Se on nyt sitten tänään tuplasynttärit ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää juhlapäivää mahataudissa! Melkoista luksusta ollut eilinen ja tämä päivä! Toivottavasti jo huomenna edes jaksaisi tehdä muutakin kuin maata soffalla. Toipumiseen se mennee kaiketi vielä huominen päivä, mutta torstaina pitää olla iskussa! Tekemättömiä hommia on vaikka kuinka paljon, niin töissä kuin kotonakin, blogia unohtamatta.
Tuossa alussa mainitsin tuplasynttäreistä, joten paljastetaan vähän asiaa. Blogi täyttää tänään neljä vuotta ja samalla tulee myös kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kannoimme Williladyn kanssa romumme Joutsenoon nykyiseen kotiimme. Sinänsä hassu yhteensattuma, koska neljä vuotta takaperin emme tunteneet toisiamme lainkaan. No, samassa paikassa oltiin oltu jokunen vuosi duunissa, mutta eihän siellä kukaan nyt itsestään mitään paljasta, joten enimmäkseen moikkasimme toisillemme ohittaessamme koulun käytävillä.
Tuossa alussa mainitsin tuplasynttäreistä, joten paljastetaan vähän asiaa. Blogi täyttää tänään neljä vuotta ja samalla tulee myös kuluneeksi tasan kaksi vuotta siitä, kun kannoimme Williladyn kanssa romumme Joutsenoon nykyiseen kotiimme. Sinänsä hassu yhteensattuma, koska neljä vuotta takaperin emme tunteneet toisiamme lainkaan. No, samassa paikassa oltiin oltu jokunen vuosi duunissa, mutta eihän siellä kukaan nyt itsestään mitään paljasta, joten enimmäkseen moikkasimme toisillemme ohittaessamme koulun käytävillä.
Niin siinä vaan kuitenkin kävi, että blogi meidät oikeastaan yhdisti, koska tarvitsin apua erääseen pikku juttuun. Likka hoiti tehtävänsä ja lähti sitten kerran kuvausreissulle, lähti toistekin ja monta kertaa senkin jälkeen. Samoilla haminoilla istuttiin iltaa monesti Rauhan rantabaarissa ja laavuilla. Jossain vaiheessa syksyllä kajautettiin sitten kamat yhteen ja ostettiin parin kuukauden päästä oma talokin. Sen jälkeen aika onkin mennyt remontoidessa, blogin parissa ja erilaisissa kulttuuririennoissa. Hauskaa on ollut ja on varmasti jatkossakin?
Vaikka talomme ehostusta onkin kaivannut, niin ihan niin surkeassa kunnossa se ei ole kuin tämän päivän kohteemme Salmin kirkko, minkä assistentti Pirhonen kavereineen valokuvasi kesällä 2015. Joten asetetaanpa kartalle uusi ääripiste blogin kohteiden sijainnille. Nyt liikutaan jo melko kaukana alkuperäisen Lappeenrannan historiaan keskittyvän blogin lähtöalueilta.
Vatjan viidenneksen verokirjoissa vuodelta 1500 mainitaan, että Käkisalmen (Korelan) linnalääniin kuului seitsemän pogostaa eli ortodoksista seurakuntaa. Yksi näistä oli Solemanskin eli Salmin seurakunta. Seurakunnan kaksi ensimmäistä kirkkoa sijaitse Salmin taajamassa Kirkkojoen varrella hautausmaalla. Näistä puukirkoista ei sen kummempaa tietoa ole säilynyt jälkipolville, mutta jotain sentään tiedetään.
Ensimmäinen Salmin kirkko, mikä oli pyhitetty Kristuksen ylösnousemuksen muistolle paloi jostain syystä maan tasalle. Milloin ja miksi, ovat kysymyksiä, joihin tuskin koskaan saamme vastauksia. Toinen kirkko rakennettiin samalle paikalle ja pyhitettiin Herran kasteen muistolle. Näiden kummankaan kirkon rakentamisesta ei ole säilynyt mitään tietoa, mutta joidenkin lähteiden mukaan Herran kasteen muistolle pyhitetty kirkko olisi siirretty Mantsinsaarelle. Se ei kuitenkaan ole täysin varmaa.
Varmaa on sen sijaan Salmin kolmannen, pyhälle Nikolaokselle pyhitetyn kirkon vaiheet. Kolmannen kirkon kohdalla päätettiin rakentaa se tiilestä ja korkealle törmälle Tulemajoen varrelle. Siellä sen oli tarkoitus uhmata aikaa ja luonnonvoimia pitkään ja sen se totisesti on tehnytkin, koska se on yhä edelleen pystyssä kaikesta huolimatta.
Tämän kirkon rahoitti kreivitär Anna Orlov-Tsesmenskaja omilla rahoillaan ja rakentaminen alkoi vuonna 1817 Pavel ja Ivan Gromovin toimiessa rakennuttajina. Valmistuttuaan vuonna 1823 se vihittiin pyhään tehtäväänsä. Tietenkin vuosien vieriessä kirkkoa piti korjata moneen otteeseen, joista viimeisimmäksi jäivät vuoden 1932 arkkitehti J.Viisten johdolla suoritetut remontit. Tuolloin liki kaikki sisustuksesta uusittiin ja ikonostaasi uudistettiin värimaailmaltaan.
Salmin kirkossa on myös kolmikerroksinen kellotorni, jonka toisessa kerroksessa sijaitsivat kaikki kirkon yhdeksän kelloa. Suurin niistä painoi jopa 1700 kiloa. Kaikki kirkonkellot jäivät paikoilleen kun alueelta piti talvisodan tieltä siirtyä. Kukaan ei myöskään tehnyt kirkonkelloille mitään jatkosodankaan aikana, joten sinne ne jäivät toiselle evakkotaipaleelle lähdettäessäkin.
Salmin kirkko sijaitsi sotatoimialueella, joten sodat runtelivat sitä pahasti. Tykkitulitus tuhosi sen kellotornin yläosan ja kattokin romahti itse kirkosta. Myös kirkon sisustus ja arvokas irtaimisto tuhoutui tai ryöstettiin sotajoukkojen toimesta. Sellaisena kirkko luovutettiin venäläisille kesällä 1944. Sen jälkeen ajanhammas on nakertanut sitä melkoisesti lisää, mutta vielähän tuo on pystyssä...
Syksyllä 1941 kirkossa pidettiin jumalanpalveluksia (SA-kuva) |
Salmin kirkko sijaitsi sotatoimialueella, joten sodat runtelivat sitä pahasti. Tykkitulitus tuhosi sen kellotornin yläosan ja kattokin romahti itse kirkosta. Myös kirkon sisustus ja arvokas irtaimisto tuhoutui tai ryöstettiin sotajoukkojen toimesta. Sellaisena kirkko luovutettiin venäläisille kesällä 1944. Sen jälkeen ajanhammas on nakertanut sitä melkoisesti lisää, mutta vielähän tuo on pystyssä...
Läheiseltä hautausmaalta oli hautakiven kappaleita käytetty talon sokkelissa (SA-kuva)
Päivitys 27.11.2017
Iloisia uutisia kaikille vanhaa arvostaville ja historiaan hurahtaneille! Salmin ortodoksikirkko on päätetty kunnostaa ja rakentaa entiselleen. Linkki tähän miellyttävään uutiseen löytyy täältä. Käykäähän ihmeessä lukaisemassa...
Päivitys 30.4.2019 Willimies kävi viime suvena itse toteamassa Salmin ortodoksikirkon huonon kunnon ja kyllä on pakko todeta, etten usko pätkääkään tämän kirkon korjaamiseen ja uudelleen rakentamiseen. Sen verta on huonossa kunnossa, ettei rakennuskypärästä ole hitonkaan apua, jos tiili putoilee alas! Paikka on suorastaan vaarallinen. Lisäksi kirkon uudelleen rakentaminen ei onnistu siksikään, että toin kotiani yhden tiiliskiven Salmin kirkon raunioista. Joten nyt rakennuspalikat eivät riitä! Tässä kuitenkin itse nappaamani kuvat, jotka otin 16.6.2018. Olkaapa hyvät |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita