Edessä on rankka viikko, mutta onneksi se päättyy perjantaina oikein hemmetin upeasti. Tuolloin on luvassa pitkästä aikaa SaiPan kotipeli ja sen jälkeen vielä paikallisessa soittoruokalassa Klamydian konsertti. Lienen taas aika täpinöissäni, kun pääsen hoilottelemaan kaikki tutut renkutukset läpi. Tällä kertaa seurakseni valikoitui Williladyn sijaan oma poikani, joten kyseessä on oikea isä-poika häppening, minkä päälle poika saa vielä majoittaa isäukkonsa soffalleen köllöttämään.
Koska vielä ei olla perjantaissa, vaikka ajatukset jo onkin, niin pitänee rustata tässä hätäpäissään joku raapustus. Tällä kertaa kohteeksi valikoitui pistämättömällä taktiikalla valittu Utin linnoitus. Niin, kyllä siellä Utissa 6-tien laidasta sellainenkin löytyy, vaikka epäilen että moni ei edes tiedä linnoituksen olemassaolosta tuon taivaallista. No eipä tuolla sen kummempaa olekaan jäljellä kuin muureja, joista voi päätellä linnoituksen olleen melko ison. Kuvatkin ovat taas vähän mitä sattuu, koska tällaisia kohteita on melkoisen vaikea kuvata...
 |
| Muurit ovat kunnossa |
Utin alue liitettiin Venäjään 1743 Venäjään, kuten Lappeenrantakin. Alue kulkureittien risteyksessä, mutta Venäläiset eivät kiinnittäneet alueeseen suurempaa huomiota, ennen kuin Kustaan sodassa 1789 Ruotsi hyökkäsi Uttiin ja sitä kautta Lappeenrannan suuntaan. Vasta sodan jälkeen venäläiset päättivät rakentaa linnoituksen Uttiin. Töistä vastasi kenraali Aleksandr Suvorov. Työt käynnistyivät kesällä 1791 ja valmistuivat seuraavan vuoden syksyllä. Työmaalla toimi parhaimmillaan toista tuhatta sotilasta ja lisäksi suomalaisia talonpoikia, jotka määrättiin osallistumaan töihin.
 |
| Lampaille olisi käyttöä |
 |
| Linnoituksen portti |
Linnoitus toimi valmistuessaan 400 sotilaan pataljoonan tukikohtana, joilla oli varustuksena 14 tykkiä ja jokunen haupitsi. Linnoitus oli täynnä puurakenteisia taloja, joihin kaikki tärkeät toiminnot oli sijoitettu parakkien lisäksi. Kalliin rakennelman kohtaloksi tuli kuitenkin metsittyä, koska muutama vuosikymmen myöhemmin raja oli siirtynyt Pohjanlahdelle.
 |
| Laatta kuvaa parhaiten linnoituksen muodon |
Linnoituksessa oli kuitenkin jonkinlaista toimintaa niin 1800- kuin 1900-luvullakin, mutta pääasiassa se sai olla tyhjillään ja luonto valtasi aluetta takaisin. Vasta 1966 aluetta alettiin tutkimaan ja restauroimaan. Puolustusvoimat vastasi aluksi linnoituksen muurien korjaamisesta, kunnes Museovirasto otti alueen vastuulleen. Alue on nyt entistetty muurien osalta ja tietääkseni vuoden 1996 jälkeen alueella ei ole tehty suurempaa tutkimusta ja restaurointia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita