Tänään on jo parempi olo elikkä huomenna kyetään töihin. Toisaalta huomenna on muutenkin merkittävä päivä, koska se saattaa olla loppuelämäni ratkaiseva päivä - ainakin töiden suhteen! Ihmisen pitää aina aika ajoittain uudistua ja se minullakin on mielessäni. Historia on oma lempilapseni ja sen parissa haluan pakertaa töitä loppuelämäni ja eiköhän tuo halu ja innostus seuraa minua hautaan saakka. Uusia suunnitelmia historian elävöittämisen suhteen on jo suunnitteilla ja nyt ne vain odottavat sopivaa hetkeä milloin aloittaa ne....
Monet meistä suomalaisista kokevat historian painolastiksi, mutta itse haluan nähdä asian toisin. Vaikka maamme menneisyydestä löytyy paljon kipeitä asioita ja tapahtumia, niin silti ne ovat muovanneet meistä vahvempia ja omaa kulttuuriamme vaalivia ihmisiä. Vaikka minäkin kuljen retkilläni kahden valtion alueella, niin silti koen vahvasti kulkevani suomalaisten ammoisista ajoista asuttamia alueita. Menneisyytemme jälkiä on löydettävissä kummastakin valtiosta ja ne osaltaan luovat identiteettiämme suomalaisina.
 |
| Outo hautakivi |
Viime vuosikymmeninä alueella onkin noussut uudelleen kukoistukseen paikkojen merkitseminen muistomerkein ja patsain, etenkin Venäjällä. Samaa ilmiötä on ollut havaittavissa myös Suomessa, missä viimeiset veteraanit alkavat poistua joukostamme. Moni joukko-osasto ja taistelupaikka on vielä maastoon merkitsemättä ja muistomerkki pystyttämättä. Nyt alkaa olla viimeinen hetki.
Humanistinen maantiede merkitsee sitä, että paikka luo erilaisia merkityksiä meille ihmisille. Niihin olen matkoillani törmännyt, mutta aina minäkään en ymmärrä paikan merkitystä! Näin on etenkin tämän kohteen kanssa, mihin ihan oikeasti kaipaisin apua lukijoiltani.
 |
| Alaosan karu teksti pysäyttää |
Virolahden vanhalta hautausmaalta näet löysin kesällä 2015 hautakiven, mikä herätti uteliaisuuteni sen karuuden takia. Siinä kerrotaan, että Kaapreli Mikonpoika Viikin hautaan on myös haudattu hänen äitinsä. Alalaitaan hakattu teksti kertoo kuitenkin jotain aivan muuta. Siinä kerrotaan äidin todellinen hautapaikka, mutta miksi ihmeessä. Tekstistä selviää, että jonkin kiellon takia äiti on pitänyt haudata muualle! Miksi?
Mikä on estänyt äidin hautaamisen poikansa viereen? Olen näet viime vuosina kierrellyt hautausmaita paljonkin, mutta vastaavaan en ole koskaan törmännyt! Osaisiko joku auttaa asiassa?
Erikoista on teksti, ei se ettei hautausmaahan saanut haudata. Hautausmaiden täyttyessä niitä on pantu "käyttökieltoon". Ilmeisesti (?) kiveen oli jo aiemmin lisätty äidin tiedot, mutta hänen kuollessaan hautaus tehtiin toisaalle ja kirjoitettiin "alaviite".
VastaaPoistaSelviäisiköhän tuo seurakunnan historiantuntijoilta. Toinen syy hautauskiltoon voisi olla pohjavedet tai Virojoen saastumisepäily, jossain muuallakin tällaista on epäilty.
VastaaPoistaKiitokset kommenteista ja todennäköisesti joku noista on varmaan ollut syynä äidin hautaamiseen toiseen paikkaan. Kuolinpäivä on kuitenkin merkitty, mutta uusi hautapaikka ilmoitettu vähän epämääräisesti. Sinänsä olisi ihan mielenkiintoista selvittää tämä asia, mutta jotenkin minusta tuntuu paremmalta olla penkomatta asiaa. Tässäkin tapauksessa hyvä tarina ja arvoitus voisi latistua pahasti....toisaalta kiinnostaisi kyllä tietää!!!
VastaaPoistaKäytössäni on kirja Virolahden seurakunnan vaiheita (Raili Arpiainen, 2003). Siitä ei selviä mitään hautauskielloista, mutta kylläkin se, että 1888 hautausmaahan liitettiin uusi alue. Sitä ennen hautausmaa käsitti suunnilleen nykyiset alueet IV, VI, VII, VIII ja XIII. Uusi alue käsitti taas suunnilleen nykyiset alueet V ja IX. Vuonna 1915 hautausmaa laajeni vielä lähes kaksinkertaiseksi. Luulisin, että hautauskielto liittyi siihen, että vanhan hautausmaan kiertoaika jäi liian lyhyeksi ja hautoja kaivettaessa tuli usein esiin luita.
VastaaPoista