Willimiehen jäljillä blogi siirtyy nyt pois Kymenlaakson alueelta ja palaa kiertotietä takaisin Lappeenrantaan päättyäkseen joulukuussa. Kohteita ei erikoisemmin ole ja uusia ilmestyy niin hitaalla temmolla, että on pakko parin kuukauden päästä heittäytyä oloneuvokseksi ja keksiä jotain muuta tekemistä. Hirveästi en ole tänä vuonna blogiin aikaa käyttänyt, enkä panostanut, mutta onhan tämä silti tullut osaksi itseäni. Niinpä urhoollisesti viikottain googlailen, että olisiko jotain uutta ilmennyt. Hiljaista on ollut.
Jotain uusia kuvia olen saanut itärajan takaa asuvilta, joihin yhteyttä on aktiivisesti pitänyt Joensuussa asuva assistenttini Ilkka Pirhonen. Näitä valokuvia sitten katselemme seuraavaksi. Kohteita on yhteensä kolme, joista ensimmäisenä esittelen yhden, omasta mielestäni, kiintoisimman suomalaisen hautapaikan Aleksander Nevalaisen luostarissa, Pietarissa. Hänen teoistaan olen kirjoitellut jo moneen kertaan Lenin aiheisissa jutuissani.
Miksi Rahjan Eino kiinnostaa minua? No, hän lienee ehkä ainoa suomalainen, joka on ollut aitiopaikalla seuraamassa maailmaa mullistavia hetkiä, jolloin lokakuun vallankumous muutti maailmaa. Olenpa joskus törmännyt mainintoihin, että ilman hänen nokkeluuttaan ja antaumustaan, koko kyseistä tapahtumaa ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Kyseinen väite lienee pötyä, mutta toimiminen 1917 Leninin henkivartijana auttoi kyllä asiaa. Mitä olisikaan tapahtunut, jos Einon vahtivuorolla Leninin olisi pidätetty tai surmattu? Millaiseksi maailma olisikaan muodostunut? Olisiko se ollut muutos parempaan vai huonompaan? Kuuluisaa historiallista jossittelua, mihin emme koskaan saa vastausta.
Eino Rahjasta on kuitenkin kirjoitettu jo kaikki olennainen, joten en näe syytä käydä sen tarkemmin läpi hänen elämäntarinaansa, vaan voit perehtyä niihin seuraavista alla olevista linkeistä. Kannattaa todellakin lukaista ja tutustua Eino Rahjaan, kuten hänen veljiinsä Jukkaan ja Jaakkoonkin. Jukan hautakivi sijaitsee Pietarin Marspuistossa ja Jaakon Petroskoin ikuisen tulen vieressä. Nämäkin kohteet löytyvät blogistani. Kaikki kolme toimivat vallankumouksellisina.
Rahjan veljekset Suomen historiaa blogissa
Eino Rahja yleni puna-armeijassa kenraaliluutnantiksi ja hän sai ansioistaan vallankumouksen hyväksi kaksi Punaisen lipun kunniamerkkiä. Samalla kun hän toimi Neuvostoliitossa eri tehtävissä, hän tietenkin uhrasi aikaansa saadakseen aikaan vallankumouksen Suomessa. Se ei tunnetusti toteutunut, eikä hänen suunnittelema Mannerheimin murhakaan olisi tilanne takuulla muuttanut. Lopulta hänenkin kohtalonsa olisi ollut tuhoutua Stalinin vainoissa, mutta hän kerkesi kuolla tuberkuloosiin vuonna 1936 ja hänet haudattiin sotilaallisin kunnianosoituksin Aleksanteri Nevskin luostariin. Vierelleen hän sai myöhemmin oman vaimonsa Lydian. Hänen kotitalonsahan toimi 1917 yhtenä Leninin piilopaikkana. Nykyisin paikka on museona.
 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita