lauantai 7. lokakuuta 2017

Viipuri / Viipurin kenttähautausmaa

Vapaapäivää pukkaa! Tänään tarkoitukseni oli olla tekemättä mitään! No pieleen menee jo heti aamusta, koska pakkohan se on vähän ryhdistäytyä ja alkaa suunnitella jonkinlaista esitelmää ensi sunnuntaiksi. En vaan oikein tiedä, että mitä kertoisin? Asioita mitä on tapahtunut bloggaamisen aikana, niistä riittäisi kerrottavaa viikoksi! Perinteiseen tapaani olen siis ajautunut tilanteeseen, mikä olisi ollut helppo väistää, kun oppisin sanomaan EI. Valitettavasti tuo sana ei tunnu kuuluvan sanavarastooni. No eiköhän tästä jotenkin klaarata läpi, mutta jatkossa lienee syytä olla tuppautumatta joka paikkaan, koska lisätyötähän se vaan tietää... Nyt lienee syytä lopettaa höpötykset ja käydä töihin?  

Moneskohan sankarihauta tai kenttähautausmaa tämä on, joka nyt on esittelyvuorossa. Itsestäni tuntuu, että olen kiertänyt sadoilla hautausmailla. Paljon niitä kuitenkin on tullut kierrettyä, enkä ole edes blogin puitteissa poistunut Kymijokea kauemmaksi. Toki Karjalan kannasta on tullut reissattua monen tuhannen kilometrin verran ja lisää kilometrejä on vielä tulossa...
Viipurin kenttähautausmaan muistomerkki vuodelta 2000

Tällä kertaa emme siirry kauaksi omilta kotikonnuiltani Lappeenrannasta, vaan siirrymme 55 kilometriä itään Viipuriin. Siellä tarkemmin vanhan tuomiokirkon raunioiden kupeeseen. Täältä löytyy taas yksi surullinen osoitus sodan mielettömyydestä, mikä säästä edes vainajia. Tarina on tietyllä tapaa normaalia hautausmaatarinaa karmeampaa luettavaa...
Kenttähautausmaa on ahtaassa paikassa

Muistomerkki

Vanha tuomiokirkko, mikä tunnettiin varuskuntakirkon nimellä talvisodan aikana oli Summan lohkolla kaatuneiden sankarivainajien kokoamispaikka, mistä heitä siirrettiin omalle kotiseudulleen. Tilanne oli sama 18.2.1940, jolloin kirkkoon osui pommeja ja se syttyi palamaan. Kirkosta paloi seiniä lukuunottamatta kaikki ja vain seinät jäivät pystyyn. 
Taustalla vanha tuomiokirkko ja parkkipaikka

Jatkosodan aikana kirkon raunioita raivattiin ja sieltä löytyi 114 vainajan palaneet ruumiit. Näistä 32 vainajaa tunnistettiin, mutta vain kuusi lähetettin kotiseudulleen haudattavaksi. Loput 108 vainajaa haudattiin kirkon viereen perustettuun kenttähautausmaahan 13.9.1942. Hautajaiset olivat iso tapahtuma, missä kenttäpiispa Björklundia avusti kymmenen sotilaspappia siunaustilaisuudessa. Paikalle pystytettiin myös puinen risti.
Jossain vaiheessa paikalle ilmestyi ensimmäisen muistomerkin ylin kivi

Teksti on täysin luettavissa, mutta mistä kivi ilmestyi takaisin...

Vuonna 1995 kenttähautausmaata kunnostettiin suomalaisvoimin. Alue toimi tuolloin alueen asukkaiden parkkipaikkana ja siellä oli myös lasten leikkikenttä. Sinne päätettiin pystyttää muistomerkki, jonka suunnittelijaksi valittiin kuvanveistäjä Heikki Häiväoja ja sen toteutti Ari Laitila. Tämä seitsemästä päällekkäisestä graniittilohkareesta koostuva muistomerkki paljastettiin arvovaltaisen kutsuvierasjoukon paikalla ollessa 12.8.1996. Muistomerkki kuitenkin tuhottiin vajaa pari kuukautta myöhemmin puskutraktorilla. 

Ensimmäisen kerran paikalla käydessäni, siellä ei ollut jäljellä mitään tästä ensimmäisestä muistomerkistä. Se oli vaan kadonnut, joten uusi piti pystyttää samalle paikalle. Tämän nykyisin vielä paikalla olevan mustagraniittisen muistomerkin suunnitteli ja toteutti Ari Laitila. Se paljastettiin paikalla 13.9.2000. Tilaisuudessa oli mukana vainajien sukulaisia ja valtiovaltaa edusti silloinen opetusministeri Maija Rask. Kirkollisesta osuudesta huolehtivat kenttärovasti Kari Paavilainen ja Isä Timo Tynkkynen.

Myöhemmin vuonna 2008 muistomerkkialue sai ympärilleen teräsaitauksen ja laatoituksen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi ovat aina tervetulleita