sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Kouvola / Mänttärin sukuyhdistyksen museo

Viime sunnuntaina esittelin Elimäen kotiseutumuseon, joten tällä kerralla voikin sitten esitellä yksityisen sukumuseon Kouvolan Liikkalasta. Kooltaan ja rakennuskannaltaan tämä sukumuseo on huomattavasti pienempi ja vaatimattomampi kuin edellisviikon kohde, mutta takuulla sen merkitys on Mänttärin suvulle merkittävämpi. Minustakin olisi hienoa ylläpitää omaa museota, jos sellaiseen olisi mahdollisuus.

Ohi ei voi ajaa kylttiä huomaamatta

Sukumuseo Heinäkalliolla


Mänttärin sukuyhdistyksen sukumuseo sai alkunsa vuonna 1965, kun hirsinen 1700-luvulla pystytetty hirsiaitta siirrettiin Heinäkalliolle. Tästä paikasta muodostui museo ja lukuisten juhlien pitopaikka. Vaikka paikalla vieraillessani museo oli kiinni, niin kuulemma rakennukset ovat täynnä Mänttärinmäeltä museoon siirrettyjä vanhoja esineitä. 

Sukumuseon perusti Sippolan Osuuskaupanjohtaja Evert Mänttäri

1700-luvun hirsiaitta on vielä hyvässä ryhdissä


Tällainen yksityinen suvun hallinnoima museo on Suomessa harvinaisuus, mutta se on välittänyt nyt perimätietoa nuoremmille sukupolville jo yli 50 vuoden ajan. Ansiokasta työtä, millä nostan hattua korkealle. Museoalue on saanut myöhemmin seurakseen toisen rakennuksen, aitan. Tämäkin rakennus lienee täynnä vanhoja tavaroita, joista valtaosa maataloustyökaluja.

sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Kouvola / Elimäen kotiseutumuseo

Takana on taas mielenkiintoinen viikko ja edessä lienee samanlainen viikko. No, oikeastaan kaikki nämä viikot toistavat samaa kaavaa eli töiden jälkeen on eväät syöty. Niinpä illanrientoihin on edettävä päikkäreiden kautta. Illathan sujuvat vesijuostessa, telkkaria katsellessa ja Isokallion Kallen kirjoja lukiessa. Jostain syystä minulla lienee fiksaatio katsoa jonkun näyttelijän tuotanto läpi ja nyt sitten sama metodi on siirtynyt kirjailijoihin. Aion siis lukea Isokallion Kallen tuotannon läpi ja sen jälkeen vuorossa onkin ehkä Ken Folletin tuotanto. No, tuleepahan perehdyttyä tähänkin taiteenlajiin.

Elimäen kotiseutumuseon infotaulu osoitteessa Alppiruusuntie 94


Maailmalla asiat sen sijaan jatkavat entistä menoa. Trump yrittää päästä jatkokaudelle, Kiina miettii kostoa Usalle ja Englanti jaanaa Brexitteineen. Suomessa hallitus avaa rajoja matkustamiselle, vaikka numeroiden valossa tilanne pahenee Koronan suhteen. Oppositio nostaa päätään ja motkottaa hallituksen nyhjäämiselle, minkä lisäksi hallitus lienee melko riitaisa keskinäisissä väleissään. Mikään ei siis ole muuttunut.... Esitän kuitenkin näkemykseni, että olisiko nyt aika laatia Suomi OY:lle tulevaisuuden visio, mihin kaikki puolueet sitoutuisivat ja joka ei muuttuisi aina vaalien jälkeen. Itse en usko sen onnistumiseen, mutta olisin mielelläni väärässä.

Rakenusten seinien laatat kertovat historiasta

Menneisyyden rakennuksia

Hirrestä tehdyt säilyvät

Itse toivoisin, että Suomi olisi vauraampi ja parempi maa vuosikymmenien kuluttua. Nyt kaikkialta aistii hiljaisen jämähtämisen ja avuttomuuden, että mitä tässä pitäisi tehdä. No, töitähän tässä pitää tehdä ja myydä tavaraa ulkomaille niin paljon kuin mahdollista. Niistä kertyvä rahasumma pitää sitten laittaa hyötykäyttöön, mutta tässä kohtaa politikot yleensä munivat tämän homman! Rahat käytetään johonkin tuottamattomaan ja edessä on entistä rankempi verottaminen. Itse ainakin odotan pelonsekaisin tuntein, mikä mahtaa olla veroäyri Lappeenrannassa ensi vuonna? Ainakaan se ei pienene... Ohoh, menipähän valitukseksi. Nyt Elimäelle, Kouvolaan.

Elimäen keskustaajaman läheisyydessä sijaitsee yksi blogin kohdealueen hienoimmista kotiseutumuseoista. Alue on tupattu täyteen vanhoja paikalle siirrettyjä rakennuksia kertomaan menneistä ajoista. Useimpien rakennusten seinään oli kiinnitetty jopa laattoja kertomaan rakennuksen entisestä sijainnista ja lahjoittajasta. Todella hieno ele, että historiaa muistellaan tällä tavoin. Lisäksi alueelta löytyy vanha tuulimylly, joka pelastettiin museoon, vaikka se oli jo myyty polttopuiksi. Lisäksi alueelta löytyy myös kolme massiivista kuusta, jotka puolustusvoimat on aikoinaan istuttanut. Ovat myös laittaneet muistolaatan kertomaan tästä työstä.

Onneksi tästä ei tehty polttopuita

Komia on.....

Armeija osaa....


Tuulimyllyn historiasta vielä sen verran, että se oli todellakin myyty polttopuiksi. Elimäen kunta kuitenkin osti sen itselleen. Tuulimylly siirrettiin nykyiselle paikalleen Pioneerirykmentin toimesta ja se pystytettiin kunnostustoimien jälkeen keväällä 1963. Uudelleen sitä remontoitiin 1978 ja nyt se on täysin toimintakuntoinen, jos jolla on tarvetta itse jauhamilleen jauhoille.



Armeijan istuttamat kuuset ovat jo isot

Suomen armeijaa on iät ajat käytetty apuna erilaisissa tapahtumissa ja onnettomuuksissa. Vastavuoroisesti armeijakin tarvitsee apua maan- sekä metsänomistajilta kulkiessaan maastossa. Elimäellä yhteistoiminta alkoi vuonna 1963, jolloin armeija alkoi antaa apua metsänraivauksessa ja - istuttamisessa. Niinpä armeija istutti kotiseutumuseon piha-alueelle kolme kuusta yhteistyön muistoksi ja sijoitti kuusien viereen laatan muistuttamaan tästä yhteistyöstä. 

Laatassa on teksti, joka näkyy himmeästi:

Nämä kuuset ovat istuttaneet piomeerien metsämarssin yhteydessä

Kenr. Saukkonen 1964

Kenr. Hannila 1967 

Ev Pyyry 1967

Elimäen metsänhoitoyhdistys

Itä-Hämeen Metsänhoitolautakunta

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Kouvola / Marttaruusu

Willimiehen viikko oli melkoisen kiireinen. Osa kiireestä oli takuulla itseaiheutettua, mutta ainahan opettajan työssä noita muuttuvia tekijöitä piisaa. Etenkin kun toteutimme kahden seiskaluokan kanssa Saimaan kanavaan liittyvän projektin. Aikataulujen säätäminen ja jokaisen saaminen kanavan varrelle jollain kulkupelillä oli melkoisen työlästä. Sen sijaan itse paikan päällä toteuttamamme projekti videokuvauksineen ja eri kohteisiin tutustumisineen oli parasta! Kaikki sujui ja opettajat saattoivat keskittyä auringonottoon ja oppilaiden tsemppaamiseen. Hyvää jälkeä syntyi ja editoinnin jälkeen pääsemme vielä porukalla tutustumaan oppilaiden tuotoksiin. Oli siis kerrassaan mukavaa.

Marttaruusu

Muuten kiirettä aiheutti SaiPan pelit, jotka kiihtyvällä temmolla alkavat viedä käytössä olevaa vapaa-aikaani. Kaiken lisäksi uusi ajanviete - TV, vei viikolla myös aikaa. Jethron ja Hjalliksen saunottamiset, MM95 Leijonien kuntoremontti ja Muinaiset avaruusoliot kouraisivat paljon aikaa. Niin, Huuhkajien matsia unohtamatta! Ehkä kuitenkin tuleva viikko olisi vähän helpompi....

Marttojen pystyttämän muistomerkin laatta


Tämän päiväisen kohteen esittely sen sijaan on nopea ja helppo. Vuorossa on näet Kouvolan Anjalassa sijaitsevalla Muhniemen hautausmaalta löytyvä Marttaruusu, jonka paikallinen Marttayhdistys istutti vuonna 2003 kunnioittamaan yhdistyksen jo 90 vuoden ajan jatkunutta toimintaa. Yhdistys siis aloitti toiminnan jo vuonna 1913. Se jos mikä on yhden ruusupuskan arvoinen...

lauantai 29. elokuuta 2020

Kouvola / Kouvolan lakritsin muraali

Viikon hiljaiselon jälkeen taas esittelyyn yksi kohde Kouvolasta. Tämä olisi takuulla jäänyt esittelemättä, ellei tämän ja Lappeenrannan välillä olisi yhteyttä. Sinänsä mistään merkittävästä kohteesta ei siis ole kysymys....

Muraali on rakennuksen päädyssä


Mitään merkittävää ei ole viimeisen viikon aikana kuulunut minullekaan, vaan kaikki on mennyt omalla painollaan. Töissä on käyty ja pari kertaa vesijuoksemassa kroppaan kertynyttä rasvaa pois, mutta muuten suuremmat aikaansaannokset loistavat poissaolollaan. Jos oikein hifistellen sanoisi, niin Maslowin tarvehierarkiassa ollaan liikuttu tasoilla 1 - 3 vähän päivästä riippuen! No, olihan eilisehtoona työkaverini isot juhlat, kun mies saatiin vaippaikäisistä miesten ikään. Takana on siis kuluttavat 50v-juhlat.



Sitten päivän kohteeseen, joka on tällä kertaa Kouvolan lakritsin tehdasrakennuksen seinään vuonna 2019 maalattu muraali - Laku-ukko. Teoksen tekijä on lappeenrantalainen Timo Outinen. Saikohan hän palkkansa tästä lakritsana vai ihanko iskivät riihikuivaa kouraan?

sunnuntai 23. elokuuta 2020

Kouvola / Lakiasuon raivaajien muistomerkki

Taas on viikko vierähtänyt ja tappelen tämän hemmetin Bloggerin kanssa. Osaa vaan olla tämä uudistus syvältä! No, ehkä Google lukee palautteeni ja palauttaa kaiken ennalleen...... tämä uusi normaali ei vaan ole juttuni millään tasolla. 
Muistomerkki on aivan tien laidassa

Muuten viikko meni normaalisti, mitä nyt maanantaina kävin kuuntelemassa Lappeenrannan kaupungin liikuntaneuvojalta madonluvut ja sain käskyn ryhtyä sekä syömään että liikkumaan. Kyllä, nyt kuulemma olisi loistava hetki tähän muutokseen. Pieniä muutoksia olenkin jo tehnyt, mutta sovimme kahden vuoden seurantajaksosta, joten läskillä on aikaa poistua kropastani hitaasti! Ei sentään, nyt muutos tapahtuu.

Onneksi kuitenkin torstai-ilta pelasti viikon, koska SaiPa aloitti kotipelit. Tietysti olin paikalla poikani kanssa tässä kauden ensimmäisessä harjoituspelissä. Toivottavasti niitä tulee vielä lisääkin ja etenkin, toivottavasti SM-liiga kausi saataisiin pelattua. Ihan sama vaikka pitäisi istua penkillä sadeasu päällä ja maski naamalla. Kunhan vaan pelattaisiin... 

Työpaikalla olen mielestäni ollut ahkera ja tehokas, joten lukuvuosi on alkanut hyvin. Hikikin on virrannut joka päivä työpaikalla, mutta niin se virtasi Kouvolan Lakiasuollakin reilut sata vuotta takaperin, kun lukuisat perheet raivasivat itselleen viljelysmaata suosta. On takuulla ollut rankempaa kuin minun viime vuosien duunit!
Nämä raivaajaperheet ovat kyllä muistomerkkinsä ansainneet

Muistomerkki näille urheille perheille löytyy Moisiontien ja Lakiasuontien risteyksestä, missä tämä paikallinen pienviljelijäyhdistyksen toteuttama muistomerkki paljastettiin 14.9.1986.

sunnuntai 16. elokuuta 2020

Kouvola / Elimäen kunnanhuone

 Taas on viikko vierähtänyt ja palasin tappelemaan tämän Bloggerin uuden version kanssa. Itse olen ollut tyytyväinen Googlen palveluihin jo pitkään, mutta tällä kertaa tuntuu että helppokäyttöisestä blogialustasta on tehty uudella päivityksellä surkea. Itse en ainakaan suostu Bloggeria käyttämään, jos päädyn joskus aloittamaan uutta blogia. En vaan viitsi käyttää aikaani turhaan rimpuiluun. Itselleni ainakin kuvien ja kuvatekstien liittäminen on vaan liian hankalaa. Entinen versio pelasi loistavasti, joten oliko sitä ihan pakko mennä virittelemään. Tämä blogini nyt pysyy täällä, koska enää en viitsi käydä Willimiehen jorinoita siirtelemään. Näillä mennään, mutta älkää jatkossa ihmetelkö jos kuvat ovat vinksin vonksin.... tunnisteista puhumattakaan.

Elimäen vanha kunnanhuone

Laatta löytyy portaiden vierestä

Muuta ihmeellistä tämä viikko nyt ei tuonut tullessaan kuin töiden alkamisen. Melkoisella ryminällähän tuo startti tapahtuikin ja vauhtia riitti ihan joka päivälle. Uusi valvontaluokkani vaikuttaa olevan täynnä innokkaita ja mukavia oppilaita, joiden kanssa nyt painitaan yhdessä seuraavat kolme vuotta. Tästä se lähtee ja tiedä vaikka joukossa olisi taas joku suurhenkilö, joka menestyy jossain muodossa. Itse kirjoittelen tätä lauantaiaamuna ja edessä onkin jännä päivä. Aiemmat oppilaani Lipsasen Simo ja Saara taistelevat tänään Kalevan kisoissa mitaleista! Simon kultaa tuskin mikään estää, mutta hänen siskonsa Saara on myös mukana naisten keihäänheiton finaalissa. Tuplakulta kuulostaisi hienolta.........Simo ja Saara, tsemppiä molemmille. Telkkari on auki!

Nyt kuitenkin asiaan. Kesän reissulla piipahdimme Elimäellä ja eteen putkahti hemmetin komia puutalo, jonka selnässä oli laatta kertomassa Elimäen historian juhlahetkestä! 

Elimäen vaatimattomuutta.....ei sanaakaan, että oltiin ensimmäisiä Suomessa

Menneisyydessä vuonna 1865 kunnanvaltuustojen perustaminen  tuli mahdolliseksi maalaiskunnissa. Ilmeisesti kovin suurta innostusta ei alkuun ollut, koska Elimäki kerkesi perustamaan oman kunnanvaltuustonsa ensimmäisenä Suomessa. Muutama vuosihan tuon miettimiseen kuitenkin meni, mutta 1868 Elimäen kunnanvaltuusto aloitti toimintansa. Sitä en tiedä, missä kunnanvaltuusto aluksi kokoontui, mutta jo vuonna 1879 Elimäelle rakennettiin komia kunnanhuone toimintaa varten. Samana vuonna myös toiminta siirtyi uuteen rakennukseen. Ensimmäiseen valtuustoon nimetyt 28 edustajaa kokoontuivat ja hoitivat Elimäen asioita. Ilmeisesti toiminta kasvoi ja vuonna 1930 otettiin käyttöön rakennuksen laajennusosa. Alkuperäisessä toiminnassa rakennus oli aina vuoteen 1968 saakka, jolloin toiminta siityi uuteen kunnantaloon. Nykyisin Elimäen valtuutetut edustavat pitäjäänsä Kouvolan kaupunginvaltuustossa.

Tiedossani ei ole, koska laatta on kiinnitetty entisen kunnanhuoneen seinään.

lauantai 8. elokuuta 2020

Kouvola / Kuninkaanmänty

Kesäloma on huomenna ohi ja paluu työpaikalle teini-ikäisille historiaa ja yhteiskuntaoppia opettamaan alkaa olla melkoisen varmaa.... Jonkun aikaa olen töiden alkamiseen valmistautunutkin, mutta aika vähällehän tuo on jäänyt. Enemmän puhetta ja aikomusta, kuin todellista työtä! Jotenkin vaan kaikki muut asiat ovat tuntuneet tärkeimmiltä. No, edessä on sitten kolmen päivän valmistautumisjakso opettajien kanssa ja torstaina sitten näen oman valvontaluokkani 22 oppilasta ensi kerran livenä. Tästä se taival alkaa! 

Viime vuoteen verrattuna edessä onkin siis erilainen vuosi, kun saan kunniatehtäväkseni luotsata uudet seiskaluokkalaiseni kolme vuoden mittaisen yläkoulumatkan läpi. Viime vuonna tätä vastuutehtävää ei ollut, joten mielenkiinnolla odotan jo odottelen oppilaita. Vauhtia ja hauskoja tilanteita on siis tiedossa, jos vanhan kokemukseen voi luottaa! Edellinen porukkanihan oli mitä mainioin ja tein heistä jopa oman blogikirjoituksenkin, jotta tärkeät asiat pysyisivät kaikkien mielissä. 

No, työt alkavat vasta huomenna, joten tämäkin blogi kaipaa vähän päivitystä ennen sitä. Nythän olen raapinut näitä kohteita kasaanvähänsieltä sun täältä, mutta joulukuuhun mennessä blogi palaa viimeistä? kertaa juurilleen Lappeenrantaan. Joitakin uusia kotikaupungin kohteita on tullut bongattua ja esittelen ne sitten ihan viimeisenä. Venäjältäkin on muutama kohde, joitten kuvat olen saanut paikallisilta asukkailta, koska itse en ole nyt rajan takana käynyt maaliskuun alun jälkeen. Silloinkin matkani pääkohde oli Viipuriin avattu KFC-ravintola, minkä herkullisia kana-aterioita odottelen vesi kielellä. Ehkä vielä joskus......




Ennen kuin Willimies palaa Lappeenrantaan, pitää esitellä Kouvolasta kuvaamiani kohteita. Osa niistä on ehkä vähän turhanpäiväisiä, kuten tämän päivän kohde, mutta onhan paikalla tapahtunut historiallista! Ruotsin kunkku Kustaa III on käynyt paikalla kahdesti syömässä eväsvoileipiä. Kyllä tuolla kriteerillä pääsee tämän blogin julkaisujen joukkoon!

Kesäkuun puolivälissä piipahdimme kuvausreissulla Kouvolan alueella ja yksi kohteistamme oli Anjalan Ummeljoella sijaitseva kuninkaanmänty tai paremminkin se, mitä siitä on jäljellä. Nykyisin tästä ikivanhasta puusta ei ole jäljellä kuin torso, koska kesäkuussa 2010 kaksi kovaa myrskyä katkoi puunoksat ja ruhjoi sen nykyiseen muotoonsa. Enää ei paikalla ole oksaa, johon paikalliset pahantekijät köytettiin piiskaamista varten. Ilmeisesti saman oksan tuomassa varjossa Kustaa III aterioi kesäkuussa 1788 ja elokuussa 1789. Ilmeisesti kunkulle maistoi leivät tämän puun juurella...

Aiemmin puu oli rauhoitettu, mutta nykyisin suojelupäätös on purettu. Ilmeisesti maanomistaja kuitenkin arvostaa puuta historiallisena reliikkinä ja haluaa pitää sen vierailukohteena. hieno juttu!

Samalla reissulla kuvasin myös Anjalan kirkkoa vastapäätä kaksi muutakin puuta pienine laattoineen. Eihän näitä koskaan ollut tarkoitus esitellä, mutta menköön nyt samaan syssyyn nekin. Molemmat ovat ns. Suomi 100 juhlakuusia, joita on kaikkialla Suomessa. Näistä nyt sen enempää asiaa löydy!

Pankkiirien kuusi kaipaisi vettä

Pankkiirien juhlakuusi kaipaisi vettä



Upseerikerhokin on istuttanut omansa

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Kouvola / Ilmari Salmisen muistomerkki

Kesäloma kääntyy loppusuoralle. Tätä hupia on jäljellä enää viikon päivät ja sitten olisi edessä paluu koulumaailmaan historian ja yhteiskuntaopin opetuksen pariin. Lisäksi kontolleni annetaan uuden seiskaluokan vetovastuu yhden välivuoden jälkeen. Mukavahan se taas on katsella uuden ikäryhmän kehittymistä kolmen vuoden ajan lähietäisyydeltä. Tiedä mitä heistäkin tulevaisuudessa tulee? Ainakin edelliset oppilaani ovat menestyneet ihan mukavasti maailmassa. Heihin näet törmää nykyään vähän joka paikassa. Viime talvena kävin viikottain vesijuoksemassa ja ryhmässämme oli yksi entinen oppilaani. Nyt mokoma kutale muutti Puolaan töihin, joten ryhmämme on yhtä jäsentä pienempi. Ei siinä mitään.....Roni, hoida hommat siellä Puolassa hyvin!
Takamaan seuratalo

Itse käytin viime viikon mielestäni melkoisen tehokkaasti. Maanantaina suoritin nössöjen rautaperseajon(1174km/24h) hurauttamalla Raatteen tielle ja takaisin. Melkoinen istunto tien päällä Kawasakin sarvissa! Tiistaina huilailin, mutta keskiviikkona Willilady määräsi osallistumaan suursiivoukseen. Puoli päiväähän tuohon meni, mutta puhdasta tuli! Torstaina maalasimme terassin kaiteita ja muita paikkoja sekä iltaisin katsoimme Black list sarjan tuotantokautta nro 7. Hiton hyvä sarja mitä olemme seuranneet vuosia, mutta nyt edessä lienee taas vuoden tauko.

Ilmari Salmisen muistomerkki

Kaiken lisäksi sain oma henkilökohtaisen missioni valmiiksi eli Randolph Scottin länkkärit on nyt katsottu. Lienenkin katsellut tämän vuoden aikana liki 200 westerniä ja aion jatkaa hommaa seuraavaksi Gary Cooperin westerneillä ja sotakuvilla. Veikkaanpa, ettei löydy Suomesta toista heppua, joka olisi käyttänyt koronakaranteenit ja muut vapaa-ajat yhtä tehokkaasti länkkäreiden sekä sotaelokuvien katsomiseen? 
Laatassa on myös juoksevan Ilmarin kuva

Koska kuitenkin olemme Williladyn kanssa käyneet kahdesti kuvausreissullakin tänä suvena, niin pitänee se kai esitellä uusi kohdekin..... Kyseessä on suomalaisen olympiavoittajan sekä suurjuoksijan Ilmari Salmisen muistomerkki Kouvolan Takamaan seuratalon pihamaalla. Se ei kuitenkaan ole muistomerkin alkuperäinen sijaintipaikka, vaan se sijaitsi Rirasuontien varressa, missä Ilmari Salminen eli lapsuutensa ja nuoruusvuotensa. 

Talon autioiduttua se kuitenkin päätettiin siirtää nykyiselle paikalleen. Muistomerkin laatassa on seuraava teksti:
 
"Kultavääpeli"
Ilmari Salminen
1902-1985 
eli lapsuutensa ja nuoruutensa tässä talossa

Olympiakultaa 10.000 metrillä 1936
EM-kultaa 10.000 metrillä 1934 ja 1938
EM-pronssia 5.000 metrillä 1934
ME 6 maililla ja 10.000 metrillä 1937

Muistomerkin paljastamisvuotta sekä siirtämisvuotta en löytänyt mistään lähteestä, kuten en muistomerkin pystyttämisestä vastanneiden tahojen tietoja

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kouvola / Enkeli

                                                Jope Ruonansuu Enkeleitä toisillemme

Perhana, taas Suomi menetti yhden huumorimiehen. Tosikoita ja änkyröitä meillä riittää, mutta iso tilaus on miehille, anteeksi henkilöille, jotka osaavat saada ihmiset nauramaan. Se taito tällä Ruonansuun Jopella oli. Minua ainakin nauratti hemmetisti Jopen biisit, jotka olivat ajankohtaisia ja ennen kaikkea tarttuvia rallatuksia..... Osanotto ja kepeitä multia.

Kesä sen sijaan kääntyy itseni kohdalta lopuilleen ja töiden alkaminen häämöttää. Onneksi en ole asiaa pahemmin miettinyt, enkä ennen 10.8 alkavaa työputkea sitä aio miettiäkään. Kaiken pitäisi olla valmista tai ainakin melkein.... Mielenkiintoinen kouluvuosi on kuitenkin alkamassa, koska kukaan ei tiedä syksyn kuvioista. Itse olen ainakin valmis etäopetukseen vaikka koko talveksi.  
Seppäsen enkeli


Työasioista nyt sen ihmeempää, mutta pärinärintamalla tapahtuu! Huomisaamuna aion päräyttää Kawasakilla Joensuun kautta Raatteentielle. Nyt on siis aika testata kuinka perse kestää! Nyt aion siis ajaa moottoripyörällä sen rautaperseajon, joka on kummitellut mielessäni jo vuosia. Tälle vuodelle saa tosin riittää nössöjen rautaperseajo eli 1000km/24h. Ensi suvena vaihdetaan sitten kilometrit maileihin ja hankitaan oikein diploomi! No, toivotaan ettei kaluston laukeaminen estä lupaavaa yritystäni..... Tuon reissun jälkeen saatan sitten pitää viikon tauon kurvailuissa.
Samalta pihalta löytyy myös Pyhäkoulutyön 200-vuotisjuhlan muistolaatta puunjuurelta

Pyhäkoulupuu

Ruonansuun Jope on nyt taivaassa enkeleiden seurassa ja päivän kohdekin on enkeli. Anjalan seurakuntakodin pihamaalla sijaitsee enkeliteos, jonka taiteenharrastaja Vilho Seppänen teki teräslevystä joskus 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Teos on mielestäni hieno ja valitettavasti myös melkoisen ajankohtainenkin.....  

sunnuntai 19. heinäkuuta 2020

Miehikkälä / Sylvi Hauhian patsaat

Melkoista rahanmenoa ollut viimeiset pari viikkoa! On myyty vanha ja ostettu uusi moottoripyörä, korjattu autoa katsastusta varten ja nyt parhaillaan ukot laittavat talomme rännejä uusiksi. Pitäisi kait joskus alkaa taas tienaamaankin rahaa, ettei rahat aina juokse väärään suuntaan. Muutenkin edessä on vielä melkoinen kasa laskuja, ennen kuin ilkeää sanoa tilanteen rauhoittuneen.....ehkä sekin päivä vielä tulee?
Sylvi Hauhian savipatsaita

Lisäksi männä viikko sisälsi pari reissua. Yhden tein Kotkaan kun hain poikieni kanssa uuden moottoripyöräni ja eilen kävimme päivän reissulla Turussa. Tulevalla viikolla aion käydä prätkällä päiväkaffella Joensuussa ja emännän kanssa Sulkavalla, vaikkei siellä mitään soutuja tänä vuonna järjestetä. Tai mistäs minä tiedän...

Tanner täynnä eläimiä

Tämän blogin tällä hetkellä viimeisen kuvausreissun teimme 15.6.2020 Miehikkälään ja Kouvolaan, jonka kuvien purkamisen aloitamme Miehikkälästä Sylvi Hauhian savipatsailla. Kyseessä ei ole muistomerkki, mutta onpa kylän nähtävyys kuitenkin. Sitäkään en enää muista, että kuka tästä minulle ilmoitti, koska muuten en olisi tästä tiennyt yhtikäs mitään....
Alueella virtaa myös koski

Mummo ja Vaari

Eipä sen puoleen, en tiedä vieläkään Sylvi Hauhiasta mitään. Sen kuitenkin tiedän, että komeita ja veikeitä savipatsaita on pihapiirissä. 

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Kouvola / Kuusankosken ty. perustamisen muistomerkki

Taas on viikko vierähtynyt ja olikin melkoisen hyvä viikko. Halkoliiteri on nyt täytetty ensi talvea varten ja kaiken lisäksi myin moottoripyöräni pois. Nyt on edessä uuden etsintä ja ehkä jo ensi viikolla joku uusi prätkä koristaa pihamaatani! Kaiken huipuksi katsastusmies oli armelias ja löysi autostani vain yhden pikkuvian vuosikatsastuksen yhteydessä, joten sekin saadaan kuntoon tulevalla viikolla, vaikka ensi viikon aikataulu näyttääkin jo nyt melkoisen haastavalta. Onneksi töiden alkuun on vielä kuitenkin muutama viikko, joten ne ei ainakaan liiemmälti rassaa....
Muistomerkki sijaitsee osoitteessa Kansantie 7 Kuusankoskella

Muuten ensi viikko sisältää yhden pitkän päiväreissun, mutta muuten pitää käyttää aikaa vähän lepoonkin, koska viime viikko oli tällaiselle ukonrahjukselle melkoisen rankka fyysisesti. Nyt pitääkin rauhoittua pihatöiden osalta ja keskittyä taas katselemaan Randolph Scottin länkkäreitä ylimääräisellä vapaa-ajalla. Niissä hermo lepää....
Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen muistomerkki

Kiveen on tietenkin kiinnitetty muistolaatta

Vaan asiaan. Viimeisenä kohteena maaliskuiselta kuvausreissulta on Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen muistomerkki, mikä paljastettiin Kuusankosken työväenyhdistyksen perustamisen 80-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä 2.8.1983. Tällöin tuli näet kuluneeksi pyöreät vuodet yhdistykselle, joka on siis perustettu 2.8.1903. Muistomerkki on pystytetty paikalle, jossa perustamispäätös tehtiin. Lienee paikalla ollut tuolloin jonkinlainen rakennuskin.....

sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kouvola / Kalmoniemen kalmiston muistomerkki

Taas on viikko vierähtänyt ja omalta osaltani menneen viikon uurastukset jäivät melkoisen vähäisiksi. Sadepäivät ovat pakottaneet pysymään sisätiloissa ja niinpä olenkin keskittynyt taas katselemaan Randolph Scottin länkkäreitä sekä sota-ajan elokuvia. Tuokin urakka alkaa olla reilusti voiton puolella ja kohta pääsen Gary Cooperin länkkärien pariin. Leffaurakkani alkaa olla kokopäiväistä työtä ja tänä vuonna 2020 tulenkin katsoneeksi enemmän leffoja kuin koskaan aikaisemmin. Tosin en aio kyllä katsella jatkossakaan.....
Olisihan tämä pitänyt huomata

Tuleva viikko asettaa kyllä melkoisesti haasteita auton katsastamisen ja puiden pilkkomisurakan osalta. Joskushan nuokin on vaan hoidettava. Itse asiassa mielummin minä nuo teen nyt kuin syksyllä, kun palkkatyöt alkavat. Tosin vielä tässä pitäisi vähän noitakin keretä tekemään, jotta ensi lukuvuosi sujuisi sutjakkaasti. Tekemistä siis vielä piisaa ja niinpä lupaavasti kuukausi takaperin aloittamani kuntoilu-urakka on ollut se, joka on joutunut antamaan periksi, kun jostain pitää luopua. Niinhän se on ollut minulla aina....
Muistomerkki on saanut ajan patinaa sammalen muodossa


Tämän päivän kohde tosin vaati liikuntaa jonkun verran, koska meillä ei ollut ihan varmaa tietoa tämän sijaintipaikasta. Kohdetta ei löytynyt museoviraston tietokannoista, mutta löytyihän tämä kohde ihan muutenkin, vaikka vähän hakemiseksi menikin. Tiesimme sen olevan metsätien varressa täällä Kouvolan pohjoisosissa, mutta mehän kävelimme ohitse reippaasti huomaamatta muistomerkkiä. Pitkään pyörittyämme lähdimme palaamaan samaa tieuraa ja siinähän muistomerkki kökötti lähellä tienreunaa. Emme vaan huomanneet sitä mennessämme sen ohitse ensimmäistä kertaa. No, pääasia että löytyi!

Muistomerkki on Kalmoniemen kalmiston muistomerkki, joka on paljastettu tällä paikalla vuonna 1966. Muistomerkkiin on hakattu seuraava teksti: "Kalmoniemi Vanha hautausmaa, Minä herätän heidät Joh. 6:40". Tälle paikalle on perimätiedon mukaan haudattu menneinä aikoina vainajia, mutta kukaan ei tietäne tarkkaan että milloin. Itse veikkaan hautausmaan aktiiviaikojen olleen vuosien 1000 - 1700-lukujen välisenä aikana, mutta en tiedä varmasti...
Muistomerkin takaa löytyi toinen "muistomerkki"

Kenen lie tekemä.....