Niin se on yhdeksän kuukautta kulunut viimeisestä elonmerkistä täältä suunnalta! Nopeasti se tuo aika rientää. Piti ihan itse lukaista, mitä olin viime vuoden puolella julkaissut ja pahoittelut huijaamisesta, koska lupailemiani juttuja ei keväällä ilmestynytkään...... Parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Isoja syitä pitkään jatkuneeseen paussiin on useita, joista mainittakoon vaikka työkiireet keväällä, sähköpyörän hankkiminen, kohteiden vähyys ja etenkin Ukrainan sota.
Odottelin viime talvena rajan aukeamista Venäjän suuntaan, jotta olisin päässyt sinne keväällä tankkaamaan ja kohteita kuvaamaan. Nyt tuo kuulostaa tyhmältä, mutta enpä tuolloin arvannut huopatossukansan lähtevän hakkaamaan päätään ukrainalaisten Himarseihin. Kevät menikin ukrainalaisia tankintuhoamisvideoita katsellessa ja samaa teen vieläkin. En tähän rähinään uskonut, mutta onneksi tällä hetkellä näyttää että kannattamani osapuoli on voitolla. Toivottavasti Igorit lähtevät sieltä pois vaikka arkku kerrallaan. Itse en aio enää jalallani astua itärajan taakse. No korkeintaan joukolla maailman nykyaikaisinta tekniikkaa hyödyntäen. Pitäkööt halvan bensan ja muut romunsa. Pärjään ilmankin!
Ilman näitä itärajan taakse suuntautuvia reissuja, onkin blogin julkaisematon materiaali melkoisen vähäistä. Uusia kohteita ei vaan meinaa löytyä ja osaltaan koko kesä meni jotenkin ohitse ja aikaansaannokset vähäisiksi. Silti tarkoitukseni olisi kirjoitella jatkossa viikon tai kahden viikon välein, vähän motivaation mukaan. Uskoisin kohteita riittävän pitkälle kevääseen, joten onhan tässä nyt sentään jotain saatu aikaan!
Pidemmittä puheitta päivän kohteeseen, mitä kuvattaessa onnistuin alittamaan ne vähäisetkin kriteerit mitä olen asettanut kohteiden kuvaamiselle. Aurinko ja kimaltava pelti hennolla kaiverruksella ei ole jelpoin kuvattava, mutta aikaa ei ollut jäädä odottelemaan auringonlaskua. Tuolloin 6.7.2022 helteisenä päivänä päätimme näet lähteä Williladyn kanssa kuvaamaan muutama kohde Miehikkälän suunnalta. Kauimpana näistä kohteista oli Kaitain lait, mistä en tietäisi vieläkään yhtään mitään ilman lukijavihjettä. Kiitos siitä.
No hirveän paljon enempää en tiedä vieläkään, mutta olihan haastava paikka löytää, vaikka meillä oli tiedossa tarkka osoitekin. Ajelimme pitkin ja poikin Kaitain kyläteitä löytämättä kohdetta, emmekä löytäneet ihmisiäkään, jotka olisivat osanneet meitä auttaa. Niin sitä sitten haettiin ja haettiin, kunnes Willilady keksi paikan. Olimme kurvanneet ihan huudeilla jo monesti, mutta jotenkin se vaan näytti niin mökin pihamaalta, että emme sinne arvanneet mennä. No, lopuksi menimme ja siellähän Kaitain lait sijaitsivat!
Ihan ensimmäiseksi vastaan osui kyläläisten istuttama kyläpuu, joka on lajiltaan ruusuorapihlaja. Kuvastaneeko kyläisten luonnetta happamina ja piikikkäinä ihmisinä? Se jäi meiltä selvittämättä, koska emme nähneet yhtäkään henkilöä. Joka tapauksessa puu on istutettu vuonna 2017, jolloin Miehikkälä erosi 130 vuotta takaperin Virolahdesta ja muuttui itsenäiseksi kunnaksi.
 |
| Kaitain kylän kyläpuu |
 |
| Muistokivi vuodelta 2017 |
Muutaman metrin päästä nurmikkoalueelta löytyi sitten muistomerkki, mitä olimme kiihkeästi etsineet. Muistomerkki oli iso kivipaasi,mihin oli kiinnitetty rosterinen kyltti, mihin oli kaiverrettu Kaitain lait, jotka ovat kyltin mukaan vuodelta 1500. Hieno perinne kertakaikkiaan, vaikka Kaitain kylä on ensimmäisen kerran mainittu asiakirjoissa vasta vuonna 1575. Varmasti paikalla on asuttu jo aiemmin, koska asiakirjoja katoaa tai niitä ei ole laadittu. Toki muutamaa lakia on vähän modernisoitu, mutta kaikki ovat mielestäni kannatettavia asioita. Etenkään naapuria ei pidä jättää janoiseksi, jos itsellä on humppapäivä....
 |
| Kaitain lait vuodelta 1500 |
 |
| Todella hyvät lakipykälät |
Lopuksi muutama esimerkki niistä amatöörivalokuvaajanvirheistä
No niin, pää on nyt avattu. Jatkoa on siis luvassa, niin kauan kuin kohteita riittää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita