Joutsenon raipparangaistuspetäjä (piiskuupuu). Vuoden 1939 muistolaatta vielä paikallaan |
Tänään vuorossa yksi blogimme
erikoisimpia kohteita, ainakin meidän mielestämme. Kyseessä on
raipparangaistuspetäjä eli piiskuupuu, jonka ympärillä on Joutsenon miehille
jaettu oikeutta. Kova on ollut kohtalo, kun selkänahkaa on hakattu raipoilla.
En ole kuullut mistään muualta tämmöisen säilyneen? Vaan Joutsenossa on ja
aivan kenen tahansa katseltavissa. Jotenkin vain juolahti mieleen, että tälle
olisi edelleenkin käyttöä ainakin spraymaaleilla töhertelevien ojentamiseen. No
ei ehkä enää ole asiallinen tapa rangaista, koska tajusivat jo vuonna 1889
lakkauttaa kyseisen rangaistusmuodon. Sinänsä harmi…
Käytännössä homma eteni niin,
että mies sidottiin käsistään ja jaloistaan puuhun kiinni, silmät sidottuna.
Nimismies määräsi tahdin lyömällä ratsupiiskalla omaan saappaaseensa ja tätä
tahtia lyötiin raipalla rikollisen selkänahkaa. Parasta tässä
rangaistusmuodossa oli rikoksen sovittamisen nopeus. Piiskaamisen jälkeen asia
oli sovittu ja rikollinen sai palata kotiin. Tosin selällään nukkuminen lienee
ollut hankalaa jonkin aikaa?
Viimeisestä piiskaamisesta on
vähän erilaista tietoa. Joko kyseessä olivat Korvenkyläläisten veljesten
piiskaaminen lammasvarkaudesta tai sitten kyseessä oli Mäntyharjun miehen
piiskaaminen, hänen varastettuaan vaatteita eräästä talosta. Tarina kertoi
rangaistuksen tästä olleen 16 paria raippoja…kova kohtalo!
Muistolaatta Osuuspankin valopihalla |
Kova kohtalo on ollut myös tällä raipparangaistuspetäjällä.
Lainsäädännön muuttuessa petäjä sai jatkaa eloaan Joutsenon kirkonmäellä ja siitä
muodostuikin eräänlainen maamerkki. Se seisoi kirkonmäellä, mistä muu puusto
oli kaadettu kirkon ympäristöstä palovaaran takia. Lopulta kirkko kuitenkin
paloi 25.4.1918 ja valkoiset
valloittivat Joutsenon kirkonkylän. Läksiäislahjana perääntyvät punaiset polttivat kirkon ja samalla myöskin piiskuupuun. Puu jätettiin kuitenkin
paikoilleen ja siihen kiinnitettiin Joutsenon 300-vuotisjuhlallisuuksissa
v.1939 muistolaatta.
Kaikkea ei kuitenkaan tämäkään
petäjä pystynyt vastustamaan ja lopulta se kaadettiin lahovian takia vuonna
1973. Se vietiin kunnan varastoon ja sen sijoituspaikka oli jossain
Honkalahdessa. Vaan eipä suostunut petäjä katoamaan. Joutsenon
350-vuotisjuhlissa v.1989 se pystytettiin väliaikaisesti alkuperäiselle
paikalleen, jonka jälkeen se taas varastoitiin. Kunnes nykyinen sijoituspaikka
paikallisen Osuuspankin sisäpihalta varmistui itsenäisyyspäivänä 6.12.1993.
Toivottavasti tämä katoavaa kansanperinnettä edustava kohde ei koskaan katoa.
Willimies pitää peukkuja!
Lappeenrannan maakuntakirjastosta löytyvässä Matti Wilskan Parikkalan historia -kirjassa tekijä kertoo haastattelemastaan Parikkalan viimeisen raipparangaistuksen saaneesta miehestä. Mies oli pitänyt saamiaan rangaistuksia täysin oikeutettuina ja niiden ojentaneen häntä oikeaan suuntaan. Mitään myöhempiä kaunoja ei kuulemma ollut asiasta jäänyt!
VastaaPoistaHeh...kaveri on ilmeisesti tiennyt tehneensä jotain kolttosia!
PoistaTuota kirjaa en ole koskaan selaillut, mutta olen melko varma siitä, että joka pitäjässä on ollut vastaava piiskuupuu. Itse en tiedä vastaavaa kuin tämä Joutsenon puu, mikä olisi säilynyt jälkipolville.
Anjalan piiskauspetäjä löytyy koordinaateilla 60.736889,26.78303
VastaaPoistaKuvassa vielä hengissä. Toissa vuonna myrsky katkaisi tuon viimeisenkin elossa olevan oksan. Nyt enää pelkkä runko jäljellä.
Erään tarinan mukaan myös ruotsin kuningas on istunut tuon puun alla eväitä syömässä. En nyt muista kuka kuningas oli kyseessä.
No niin, löytyyhän näitä muualtakin. Anjala paikkakuntana viittaisi Anjalan liittoon, joten kuningas saattaa olla Kustaa III.
PoistaPitääkin ensi suvena vierailla ihan paikan päällä, koska tulee ajettua tuollapäin useasti...
Raipparangaistuspuu on siirretty talonpurkamisen vuoksi Joutsenotalon sisätiloihin 1.8.2016
VastaaPoista