Willimies on historiaan jo nuorena hurahtanut lappeenrantalainen, jonka retket johtavat muistomerkeille, historiallisille paikoille ja luonnonnähtävyyksien äärelle. Matkat alkoivat vuonna 2012 Lappeenrannasta ja jatkuivat kaikkialle Etelä-Karjalaan. Nyt uusina aluevaltauksina ovat Kymenlaakso ja luovutettu Karjala. Suuruudenhulluna tyyppinä Willimies ja assistentti Willilady aikovat kuvata alueiden kaikki merkittävät kohteet.
Joskus viime kesänä hillittömässä ukkosmyrskyssä saavuimme Williladyn kanssa Virojoelle ja uskoimme reissumme jäävän torsoksi. Joskus kuitenkin hullujakin lykästää ja sää selkeni kuin taikaiskusta. No toki ensin kastuimme likimäriksi, kun etsimme yhtä muistomerkkiä, joka ei halunnut tulla löydetyksi. Ensi kesänä sekin kaivetaan esiin vaikka väkisin! Vaan kelin parannuttua kiertelimme pitkin ja poikin Virolahtea ja oikeastaan viimeisenä etappina saavuimme Virolahdella sijaitsevan Harjun oppimiskeskuksen pihamaalle. Sieltä löytyikin kaikenlaista kiinnostavaa...
Puistikon keskeltä löytyy linnoitustyöntekijöiden muistomerkki. Huomaa puistoa kiertävä aita!
Ison rakennuskompleksin takaa löytyi pieni puistikkoalue, minkä keskeltä löytyi muistomerkki, mikä kertoi Suomen historian karusta vaiheesta, jolloin kaikki apu otettiin kiitollisuudella vastaan. Nykyisin meillä suomalaisilla on tapana ivailla ruotsalaisille kaikesta, mutta totuus on se, että jos jostakin hädän hetkellä olemme apua saaneet, niin Ruotsista. Niin myös viime sotien aikana.
Selitys aidan olemassa oloon.....puistikon alla on bunkkeri
Mistä tämä katkeruus Ruotsia kohtaan sitten juontaakaan juurensa, on hautautunut historian hämärään. Toki yhteisellä liki 800 vuotisella historialla on merkityksensä, mutta kai siinä lienee mukana myös ripaus kateutta, jos toki katkeruuttakin paremmin menestyneelle naapurimaallemme? Silti he auttoivat meitä sotavuosina kaikin mahdollisin tavoin. Olisiko meistä auttamaan heitä hädän hetkellä?
Muistomerkki
Puistikon keskeltä löytyy muistomerkki, joka on todellakin ansaittu. Kyseessä on kunnianosoitus alueelle saapuneille ruotsalaisille miehille, jotka aloittivat täältä Ravijoen alueelta itsenäisen Suomen suurimman rakennusprojektin, Salpa-linjan. Ehkä parhaiten kuvaavaa onkin se, että muistomerkki on Salpa-linjaan kuuluvan bunkkerin katolla, vaikka sitä olikin aluksi vaikea huomata. Tänne Harjun oppimiskeskuksen alueelle sijoittui maaliskuusta 1940 lähtien liki tuhat ruotsalaista vapaaehtoista linnoitustöihin, jotka muodostivat ruotsalaisen työjoukon eli Svenska Arbetskåren, mistä käytettiin lyhennettä SAK. Tänne he perustivat oman esikunnan, sairaalan, varastot ja majoittivat vapaaehtoiset.
Muistolaatta
Pitkään nämä ruotsalaiset vapaaehtoiset eivät alueella olleet, koska heidät kotiutettiin kesä-syyskuun välisenä aikana vuonna 1940, mutta he jättivät jälkeensä paljon kalustoa, mitä töitä jatkaneet suomalaiset linnoitusporukat käyttivät heidän jälkeensä. Unohtaa ei sovi myöskään naapurimaan antamaa rahallista apua, koska he maksoivat Salpa-linjan kokonaiskustannuksista kymmenesosan. Jotensakin uskon, että meistä ei olisi samaan, jos Ruotsi olisi pulassa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita