Viipuri / Pyöreä torni

Viipurin pyöreä torni on yksi Viipurin tunnetuimmista nähtävyyksistä tänä päivänä. Siellä Willimieskin on jokusen kerran lounastanut ja saanut jopa todella hyvää ruokaa. Ainakin 300 rubuskaa maksava keisarin kalakeitto on jokaisen ruplan väärtti. Saattaahan tuota joku kalliiksikin haukkua, mutta tuskinpa ovat sitä tilanneetkaan? On meinaan maailman parasta syömääni kalakeittoa! No onhan tuolla pyöreässä tornissa Willimiehellekin sattunut kaikenlaista muutakin, etenkin 1990-luvulla, jolloin Viipuriin taas pääsi käymään ihan omatoimimatkalla....

Pyöreä torni kuvattuna kauppahallin suunnalta

Jos on minulle sattunut kaikenlaista Viipurin reissuillani, niin ei kyllä kalpene pyöreän tornin historiakaan sen rinnalla. On meinaan aikamoiset kommervenkit osunut tämänkin kivirakennuksen osalle viimeisen reilun 500 vuoden aikana. Niinpä, jos mielenkiintosi heräsi, niin jatka lukemista loppuun!

Kustaa Vaasa määräsi 1542, että talonpoikien pitää maksaa veroina ruustykki eli linnoitusvarustus Viipurin linnoittamiseksi. Tuolloinkin jo vahvasti linnoitettu Viipuri saisi siis tuekseen uuden varustuksen kaupunkinsa turvaksi. Tässä vaiheessa olikin tarkoitus tehdä jopa kaksi vahvaa italialaisten oppien mukaisesti tehtyä ampumatornia, joista kuitenkin vain nykyinen pyöreä torni valmistui. Tosin sekin rakennettiin piirustuksia pienemmäksi, koska talonpoikien rasitus oli melkoinen.

Onhan se komea rakennus

Työt aloitettiin 1547 ja töitä valvoi Hans von Bergen. Työt hoitivat paikalliset talonpojat, jotka toimittivat paikalle kiviä ja muurasivat niistä tornia kasaan. Joka vuosi ampumatorniin käytettiin 2200 päivätyötä. Tällä työvoimalla saatiin aikaan melkoinen torni. Sen alaosa idän suunnalta on paksuudeltaan neljä metriä ja vielä kolmaskin kerros on paksuudeltaan liki parimetrinen. Itse silloisen kaupungin suuntaan seinien vahvuus on vähäisempi, mutta on ne silti melkoisen paksut! Osana vahvaa keskiaikaista kaupunginmuuria se muodosti vahvan varustuksen hyökkäysten varalle.

Elokuussa 155o pyöreä torni lopulta valmistui ja se oli osa kaupungin linnoitusmuuria. Sisälle sijoitetut tykit ja miehet huolehtivat kaupungin turvallisuudesta 1556 alkaneessa Ruotsin ja Venäjän välisessä sodassa. Sodan aikana myös Kustaa Vaasa kävi tutustumassa Viipuriin ja pyöreään torniin. Sodan jälkeen Viipuriin rakennettiin uusi Sarvilahden linnoitus, jolloin muureja jouduttiin myös rakentamaan lisää. Samalla kaupunkialue kasvoi reilusti, mutta samalla torni menetti osaltaan sotilaallisen merkityksensä, koska se jäi kaupungin uloimmaksi linnoitukseksi.

Nykyinen pääsisäänkäynti

Juniorikin kävi paikkaan tutustumassa kesällä 2015

Jos viholliset eivät olleet riesana, niin Viipurissakin raivonneet tulipalot aiheuttivat tuhoa pyöreässä tornissakin. Torni ja sen ympärillä olleet muurit rapautuivat ja tornia käytettiin 1600-luvulla vankilana ja asevarastona. Alueella käyskenteli myös lampaita nyhtämässä heinää kivien välistä ja monet niistä joutuivat vartiomiesten pidättämiksi ja miesten lounaaksi. Näiltä ajoilta elääkin tornin lempinimi Pässinlinna, mitä käytettiin yleisesti vielä 1900-luvun alkuvuosikymmeninä. Torni myös vaurioitui lisää vuonna 1710, jolloin venäläiset valloittivat Viipurin ruotsalaisilta. 

Seinillä on maalauksia

Willimies kalasopalla

Venäläisten aikakaudella Viipuria linnoitettiin vahvasti ja pyöreä tornikin korjattiin ja se saikin ilmeisesti nykyisen muotonsa tuona aikana. Katto tosin piti rakentaa uusiksi vuonna 1817 riehuneen tulipalon takia ja nykyinen malli onkin tuolta ajalta. 

Sen jälkeen alkoi tornin alasajo vuonna 1860, minkä piti päättyä sen purkamiseen. Toivottiin että kaupunki purkaisi sen ilmaiseksi, kuten tapahtui vanhoille muureille, joilla täytettiin Salakkalahtea. Purkamisen syynä oli uusien tielinjausten ja asemakaavan käyttöönotto. Tässä vaiheessa pyöreä torni vielä pelastui, koska venäläiset käyttivät sitä tuolloin asehuoneena. Venäläisten poistuttua se vuokrattiin Markeloffille kauppahuoneeksi ja makasiiniksi. Markeloffin jälkeen käyttäjäksi tuli Viipurin kaupunki, joka säilytti tornissa puutarhavälineitään. 

Lopulta Viipurin ja viipurilaisten oli ratkaistava pyöreän tornin kohtalo. Sen purkamista vaadittiin monien taholta, mutta onneksi siihen ei päädytty. Pelastajaksi tuli arkkitehti Uno Ullberg, joka esitti ratkaisuksi tornin vuokraamista Wiipurin teknilliselle klubille, joka kaipasi vakituista kokoontumispaikkaa. Lupa irtosi, kunhan ulkomuoto kestäisi ennallaan.  Asia eteni ja rakennelma tutkittiin ensin mahdollisimman tarkkaan. 

                               Pyöreän tornin sisätilat videolla

Suunnittelutyö alkoi 1921 ja seuraavana vuonna valmistuivat piirustukset, jotka laativat Ullberg lähimpine työtovereineen. Rakennustyöt alkoivat 1923, kun vuokrasopimus 30 vuodeksi varmistui. Täydellisen remontin jälkeen torni oli vain mahtavia avajaisjuhlallisuuksia vailla, jotka pidettiin 18.11.1923. Sen ulkopuolelle tehtiin puinen, turvekattoinen kahvila. Siitä tuli äärimmäisen suosittu, kuten koko tornistakin. Sisätilojen seinät oli koristeltu Viipuriaiheisin maalauksin. 

Kieltolain aikana Viipurin pyöreä torni tuli kuuluisaksi paikkana, mistä sai "kovaa teetä". Asia oli yleisesti tiedossa, mutta siihen ei kummemmin puututtu, jos homma kesti kohtuuden rajoissa. Entinen meno kuitenkin jatkui kieltolain ajan jälkeen ja sen jälkeen sota lakkautti kyseiset hommat. Viipurin menetyksen jälkeen tornikin siirtyi uusille omistajille, jotka kunnostivat tornin ja jatkoivat siinä ravintolatoimintaa. Neuvostoajasta minulla ei ole sen kummempaa tietoa...

Onneksi tornia ei kuitenkaan purettu vaan nykyisin on mahdollista käydä siellä maanmainiolla keisarin kalasopalla, mitä lämpimästi suosittelen kaikille.