Suomen ja Venäjän historiat ovat kietoutuneet toisiinsa melkoisen paljon viime vuosisatoina. Aluksi Suomi ja Karjala olivat Ruotsin ja Novgorodin taistelukenttää, mihin suomalaiset jäivät välimaastoon. Myöhemmin suomensukuisia kansoja jäi rajan eri puolille ja heidän välinen yhteydenpito oli rajoitettua. Tilanne taas helpottui toviksi, kun Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809, mutta Suomen itsenäistyminen jakoi taas suomensukuiset kahteen eri valtakuntaan.
 |
| Ikuisen tulen alue on hienosti hoidettu |
 |
| Jokunen kukka mennyt istutuksiin |
Vuoden 1918 sisällissota ei tilannetta muuttanut, mutta lisäsi muuttovirtaa Suomesta itään, minne jokunen kymmenentuhatta suomalaista pakeni. Siellä heidän kohtalonsa oli rusentua suurvallan rattaiden hampaiden väliin. Vain harvat onnistuivat pelastumaan ja jatkamaan Neuvostoliitossa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Monen kohtalo oli kuitenkin kuolema ja se ei yleensä ollut vanhuudenheikkouteen kuoleminen vaan väkivaltainen kuolema.
 |
| Lappeenrannan suuri poika (100kg) |
 |
| Ei kummoinen tuli... |
 |
| Alue on kyllä komea |
Tällaisia Stalinin vainoissa kuolleita suomalaisia muistetaan vielä Petroskoissa, missä ikuisen tulen viereltä löytyy monen suomalaisen muistoksi maahan asetettu hautakivi. Ikuinen tuli ei kuitenkaan pala pelkästään heille vaan kaikille vallankumouksellisille, jotka antoivat henkensä kansakunnan onnen vuoksi, mitä se sitten tarkoittaakaan....
 |
| Muistomerkki lokakuun vallankumouksen sankareille |
Muistomerkki asialle löytyy aivan ikuisen tulen vierestä, jollaista en muualla Karjalan alueella ole nähnyt, ainakaan vielä. Ikuisen tulen syttymisvuotta en tiedä, mutta veikkaan 1950-lukua, joka tapauksessa toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Muistomerkkiin on raapustettu tekstipätkä, joka kuuluu seuraavasti: " Sankareille, Lokakuun vallankumouksen pojille, jotka antoivat henkensä kansakunan onnen vuoksi. Tämä muistomerkki on pystytetty heille."
Kuolleiden suomalaisten haudat löytyvät aivan ikuisen tulen vierestä ja he ovat seuraavat:
 |
Järvisalo Johan Andrejevits, NKP:n Karjalan aluekomitean toimeenpaneva sihteeri
|
 |
| Aleksander Feodorovits Nuorteva; KASNTL:n toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtaja |
 |
| Rahja Jakov Abramovits, 1872-1926, Karjalan työväen ja talonpoikien ASNTL:n kansankomissaari |
 |
| Nuutinen Isak Juhan komppanian päällikön apulainen, Backman Viktor, joukkueen johtaja, Basklejev. Lajunen. 18 rykmentin puna-armeijalaista |
 |
| 164.(6.) suomalainen kivääri-rykmentti, Sivelius Viking, rykmentin komentaja, Lampinen Ahto, komppanian päällikkö |
 |
| Puna-armeijan sodat. V. 1919 interventionistien ja valkokaartilaisten kanssa käydyissä taisteluissa kuolleet. |
Kaikkien kohtalo ei ollut kuitenkaan yhtä hyvä, koska monet eivät koskaan tulleet haudatuiksi ja tieto heistä on kadonnut ikuisiksi ajoiksi. Tuohon aikaan ihmisen elämä ei ollut helppo suurella Venäjänmaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita