Petroskoi oli minulle upea kokemus ja sinne haluan mennä vielä joskus uudelleen, vaikka tämä 260000 asukkaan kaupunki oli minulle aluksi oikea kärsimysten paikka. Ajaminen moottoripyörällä halki suuren kaupungin oli yhtä kärsimysnäytelmää. Autoja singahteli sinne tänne kulkureittini poikki ja olin varma, etten selviä elävänä hotelliimme. Lopulta lukuisten eksymisten jälkeen löysimme perille ja lopun aikaa kaupungissa kuljimme joko jalan tai jarruttomilla takseilla tukka pystyssä. Ainakin matkakumppanini Pasi vannoi, ettei enää selvin päin suostu yhteenkään taksiin. No se lupaus pidettiin ihan porukalla!
 |
| Pietari Suuri on arvoisessaan paikassa |
Pari päivää vaeltelimme pitkin kaupunkia ja pääsimme jopa Venäjän televisioon, missä arviolta seitsemän miljoonaa katsojaa näki rujon ulkomuotoni omalta kotisohvaltaan. Sanaakaan en toki sanonut, koska kielitaitoni venäjänkielen suhteen oli ja on edelleenkin puhdas nolla. Videon näkee täältä.
Vaan loppuaika meillä jäi kaupunkiin tutustumiseen, shaslikin pureskeluun ja Baltika 7:n lipittämiseen. Matkamme varrelle osui muutamia mielenkiintoisia kohteita, joiden purkamisen aloitan Petroskoin ranta-aluueelta löytyvästä puistossa sijaitsevasta Pietari Suuren patsaasta. Kyseessähän on kaupungin perustaja, jonka ojennettu käsi osoittaa kohti kaupungin tärkeintä syntymäpaikkaa, tykkitehdasta.
 |
| Patsas on komea |
Petroskoi on karjalan- ja vepsänkielinen nimi kaupungille, jolle venäläiset antoivat perustajansa mukaan nimen Petrozavodsk. Suomalaiset sen sijaan nimesivät kaupungin Äänislinnaksi, hallitessaan aluetta parin vuoden ajan. Nimistä huolimatta kaupunki on venäläinen ja alkunsa se on saanut jo 1592, jolloin siitä käytettiin nimeä Onegaborg.
Varsinaisesti historia alkaa täällä vuonna 1703, jolloin Pietari Suuri päätti hyödyntää alueelta löytyviä järvimalmi esiintymiä. Niitä hyödyntämään perustettiin elokuussa 1703 rauta-ja tykkitehdas. Kaupunki alkoi kasvaa tehtaan ympärille ja lopulta Petrozavodsk sai kaupunkioikeudet 1777. Alueesta muodostui nopeasti alueen hallinnollinen keskus ja sen asetehdas työllisti yli 1000 työläistä 1900-luvun alussa.
 |
| Pietari osoittaa kohti asetehdasta |
 |
| Minä ja Haverisen Pasi |
Ajat muuttuivat tammikuussa 1918, jolloin Neuvostovalta saapui kaupunkiin. Hallintokaupungin rooli kuitenkin jatkui uusista valtaapitävistä huolimatta. Kaupungista tuli kesäkuussa 1920 perustetun Karjalan työkommuunin keskus, jonka nimi muutettiin 1923 Karjalan autonomiseksi neuvostotasavallaksi.
Kaupunki oli myös suomalaisten käytössä, koska monet Suomesta paenneet kommunistit asettuivat kaupunkiin. Suomen kieli säilyikin kaupungin yhtenä virallisista kielistä aina nykypäiviin saakka. Itsekin näin vielä 2013 joitakin suomenkielisiä kylttejä, mutta aika vähissä alkavat olla. Ilmeisesti venäjän kieli valtaa alaa täälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita