Talviloman ensimmäinen aamu ja hereillä jo ennen kukonkiekaisua! Pakkohan tuo on sitten käyttää aika hyödyksi ja kirjoittaa tarina, ennen kuin lähdemme Williladyn kanssa Viipuriin muutamaksi päiväksi viettämään vapaa-aikaa. Tällä kertaa tarkoituksemme ei ole valokuvata mitään, vaan viettää ihan laatuaikaa kahdestaan. Aiomme näet shoppailla paikallisissa puodeissa antiikkisen näköisiä saranoita, oven kahvoja ja keittiön kaapin vetimiä. Saattaahan tuo matkaan tarttua jotain muutakin mielenkiintoista! Luvassa on siis oleilua, pitkiä lounaita ja Viipurin Eremitaasin näyttelyyn tutustuminen. Historiaa ei siis unohdeta tälläkään reissulla....
 |
| Virolahden rannikon puolustajien muistomerkki |
Historiaan törmäämistä emme voineet estää myöskään viime suvena, kun kävimme Virolahden hautausmaalla. Heti portista sisään astuttuamme, törmäsimme ensimmäiseen muistomerkkiin, mistä ilmeni sen olevan Virolahden rannikonpuolustajien muistomerkki, minkä olivat pystyttäneet 10.7.1991 aseveljet ja sisaret.
Pitkän aikaa minua ihmetytti tämän muistomerkin alkuperä, että miksi se on pystytetty Virolahdelle? Olin näet vakuuttunut, ettei alueella ole sodittu viime sotien aikaan, mutta jälleen kerran täytyy myöntää, että olin väärässä.
Virolahden, kuten muunkin Suomenlahden saariin on asennettu rannikkotykistöä, jotka ovat tälläkin hetkellä kiinteä osa puolustustamme. Näin oli myöskin viime sotien aikana, jolloin talvisodan viime päivien aikana vihulainen yritti päästä joukkojemme selustaan jäitä pitkin. Nämä lähestymiset estettiin rannikkotykistön avulla ja voi sanoa, että onneksi! Täältä jos tuhannet neuvostosotilaat olisivat päässeet maihin, niin he olisivat pystyneet katkaisemaan tieyhteyden Helsingistä rintamalle sekä alueen rautatieyhteydet.
Huolto rintamalle olisi pysähtynyt ja talvisodan ihme olisi ollut vaarassa. Tuolloin maaliskuun alkupäivinä suoritettu hyökkäys olisi onnistuessaan antanut myös Stalinille melkoisen neuvotteluvaltin juuri alkavissa Moskovan rauhanneuvotteluissa....pelastettiinko Suomi Virojoella? Aiheesta voi ja kannattaakin lukaista lisää Rannikon puolustaja-lehden numerosta 1/1997, mistä löytyy jopa kaksi artikkelia kyseisistä tapahtumista.
 |
| Punagraniittinen muistomerkki Suomen pelastajille... |
Virolahden, kuten muunkin Suomenlahden saariin on asennettu rannikkotykistöä, jotka ovat tälläkin hetkellä kiinteä osa puolustustamme. Näin oli myöskin viime sotien aikana, jolloin talvisodan viime päivien aikana vihulainen yritti päästä joukkojemme selustaan jäitä pitkin. Nämä lähestymiset estettiin rannikkotykistön avulla ja voi sanoa, että onneksi! Täältä jos tuhannet neuvostosotilaat olisivat päässeet maihin, niin he olisivat pystyneet katkaisemaan tieyhteyden Helsingistä rintamalle sekä alueen rautatieyhteydet.
Huolto rintamalle olisi pysähtynyt ja talvisodan ihme olisi ollut vaarassa. Tuolloin maaliskuun alkupäivinä suoritettu hyökkäys olisi onnistuessaan antanut myös Stalinille melkoisen neuvotteluvaltin juuri alkavissa Moskovan rauhanneuvotteluissa....pelastettiinko Suomi Virojoella? Aiheesta voi ja kannattaakin lukaista lisää Rannikon puolustaja-lehden numerosta 1/1997, mistä löytyy jopa kaksi artikkelia kyseisistä tapahtumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita