Vihjaisin siirtyväni mahdollisesti uusille aloille. Siitä minulla ei ole vielä kovin suurta käsitystä, että mitä käyn tekemään, mutta jotain sellaista se tulee olemaan mistä pidän. Tässä korkeassa iässä ei enää kannata haaskata elinvuosiaan johonkin jonninjoutavaan, vaan keskittyä mukaviin asioihin, mitkä saavat mieleni iloiseksi. Siitä minulla ei ole hajuakaan, mitä se tulee olemaan, mutta se on ainakin varmaa ettei se liity historiaan mitenkään. Se vaan tällä hetkellä pursuu totaalisesti yli korvien....
 |
| Pyhän Eliaan kirkko |
 |
| Kirkko ja sitä ympäröivä on kunnostettu tyylillä |
Juuri tällä hetkellä minun tekisi mieli antaa periksi ja lopettaa tämä bloggaaminenkin, koska se ei tunnu enää mukavalta harrastukselta vaan toiselta työltä, mistä en vaan saa palkkaa. Jos tästä tai jostain muusta historian elävöittämisestä maksettaisiin edes jonkinlainen korvaus, niin olisin valmis luopumaan kaikesta muusta paitsi Williladysta. Jotenkin nyt vaan voimat ja vähän terveyskin on sitä luokkaa, että ei vaan huvita enää nykyinen työtaakka! Toisaalta ensi viikolla ajattelen taatusti eri tavalla!
 |
| Kirkon sisäpiha |
 |
| Kellotorni |
Viipurin suomalainen ortodoksinen seurakunta perustettiin 11.12.1929 valtioneuvoston päätöksellä ja aloitti toimintansa vuoden 1930 alussa. Sen toiminta-alueeseen kuului lukuisat pitäjät Viipurin ympäriltäkin. Toimintaa varten seurakunta tarvitsi kirkon ja sille annettiin käyttöön vuonna 1796 arkkitehti J.Brockmannin piirustusten mukaan rakennetun Pyhän Eliaan kirkon Viipurin Papulan sillan läheisyydestä.
 |
| Laatta kirkon seinässä |
 |
| Piha-alue on kivetetty upeasti |
Kirkkoa muokattiin moneen kertaan ja esimerkiksi 1824 sen alue aidattiin ja hautausmaa perustettiin. Alkuvaiheessa kirkko tunnettiin Elävöittävän lähteen ikonin nimellä, mutta jonkun remontin yhteydessä se vihittiin Pyhän Eliaan kirkoksi. Kirkko ei ole kovin suuri, mutta muodostaa upean maamerkin, kun Viipuriin saavutaan Papulan kaupunginosan kautta.
 |
| Alueelta löytyneitä vanhoja hautakiviä on kerätty muistomerkiksi |
 |
| Alue on näkemisen arvoinen |
Suomalaisen ortodoksisen seurakunnan kunnostama kirkko saatiin täydellisesti remontoitua juuri ennen talvisodan syttymistä ja siellä kerittiin pitää ainoastaan yksi jumalanpalvelus. Talvisodasta kirkko tosin selvisi ilman vaurioita, mutta loppukesästä 1941 takaisinvaltauksen yhteydessä kirkko tuhoutui täydellisesti vain kirkon seinämuurien jäädessä pystyyn.
 |
| Vanha hautakivi muistomerkissä |
 |
| Merirosvotunnus? No liittyy ortodoksisuuteen.... |
 |
| Muistomerkin yksi osa |
 |
| Muistomerkin huipulta löytyy suomenkieltä |
Toiminta lakkasi kirkon tuhoutumiseen, mutta onneksi se korjattiin uuteen loistoon 1990-luvulla ja nyt se hohtavan valkoisena muistuttaa menneistä ajoista. Eri lähteissä mainitaan uudelleen vihkimisvuodeksi joko 1997 tai 1999. Sillä ei oikeastaan ole merkitystä, mutta onneksi se on kunnostettu. Saman soisi tapahtuvan monelle muullekin Viipurin tunnetulle maamerkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita