300.000 kävijää!

                                                            Cheek "Äärirajoille"

Huomasin jotain outoa, blogini on ylittänyt uskomattoman 300.000 kävijän rajapyykin. Enpä olisi koskaan uskonut yltäväni mokomaan lukemaan puhumattakaan siitä, että blogi jatkuisi näin pitkään. Onhan tämä produktio toki muuttunut melkoisesti alkuperäisestä ajatuksesta esitellä kaikki Lappeenrannan historialliset paikat ja muistomerkit. Matkan varrella alue on laajentunut Etelä-Karjalaan, mistä olen esitellyt myöskin kaikki tietooni saamani kohteet samalla tavalla. Koska tämäkään ei riitä suuruudenhullulle luonteelleni, niin pitihän tuota laajentaa kattamaan vielä merkittäviin luontokohteisiinkin.... tähänkin oli tarkoitus lopettaa, mutta mönkään meni.

Viipurin linnakin esitellään vuonna 2016

Tämän jälkeen päätin aloittaa uuden blogin Willimiehen jäljillä Karjalassa, missä esittelisin Karjalan kannakselta ja Laatokan Karjalasta löytyviä kohteita. Valitettavasti kahden blogin pyörittämiseen ei aikani riittänyt, joten lakkautin tämän sivublogin ja palasin muutaman kuukauden tauon jälkeen Willimiehen jäljille. Täällä esittelen nyt sitten myös nykyisen Venäjän puolelta löytyvät muistomerkit ja patsaat, sekä toki muitakin mielenkiintoisia kohteita. Työsarkaa siis riittäisi tässäkin, mutta riittikö se minulle ja Williladylle? No ei tietenkään....

Suuruudenhullu Willimies..... vai nuijamies?

Keväällä 2015 vahvistui ajatus siitä, että laajennamme aluetta entisestään Kymenlaaksoon, koska pelkäsimme blogin julkaisuvauhdin hiipuvan Venäjän kohteiden kanssa. Nyt voin sanoa, että luulo oli täysin väärä, mutta koska homma on aloitettu, niin ensi suvena kuvaillaan Kymenlaaksossa lukuisia kertoja! Melkoinen urakka on tullut otettua harteilleni, mutta mitäpä tuosta. Homma etenee vanhaan malliin, että talvella etsitään kohteet ja sijoitetaan ne kartalle. Helpottaa niiden löytämistä!

Wäinämöinenkin esitellään

Koska etäisimpien kuvausretkien matkat alkavat olla pitkiä, niin turhia reissuja ei huvittaisi liiemmälti näin omakustanteisesti tehdä. Tämä tarkoittaa, että taustatyöhön pitää paneutua normaalia tarkemmin, jotta köyhän kulkijan ei tarvitsisi moneen kertaan vierailla samalla alueella. Toki entuudestaan tiedän, että näiltä täydennysreissuilta ei voi välttyä. 

Lukuisat kirkot pääsevät julkisuuteen vuonna 2016

Tällä hetkellä kuvamateriaalia on jo vaikka kuinka paljon, mutta lisää tuntuu tulevan jatkuvasti. Viimeksi eilen sain mielenkiintoisen muistomerkin kuvat assistentiltamme, joka kuljeksii Laatokan pohjoispuolella. Uskoisinkin, ettei blogi tule vielä ihan lähivuosina loppumaan, vaan liikutaan tuolla jossain vuoden 2019 kieppeillä, ennen kuin viimeinenkin kohde on esitelty. Matkaa sinne on siis vielä aivan järkyttävästi.

Hylätty lentokenttä, missä on ollut atomiasein varustettuja lentokoneita suojassa

Tällä hetkellä vielä puolet Karjalan kannaksesta on kuvaamatta, joten sinnekin reissut vievät vielä monesti, kuten Iittiin, Pyhtäälle sekä Kotkaan, joissa en ole edes aloittanut valokuvaamista vielä! Lisäksi uusia muistomerkkejä ja laattoja putkahtelee esiin jo kuvaamillamme alueilla, joten sielläkin pitäisi keretä liikkua uudemman kerran. Tekemistä siis riittää rutkasti!

Ajan hengessä selfie Käkisalmen linnasta....parta jäänyt näköjään ajamatta.

Joku voi kuvitella, ettei elämääni muuta mahdukaan kuin Willimiehen jäljillä blogin tekoa? Se ei todellakaan pidä paikkaansa, vaan samaan aikaan käyn päivittäin työssä klo 8-16. Lisäksi päivätyön tekemiseen ei aina työaika riitä, joten joskus joudun kikkailemaan ihan oikeasti saadakseni ajan riittämään. Pitäähän tuo kotosallakin jotain tehdä ja Williladyllekin pitää riittää laatuaikaa. Onhan tämä välillä ihan uskomattoman hankalaa saada aika riittämään, mutta tähän asti ongelmista on selvitty.

Muutenkin tänä vuonna yritän vähän enemmän downshiftata ja saada aikaa riittämään enemmän myös omille rakkaille harrastuksilleni moottoripyöräilylle ja kalastukselle. Jossain välissä pitäisi kaiketi myös keretä omaa taloamme remontteeraamaan, koska vanha suojelutalokin kaipaa huolenpitoa ja muutamia vasaraniskuja.... kiirettä siis tulee pitämään! Meinasi myös unohtua että treenatakin pitäisi koska edessä on lokakuun ensimmäisenä päivänä nyrkkeilymatsi, missä otan vanhojen aikojen muistoksi tosimielisen matsin entisen kilpakumppanini kanssa! Pitänee lokakuun tarinat kirjoittaa etukäteen :)

Ainut suomalainen, joka on saanut näköispatsaan ulkomailla?

Ensi kesänä toki asia helpottuu, kun irtisanoudun nykyisestä tehtävästäni ja alan tekemään jotain vähemmän stressaavaa työtä. Mitä jatkossa teen, on vielä täysin usvan peitossa, mutta päätös irtisanoutumisestani on jo tehty. Tapanani on sanoa, että yksi puhe kuin sökössä, niinpä päätökseni on siis muuttumaton. Ehkä nyt sitten nukun yöni paremmin ja aikaa jää enemmän muihin hommiin? 

Solovetskin luostarikin päässee kuviin

Vaikka työttömyys osuisi kohdalleni, niin ainakaan en pääse sammaloitumaan, koska siten voisin keskittyä tähän blogiinkin paremmin ja voisin esitellä kohteita paremmin taustatiedoin varustettuna. Nykyisin tuntuu ajoittain, etten osaa/pysty parempaan kuin perustietojen esittelyyn. Toki blogin alkuperäinen paikallisuuskin mahdollisti paremmat tarinat, kun lähdeaineisto oli lähempänä ja paikat tuttuja itselleni. Nyt liikun alueilla, joihin minulla ei ole omaa kosketuspintaa. 

Kaikesta huolimatta aion jatkaa blogin pitämistä, niin pitkään kuin kohteita riittää ja julkaisen kaikki kohteet Internetissä. Lisäksi toivon, että julkaisemani kohdekartta saavuttaisi laajempaakin julkisuutta, koska sitä pystyisi hyödyntämään monin eri tavoin. Tavoitteeni onkin tälle vuodelle saada blogille vähän lisää julkisuutta, jotta sen hyötykäyttö alueen kattavana tietokantana kasvaisi. Ei tekisi kyllä pahaa, vaikka pienet suunnitelmani blogin muuttamisesta edes pieneksi rahavirraksi toteutuisivat. Minkään säätiön apurahaa tulemme tuskin saamaan, koska ne tuntuvat aina menevän johonkin muuhun tarkoitukseen.... sinänsä aivan sama. Homma hoidetaan silti, mutta silti bensarahalle ja yöpymiseen olisi mukava saada edes nimellistä korvausta.

Myös muistomerkit esitellään tuttuun tapaan, kuten tämä Ihantalan sankarivainajien muistomerkki

Julkisuutta en ihmeemmin toki kaipaa, mutta olisihan se hienoa jos tekemäni työ ja siitä muokkaamani tietokanta ei menisi hukkaan, vaan sitä voisi hyödyntää laajemmin vaikkapa opetuksessa tai jossain muussa älykkäässä toiminnassa. 

Lopuksi vielä kiitokset kaikille lukijoille ja muistakaa, että tietoa blogista saa jakaa kaikille tutuille ja tuntemattomille! Pysykäähän lukijoina ja reissuillamme mukana...