Maanantai, eikä työasiat vaivaa mieltä! Lisäksi on tullut levättyä ihan kunnolla, vaikka heräsinkin normaaliin aikaan ennen kukonlaulua. Joten ei muuta kuin Virolahden sankarihautausmaalle.... no tällä kertaa ei sentään kirjaimellisesti, koska viime syksynä kävin jo piipahtamassa paikan päällä. Nyt mennään siis syksyisillä kuvilla.
Virolahden kirkon (esittelemättä vielä) vierestä löytyy sankarihauta-alue, mihin suoritettiin ensimmäinen sankarihautaus kahdelle kaatuneelle sotilaalle 6.1.1940. Aluksi kaikki kaatuneet saivat valkoisen puuristin, kunnes ne alueen kunnostuksen jälkeen korvattiin punagraniittisilla risteillä. Joku kivifirma saikin tilaisuuden hyviin tienesteihin, koska niitä tarvittiin yhteensä 162 kappaletta. Paikoilleen ne asennettiin vuonna 1953.
 |
| Virolahden sankarihautausmaa |
Kaikkia kaatuneita ei kuitenkaan haudattu sotavuosina, vaan viimeisin alueelle haudattu sankarivainaja on kentälle Vuosalmella jäänyt sotilas. Hänen jäännökset löytyi etsintöjen seurauksena vuonna 2007 ja lopulta hänet siunattiin haudan lepoon 4.12.2009.
 |
| Sulo Mäkelän sankaripatsas |
Sankarihauta-alueen laidalla sijaitsi aikoinaan iso puuristi, joka korvattiin vuonna 1953 alueen kunnostuksen yhteydessä pronssiin valetulla sankaripatsaalla, minkä suunnitteli vehkalahtelainen kuvanveistäjä Sulo Mäkelä. Tämän 24.6.1953 paljastetun muistomerkin sanoma on suru - usko ja toivo. Komean patsaan valutyön suoritti lapinlahtelainen Arttu Halosen valimo.
 |
| Jalustasta selviää tekijä |
Koska painava patsas vaatii arvoisensa jalustan, niin se asetettiin punagraniittisen paaden päälle, mihin on kirjoitettu silloisen kirkkoherran Lauri Leikkosen ajatelma.
"Isät veljet uupui taiston teille
maa jäi kallis perinnöksi meille"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita