Moottoripyöräreissun kuvia jälleen. Tällä kertaa ollaan Laatokan pohjoisrannalla Pitkärannassa. Alkukiihdytyksen jälkeen jätimme Suomen tomut tuolloin jaloistamme ja paahdoimme yhtä kyytiä Värtsilän raja-asemalta tänne Surunristille, missä pidimme ensimmäisen taukomme. Mielestäni tauko olikin tuolloin paikallaan, koska oli melkoisen kuuma päivä. Paikka olikin näkemisen arvoinen. Valitettavasti kuvani ovat vähän mitä sattuu, koska tarkoitukseni ei ollut koskaan julkaista niitä blogissani.
 |
| Surunristi |
Surunristin alueella käytiin talvisodan aikana melkoiset sotatoimet, kun neuvostojoukot yrittivät läpimurtoa suomalaisten rintamasta, jonka jälkeen he olisivat edenneet kohti Sortavalaa. Sinne heidän arvioitu saapumispäivänsä olisi ollut suurinpiirtein itsenäisyyspäivämme tienoilla. Kuten historiasta tiedämme, he eivät koskaan päässeet tavoitteeseensa, koska suomalaiset saartoivat hyökkäävät joukot lukuisiin motteihin.
 |
| Surunristin takaa metsiköstä löytyy toinen muistomerkki |
 |
| Laatta kertoo surullisen tarinan |
Motittaminen alkoi joulukuun 26. päivänä, jolloin kenraalimajuri Hägglundin joukot saartoivat kokonaisen jalkaväkidivisioonan ja panssariprikaatin. Nykyiselle Surunristin paikalle saarrettiin kyseisten joukkojen johto. Motitettujen joukkojen tuhoaminen tapahtui paukkupakkasessa tammi-helmikuussa. Operaatio päättyi 29.2.1940, jolloin viimeiset joukot yrittivät paeta saarroksista, mutta heidät tuhottiin lähes kokonaisuudessaan. Kaikkinensa tappiot näissä taisteluissa olivat 6000 suomalaista ja 35000 venäläistä. Luvuissa siis mukana myös haavoittuneet ja kadonneet.
 |
| Infotaulu Surunrististä |
Tappiot olivat kummallekin valtavat ja niinpä ei olekaan yllätys, että Petroskoin ja Suojärven tien risteykseen päätettiin yhteistoimin pystyttää muistomerkki. Päätös tehtiin lokakuussa 1992 ja seuraavana vuonna pidettiin avoin kansainvälinen muistomerkkikilpailu. Kilpailun voitti petroskoilainen Leo Lankinen, jonka ehdotus valittiin toteutettavaksi. Muistomerkki kuvaa viisimetristä ristiä, jonka molemmin puolin seisoo venäläinen sekä suomalainen äiti suremassa kaatuneita lapsiaan.
 |
| Assistentti Pirhonen ja minä vakavina Surunristillä |
Muistomerkin luonnos oli valmis toukokuussa 1996, mutta Lankisen kuoleman takia työ jäi kesken. Sen saattoi loppuun petroskoilainen kuvanveistäjä Eduard Akulov. Arkkitehti Karma luonnosteli muistomerkin sijaintipaikan ja alueen suunnittelusta vastasivat kuopiolaiset Seppo Hiekala ja Seppo Rosenberg petroskoilaisen arkkitehti Shevljakovin johdolla.
Muistomerkki paljastettiin suurin juhlallisuuksin 27.6.2000.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita