylly, minkä toimintaan voitte perehtyä tarkemmin Vääksyn vesimyllymuseon sivustolta. Vuosisadan loppupuolella myllyn osti virolahtelainen Anton Mäkelä,
joka taas möi myllyn vuonna 1901 Oy Tirva Ab:lle. Tämä olikin merkittävä
muutos, koska nyt mylly muutettiin kimröökitehtaaksi eli nokimyllyksi. tehdas
tuotti nokijauhoa, minkä takia mylly on vieläkin osittain pinttyneen mustan
pölyn peitossa.
Koski kuivana, koska vesi on ohjattu sähköntuotantoon |
Kimröökiä tehtiin jauhamalla koivuhiiltä miiluissa ja lopputuote
pakattiin tynnyreihin vietäväksi Venäjälle ruudin ja maalien raaka-aineeksi.
Tuotanto pyörikin kolmessa vuorossa ja alueelle muodostui oma
teollisuusyhteisö. Valitettavasti tehdas paloi v.1914 ja se piti rakentaa
uudelleen. Valitettavasti nousukauden aiheuttanut ensimmäinen maailmansota
päättyi ja tuotanto lakkasi.
Täällä tupakkalaki oli voimassa kaikessa ankaruudessaan jo aika päiviä takaperin |
Paikallinen Eino Väkevä osti tyhjillään seisovan myllyn
vuonna 1929 ja aloitti mylly- ja sahaustoiminnan. Lisäksi myllyn koski antoi ja
antaa edelleenkin sähköä yleiseen sähköverkkoon . Harvalla sitä onkin ilmaista
sähköä käytössään? Myllytoiminta tuotti hyvin, mutta niin sahaaminenkin.
Sahalla valmistettiin koivusta tuumakasta lankkua, joita vietiin Amerikkaan
Singerin tehtaille ompelukoneiden pöytämateriaaliksi. Muita menestystuotteita
olivat lankateollisuuden käyttöön menevät aihiot, joista tehtiin lankarullia.
Ulko-ovella on vielä vanhat kiskot ja myllynkivi |
Toiminta oli vilkasta ja parhaimmillaan tehdas työllisti 140
ihmistä, kunnes sotavuodet pysäyttivät toiminnan. Sotien jälkeen toiminta
jatkui aina vuoteen 1956 asti, jolloin toiminta lopetettiin kannattamattomana.
Nyt mylly on toiminnassa kylän ihmisille ja satunnaisille ohikulkijoille, jotka
voivat ostaa aitoja luomujauhoja itse jauhettuna. Vielä kun mylly tuottaa
sähköä lappeenrannan energialle, niin mikäs siinä on jauhoja jauheskella?
Toimintaa jatkaa tällä hetkellä Eino Väkevän poika, joka opasti meitäkin
myllärin jalossa ammatissa. Kiitokset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita