Kouvola / Kirkkomatkalaisten muistomerkki

Nyt on hermo pinnassa! Moottoripyörä on paskana ja kaasukättä kutittelisi päästä tien päälle reissuuun, mutta minkäs teet? Torstaiehtoona prätkä levisi Joutsenon laskettelukeskuksen tienoille ja piti jättää japanilainen laatutuote tien poskeen. Onnekseni paras ystäväni saapui paikalle 30 kilometrin matkasta auttamaan ja teimme yhdessä kaikkemme saadaksemme sen hörähtämään käyntiin. Vaan ei onnistunut...prkl! Onnekseni pelasti minut pitkältä kävelymatkalta. Seuraavana aamuna sitten riensin autolla töihin ja töiden jälkeen uuden bensapumpun ostoon. 

Näkymä Vuohijärvelle, minne kirkkomatkalaiset hukkuivat

Pikaisen kotosalla nautitun päiväkaffeen jälkeen rustailin pari tuntia tienposkessa pumppua paikalleen ja yritin vaikka mitä, mutta ei lähtenyt käyntiin....prkl. Ei auttanut kun pyytää taas apua hyviltä ystäviltä. Ensin soitto naapurille, että lainaatko peräkärriä? Lupa heltisi, mutta kärri oli Joutsenon Jänhiälässä. No, ennen sitä piti vielä käydä Lappeenrannasta hakemassa isäukon auto lainaan ja apupojaksi palkata oma poika. Tämä osuus menikin ripeästi ja lähdimme pojan kanssa Jänhiälään kärrin hakuun. Sen jälkeen kotiin hakemaan tarvittavat apuvehkeet ja sitten lopultakin kohti moottoripyörää.

Hukkuneiden muistomerkki

Prätkä lavalle ja kohti kotia. Prätkä alas kärristä ja palauttamaan autoa Lappeenrantaan sekä viemään poika kotia, jotta kerkesi töihin. Ei ollut helppoa tämä loppuviikon liikkuminen. Ei kannata kenenkään epäillä ettenkö tehnyt kaikkea mahdollista vippaskonsteja. Ei vaan ole tämä kulkeminen helppoa täällä Joutsenossa, kun aina saa apua hakea Lappeenrannan puukirkolta saakka. Onneksi sentään on hyviä ystäviä keneltä apua saa, mutta kiitollisuuden velkani alkaa olla jo melkoisissa lukemissa, joten en enää ilkeä pyytää teitä enää auttamaan missään remonttihommissa. Itse tosin olen valmis kuittaamaan nämä jeesit työnteolla, kunhan tarvitte apua. Joka apua antaa, sitä myös saa!

Muistomerkki liidutettuna

Vaan, koska liikkuminen ja siihen liittyvät probleemat ovat taas hetkeksi takana, niin on kuitenkin syytä pysyä samassa aihepiirissä. On sitä liikkumisen suhteen ollut ongelmia menneisyydessäkin. Hyvänä vai pitäisikö sanoa ikävänä esimerkkinä tästä on Kouvolan pohjoisosista löytyvä Muorinrannan kiveen hakattu muistomerkki, missä on ainoastaan mainittu vuosiluku 1739.

Minä ennen hermojenmenetystä

Syynä vuosilukuun on kyseisenä vuonna kirkkoreissulla kaatunut kirkkovene, joka vei syvyyksiin yhteensä 11 matkalaista. Tuohon aikaan Jaalan alueen asukkaat tekivät kirkkomatkansa Iitin kirkolle. Vuohijärveä pitkin saavuttiin tänne Muorinrantaan ja jatkettiin matkaa jalkaisin kohti Iittiiä. Onneksi jo 1879 Jaala sai oman kirkon, joten matka lyheni. Nältä 11 vainajaa se ei kuitenkaan auttanut, mutta saivat kuitenkin omn muistomerkin vuonna 1949 Mäkelän kotiseutupäivien yhteydessä.