Savitaipale / Paavo Neuvosen surmapaikka

Willimiehen jäljillä aktivoituu jälleen! Johan tässä on hiljaiseloa tullut vietettyäkin reilusti yli puoli vuotta. Tuohon ajanjaksoon osuu vain pari viikkoa takaperin julkaisemani ilmoitus blogin saamasta massiivisesta huomiosta. Kirjoituksen syynä oli miljoonan lukijan rajan rikkoutuminen Willimiehen jäljillä blogissa. En olisi ikinä uskonut saavani moista suosiota omalla vaatimattomalla työpanoksellani. Hienoa, että olin väärässä ja blogista on ollut iloa monille lukijoille. 

Viime joulukuussa, kun blogi vetäytyi tauolle, niin lupailin jo uusia kohteita jollain aikataululla. Nyt on aika pitää lupaukseni ja julkaista uusia kohteita. Valitettavasti kovinkaan montaa uutta muistomerkkiä tai patsasta ei ole tämän vuoden aikana paljastettu, mutta jokunen kuitenkin. Osa uusista tietämistäni kohteista on vielä kuvaamattakin, mutta jokunen on jo talletettu Googlen pilveen odottamaan julkaisuvuoroa. Nyt tänä syksynä kaikki kohteet ovat Etelä-Karjalasta, koska muut tietämäni kohteet sijaitsevat rajan takana suurella Venäjän maalla. Kuten kaikki tietävät, niin sinne ei juuri tällä hetkellä ole finskipojalla asiaa, koska futiskisatkin kerkesivät jo päättyä. Niiden aika tulee myöhemmin, jos koskaan..... Ainakaan ennen koronapandemian päättymistä en ole alueelle työntymässä, vaikka halpa bensa kiinnostaisikin!

Paavo Neuvosen surmapaikka on avoimella paikalla tien varressa

Kaiken lisäksi myös työni historianopettajana sekä tänä vuonna uutena aluevaltauksena myös mantsanopettajana on alkanut aivan järkyttävän hektisenä. Se luo omat kiireensä, kuten pari vuotta harrastamani vesijuoksukin, joten ei aikaakaan riittäisi tällä hetkellä, vaikka kohteita riittäisikin. Nyt blogi kuitenkin aloittaa uuden toimeliaan kauden ja lupaan tässä käsi sytämellä julkaista jotain kahden viikon välein aina sunnuntaisin. Jos haluat saada muistutuksen uudesta julkaisusta, niin liity Willimiehen jäljillä Facebooksivuston tykkääjäksi. Silloin saat aina ilmoituksen uudesta blogikirjoituksesta. Jotkut lukijat ovat kyselleet sivuja myös Instagramiin, mutta sitä en lupaa. Tarkoittaa siis kenties niiden olevan käytettävissä parin viikon päästä?

Hautakiven asemaa toimittanut kivi lienee ollut muistuttamassa haudan sijainnista

Mutta siirrytäänpä asiaan. Eräänä heinäkuisena iltapäivänä Willimies lopultakin suostui helteiden laannuttua poistumaan varjosta ja lähtemään Williladyn pitkään kestäneiden maanittelujen jälkeen kuvaamaan uutta blogikohdetta Savitaipaleen Laarin kylään. Itse en tätä erittäin mielenkiintoista kohdetta ollut löytänyt, vaan blogin alkutaipaleelta lähtien mukana ollut Primus motor Juha Huttunen vihjaisi minulle tästä kohteesta 5.5.2021 WhatsAppin välityksellä. Kiinnostus oli aluksi vaisua, kunnes reilun parin kuukauden päästä innostuin kysäisemään Jussilta kohteen sijaintia. Tämän jälkeen meni enää viikko, kun olimme tien päällä aivan helkatinmoisessa kaatosateessa, joka loppui juuri perille päästyämme. Aloittelijan säkää....

Jos ajat ovat ankeat syksyllä 2021, niin keväällä 1918 kärsimystä oli monin verroin

Täällä keskellä ei mitään asfalttitieltä erkanee Kalliokoskentie jasen varresta löytyy hivenen erikoisen tapahtuman johdosta paljastettu muistomerkki vai olisiko kyseessä hautaristin ja muistomerkin yhdistelmä. Muistomerkki on pystytetty 11.8.2014 Laarin kyläläisten toimesta ja sen karu teksti kertoo paikan toimineen savitaipalelaisen Paavo Neuvosen surmapaikkana sisällissodan aikana 1918. Paavo kohtasi tiensä pään tällä paikalla ja siihen hänet myös haudattiin. Paikalle vieritettiin myös kivenlohkare toimittamaan hautakiven virkaa. 

Enää Paavo ei kuitenkaan lepää tällä paikalla vaan hauta avattiin ja Paavo siirrettiin omaisten toimesta vuonna 1997 Savitaipaleen vanhalle hautausmaalle siunattuun maahan. 

Itseäni vaivaa, kun en onnistunut löytämään mitään selitystä, miksi Paavo surmattiin. Ehkä en vaan tällä kertaa osannut etsiä vastausta oikeasta paikasta tai sitten kyselin vääriltä ihmisiltä. Toivonkin, että jos jollakin lukijalla on tästä tapahtumasta lisää tietoa, ottaisi yhteyttä vaikka sähköpostin välityksellä tai kirjoittamalla blogin kommentteihin tietonsa. Päivittäisin mielelläni tätä juttua tarkemmilla tiedoilla!

Lopuksi liitän muutaman kuvan saman tien varresta noin parin kilometriä eteenpäin Paavon haudalta. Sieltä löytyi vielä kappale katoavaa historiaa eli venäläisten ensimmäisen maailmansodan aikana Pietarin suojaksi rakentamista puolustusrakennelmista. Joistakin vastaavista kohteista olen kirjoitellut aiemmin, mutta nämä olivat aivan erinomaisessa kunnossa. Varmasti kiinnostava paikka kaikille sotahistoriasta kiinnostuneille.

Palataan asiaan parin viikon kuluttua....

Päivitys 23.8.2021

Pieleen meni tuo yllä olevani ilmoitus asiaan palaamisesta kahden viikon kuluttua. Eihän tässä mennyt kuin yksi yö, kun palaan uusine tietoineni asiaan. 

Paavo Neuvosen kuolinpäivästä löytyi kertomus Pentti Pylkön Vaiettu vuosi teoksesta. Itse en löytänyt asiasta tietoa, mutta onneksi lukija Tommi Perttilä lähetti minulle Facebook-ryhmän kautta uutta tietoa tapauksesta. Kiitos Tommi.

Pylkkö kertoo, että Vilho Pukki saapui 30.4.1918 hakemaan Paavo Aataminpoika Neuvosta kotoaan aamuyöstä. Hän otti mukaansa Paavon ja lähti kuljettamaan häntä kohti Taavettia valkoisten kuulusteltavaksi. Matka eteni hitaasti Paavon kävellessä ja Vilho Pukin ratsastaessa perässä. Noin kahden kilometrin päästä kaksikko saapui Korvenmäelle ja Pukin mukaan Paavo kieltäytyi poistumasta Savitaipaleelta Luumäelle. Oltiin näet kuntien rajalla. 

Pukin mukaan Paavo yritti karata ja hän ampui häntä kolmesti selkään. Ilmeisesti kukaan ei uskonut Pukin kertomusta ja kenties kyseessä olikin yksityishenkilöiden välinen välienselvittely. Pylkkö ei näet kirjassaan kerro, miksi Pukki haki Paavon kuulusteltavaksi vai oliko kaikki pelkkää sepitystä?

Pukki palasi ilmoittamaan asiasta Paavon kotitaloon ja Paavon veli Matti lähti hevosella hakemaan veljensä ruumista Korvenmäeltä. Haudan hän kuitenkin kaivoi Laarin kylästä Hämäläisen kylään vievän tien varrellle kaivamaansa hautaan. Hautapaikka ei siis ole surmapaikka. Veljeään haudatessa Matti sanoi, että kyseessä on ikuinen leposija. Näin ei kuitenkaan käynyt. Kirjan mukaan Paavo siirrettiin uuteen hautapaikkaan vuonna 1995, mutta laatan mukaan vasta 1997. Veikkaan että Pyykkö on tässä asiassa väärässä.

Entä mitä tapahtui surmaaja Vilho Pukille? Joitakin vuosia myöhemmin, joku surmasi hänet puukolla talvisena yönä ja jätti hänen ruumiinsa lintujen nokittavaksi maantielle. Kuka surmateon teki, ei ole koskaan selvinnyt, mutta todennäköisesti kyseessä oli kenties tilien tasaaminen.

Valitettavasti en siis vieläkään tiedä, mitä kuollessaan 60-vuotias Paavo Neuvonen teki sisällissodan aikana ja oliko hän mukana jossain kahinoissa? Ainakin kuolinpäivänä sisällissodan voittavasta osapuolesta ei ollut enää epäselvyyttä ja useita punaisia vangittiin kaiketi näiltäkin kyliltä. Oliko Paavo ansainnut kovan kohtalonsa vai oliko kyseessä julman sodan julma loppuratkaisu. Ehkä aiheesta löytyy joskus vielä lisääkin tietoa?