Lappeenranta / Alaportti ja Varuskunnan historiaa osa 1

                                 Naikkarit ja "Valmis oon vaikka armeijaan"

Edellisessä kirjoituksessa vierailimme Varuskunnan pääportilla, mutta koska liikenne sen kautta ajoneuvoilla on estetty, niin ajoneuvoliikenne kulkee nykyisin täältä ns. alaportin kautta. Sinänsä tässä portissa nyt mitään ihmeellistä ole, koska siinä ei ollut pysyvää vartiointia edes minun armeija-aikanani. Niinpä kuljimme tätä kautta melko vapaasti nykyisen Maasotakoulun(silloinen Päällystöopisto)punttisaliin, mitä saimme käyttää vapaa-aikanamme. Silloin Willimieskin treenasi vielä ahkerasti. Aina en päässyt perille, koska suuntasin suuntasin puukirkolle eli Lappeenrannan keskustaan tai sitten kohti Pusupuistoa. Lienen ollut melkoinen pahis noihin aikoihin?

Minua kuitenkin viehättää tuo betonisten porttien vieressä oleva vartiokatos sinivalkoisine maalauksineen. Se olikin ainoa kriteeri, miksi ajattelin esitellä tämän kohteen. Tosin kuva nyt on otettu Varuskunta-alueelta päin eikä porttien ulkopuolelta, mikä nyt ei ole ihan onnistunut ratkaisu. Pitänee päivittää tämä valokuva jossain vaiheessa. Porttirakennelman valmistumisajankohdastakaan minulla ei ole mitään hajua, mutta lienee tehty samoihin aikoihin pääportin kanssa?

Tämä Varuskunta-alue kokonaisuutena on kuitenkin mielestäni ehdottomasti Linnoituksen lisäksi osa kauneinta Lappeenrantaa, koska alue on säilynyt elinvoimaisena. Reilun sadan vuoden aikana vuodesta 1889 tähän päivään alueella on jatkuvasti purettu ja rakennettu uutta. Silti alueelta huokuu vanhaa rakuunahenkeä! Niin, kai oma osuutensa on sillä, että alue on suojeltu ja kaikki pitää näyttää ulospäin samalta kuin rakennushetkenä.

Monet alueen tiloista ovat nyt siviilitarkoituksessa, kuten asuinrakennuksina, mutta alue on kyllä näkemisen arvoinen. Pitäkää kuitenkin mielessä, että alue on silti osittain sotilaskäytössä, vaikka äsken tekivätkin päätöksen Rakuunoiden siirtämisestä Haminaan vuoteen 2018 mennessä. Mitähän tässäkin päätöksessä on ajateltu? Ilmeisesti muutaman euron säästöä historiallisista arvoista välittämättä.

Varuskunnan alaportti, täältä kuljettiin vapaa-aikana punttisalille

Lienee paikallaan kertoa Varuskunta-alueen sotilaallisesta historiasta vähän tarkemmin. Lappeenranta on aina ollut sotilaskaupunki. Jo Ruotsin vallan aikana suomalaiset ratsumiehet auttoivat ruotsalaisia sotatoimissa ympäri Eurooppaa. Tuskin omin keinoin olisivat suurvaltaa saaneet aikaan? Hakkapeliitat saivat melkoisen maineen ympäri Euroopaa ja heidän muistoaan vaalitaan Lappeenrannassa edelleen Suomen Ratsuväen muistomerkin, Rakuunapatsaan ja tämän Varuskunta-alueen kautta.

Venäjä sen sijaan ei halunnut käyttää suomalaisia joukkoja ja he vastasivat itse maamme puolustuksesta. Tilanne kuitenkin muuttui 1878, jolloin säädettiin asevelvollisuuslaki. Tämän seurauksena perustettiin vuonna 1889 Suomen Rakuunarykmentti Lappeenrantaan. Joukko-osasto sijoitettiin tänne Varuskunta-alueelle tai kuten sitä myös kutsutaan – Rakuunamäelle. Tänne rakennettiin vuosien 1889-1893 välisenä aikana kasarmialue, johon sijoitettiin Rakuunarykmentin 830 hengen miehistö ja 40 upseeria.

Rakuunarykmentti jaettiin aluksi kuuteen eskadroonaan ja soittokuntaan. Rykmentin komentajana toimi eversti Theodor Schauman, joka oli kenraalikuvernööri Bobrikovin murhanneen Eugen Schaumanin läheinen sukulainen. Hän olikin tämän ensimmäisen vaiheen ainut komentaja. Miehistön palvelusaika rykmentissä oli kolme vuotta, joten turha valittaa nykyisen palvelusajan pituutta! Eikös sitä taas lyhennetty 15 vuorokautta? Lienee lyhimmillään nyt 165 päivää. 

Varuskunta on ollut melkoinen kielten sekamelska, koska opetuskielenä olivat suomi ja ruotsi, mutta komentokielenä oli venäjä. On siinä alokasressukalla ollut opettelemista, ainakin aluksi. Tosin varmasti on ollut opettelemista Lappeenrannan väestölläkin, kun silloiseen pikkukaupunkiin ilmestyi lähes tuhat sotilasta vakituisesti ja tämän päälle vielä ihanteellisille alueille harjoittelemaan saapuneet muut joukot. Kaupungin elinkeinoelämä on takuulla saanut melkoisen piristysruiskeen. Pelkästään hevosten rehujen hankkiminen vaati kuljetuksia muualtakin Suomesta, muista tavaroista puhumattakaan.  

Nämä ensimmäiset rakuunat palvelivat tummansinisessä univormussa, mutta upseerit käyttivät venäläistä valkoista kesätakkia. Oma lippukin tälle joukko-osastolle annettiin ja siinä oli keisari Aleksanteri III monogrammi ja toisella puolella Venäjän kaksoiskotka. Lippu vietiin rykmentin lakkauttamisen jälkeen Pietariin Eremitaasiin. Valitettavasti kuvaa en onnistunut löytämään mistään tästä alkuperäisestä rakuunalipusta. Sorry!

Tämä joukko-osasto ei kuitenkaan ollut Lappeenrantalaisten ilona pitkään, koska se lakkautettiin 1901 venäläistämispyrkimysten seurauksena. Suomalainen upseeristo kieltäytyi ottamasta uusilta rakuunoilta valaa venäläisten vaatiman venäläisen kaavan mukaan. Upseerikunta päätti erota ja kenraalikuvernööri Bobrikov lakkautti rakuunarykmentin. Kasarmialue ei silti hiljentynyt, vaan Suomalainen Rakuunarykmentti korvattiin nopeasti 55. Suomenmaalaisella Rakuunarykmentillä. Nimestään huolimatta joukko-osasto oli venäläinen. 

Joukkoja komensi eversti Alexander Grigorkoff, jolle Lappeenranta oli tuttu kaupunki. Vuonna 1914 55. Suomenmaalainen Rakuunarykmentti lähti ensimmäisen maailmansodan taisteluihin. Lappeenrantaan jäi vielä jonkin verran venäläisiä joukkoja, jotka keskittyivät rakennusten tekemiseen. Lopulta venäläinen kausi Suomessa ja täällä Lappeenrannassa päättyi vuoden 1918 kuluessa. Sitten joukot palvelivatkin itsenäisen Suomen alaisuudessa.

                                   Uunokin tekee kirjoitusvirheitä...