Terijoki / Sankarihautausmaa

                                             Jukka Kuoppamäki "Juuret Suomessa"

Willimiehen duunipaikka-asia on nyt ratkennut. Jatkan saman työnantajan palveluksessa, mutta vaihdan toimenkuvani historian- ja yhteiskuntaopin opettajaksi. Sitähän olen tehnyt jo kohtuullisen kauan, mutta viimeiset reilun kolme vuotta olen hoitanut siinä ohessa myös koulun apulaisrehtorin tehtäviä, joista nyt luovun. Nyt on nuorempien aika tuoda uusia tuulia siihen työhön. Vielähän tässä on toki tuota tehtävää jäljellä jokunen kuukausi, minkä jälkeen elokuun alussa tapahtuu toimenkuvan vaihtaminen. Mukava juttu itselleni ja voin keskittyä siihen, missä olen omasta mielestäni parhaimmillani.

Joku voisi kaiketi kuvitella, että täällä Willimiehen ja Williladyn kotosalla olisivat shamppanjapullon korkit poksahdelleet, mutta väärässä olette. Katseet on jo tiukasti käännetty kohti tänään alkavia SaiPan play off-pelejä, joissa tarjotaan seuralle mahdollisuutta ottaa mitali toisen kerran. Edellisestähän on kulunut jo 50 vuotta, joten on jo aikakin! Nyt on tarjolla sankaruutta ja Lappeenrannan kaupungille mahdollisuus tilata uusi muistomerkki Kisapuiston edustalle. Itse aloitin voittojuhlallisuudet jo maanantaina ja tilasin koulun oppilaat maalaamaan käyttämäni historianluokan seinälle SaiPan logon. Kyllä sitä kelpaa katsella, kunnes siirryn joskus hamassa tulevaisuudessa eläkkeelle...

Kirkkomaan hienosti hoidetulta nurmikkoalueelta löytyy sankarivainajien muistomerkki

Jos jääkiekossa on tarjolla sankaruutta, niin päivän kirjoituksenkin aiheena ovat sankarit. Valitettavasti jo edesmenneitä, mutta sankareita joka tapauksessa. Tänään vuorossa on Terijoen kirkkomaalla sijaitseva sankarihautausmaa, minne pystytettiin vuonna 1993 muistomerkkki kunnioittamaan vainajia. Hieno asia, mutta sen toteutuminen ei ollut helppoa...

Sankarihautausmaan muistomerkki

Kaikki sai alkunsa syksyllä 1941 Suomen valloittaessa talvisodassa menettämänsä Terijoen takaisin. Tuolloin päätettiin Terijoen kirkon läheisyyteen haudata taistelukentille väliaikaisiin hautoihin haudatut terijokelaiset siirtää tänne yhteiseen hautaan. Sodan jatkuessa hautaan haudattiin jatkuvasti lisää kaatuneita terijokelaisia. Lopulta jatkosodan lähetessä loppuaan tuli selväksi, että päätös odottaa hautapaikan juhlallista vihkimistä, kun omaiset olisivat päässeet kotiseudulleen, oli väärä. Sodan tuulet alkoivat kääntyä ja niinpä piispa Ilmari Salomies antoi käskyn Terijoen kirkkoherra Väinö Mutrulle kiirehtiä hautapaikan vihkimistä. Se vihittiinkin käyttöön jo 24.5.1944.

Muistolaatta

Seuraavien vuosikymmenien aikana alue oli tiukasti Neuvostoliiton alueella, vaikkakin Terijoki oli yksi harvoista alueista, missä suomalaisia pääsi käymään Leningradin matkojen yhteydessä. Noina aikoina heräsi ajatus muistolaatan kiinnittämisestä elokuvateatterina toimineen kirkon seinään, mutta asia ei edennyt.

Nimilista 1

Suomi ja Venäjä solmivat kuitenkin sopimuksen sotilashautausmaista 1990-luvun alussa ja tuossa vaiheessa suomalaisille vihjattiin ottamaan asia uudelleen esille. Neuvotteluita käytiin tammikuun lopussa vuonna 1991. Neuvottelut johtivat tulokseen, että suomalaisten sallittiin pystyttää muistomerkki kaatuneille sankareilleen. 

Nimilista 2

Terijoki-Seuran puheenjohtaja Esko Toiviainen perehtyi hautarivien sijaintiin ja määritti paikan muistomerkille paikan yhteistyössä Inkerin kirkon ja terijokelaisten edustajien kanssa. Tämän jälkeen Toiviainen ja arkkitehti Sakari Nironen suunnittelivat koruttoman muistomerkin, mikä pitkien juhlallisuuksien jälkeen paljastettiin 24.7.1993. 

Nimilista 3

Muistomerkki, koruton luonnonkivistä muurattu katkaistu pyramidi sai lempinimekseen "Rantakivi". Paljastuspuheen pitänyt Toiviainen laski terijokelaisten edustajan kanssa paikalle havuseppeleen sinivalkoisin nauhoin. Muistomerkki olisi siis otettu virallisesti käyttöön paikallisten veteraanijärjestöjen vastustuksesta huolimatta.  

Jos haluat perehtyä muistomerkin vaiheisiin tarkemmin, löydät ne täältä.