Kyrön Heidi ja "270 päivää"
Nyt laitetaan elämä ranttaliksi. Viikon mittainen loma alkoi
ja tätä juhlistetaan. Kaffepannu on tulilla ja vuorossa KAKSI musiikkivideota, jotka
esittää meille iki-ihana Heidi Kyrö. Ensimmäisen kappaleen nimi on vähän enteellinen,
koska Heidi hoilaa 270 päivästä. Nimi viittaa armeijapalvelukseen, mutta minä
selvisin vähemmällä. Huippumiehet oppivat nopeammin, eikä tarvitse jynssätä
torrakon piippua noin kauan!
Esittäjä on kuitenkin mukava tyttö, vaikka joutuikin omaa
heilansa vähän odottelemaan. Ilmeisesti on päässyt asian ylitse. Opin tuntemaan
Heidin opiskeluaikoinani, eikä ainakaan tuolloin muistellut Suomen armeijaa
pahalla. Ai, missäkö opin Heidin tuntemaan? Kaikkihan te olette kuulleet puhuttavan
Tuusniemen Hojo Hojosta? Täh…ette tiedä! Lukekaas vaikka naamakirjasta ja menkää käymään. Minä
ramppasin Tuusniemen Iskelmähelvetissä useita kertoja erään Outi-tyttösen
kera. Tytöt olivat keskenään tuttuja, joten mikäs se minun oli tytöille vitsiä
murjoa ja pyörähdellä tanssilattialla kumpaisenkin kera. Voi noita aikoja…
Heidi Kyrön hitti "Sun Suomineitos oon"
Nyt kun hikikarpalot on pyyhkäisty otsalta Heidin laulujen
jäljiltä, niin päästään asiaan…vihdoinkin! Ilmeisesti tohtorit ja professorit
kannattavat ajatusta? Itselleni
haastavat Joutsenon kohteet on tältä erää esitelty(lisää tulossa joskus...) ja pääsen vähän tutuimmille
seuduille. Tarkoitus olisi lähiviikkojen aikana esitellä Lappeenrannan
varuskunta-aluetta. Tosin haastetta sisältyy näihinkin kohteisiin, vaikka ovatkin
itselleni tutumpia. Tulihan sitä takavuosina kahdeksan kuukautta hikoiltua
näiden aitojen sisällä.
Tosin armeija-aikaani kuuluivat oleellisena osana myös
Laukkaradan alue, Taipalsaaren ampuma-alue ja Suomen hyytävän kylmä Lappi,
missä harjoiteltiin kolme viikkoa putkeen. Tulipa tuolle Lapin retkelle
lähdettyä Keisarin aseman ratapihalta, missä lähtöämme odotti karjavaunut,
mihin meidät laitettiin pariksi päiväksi tärisemään. Onneksi varauduimme
reissuun lämmittävillä nesteillä…
Mutta aloitetaan Varuskunta-alueen kierros pääportilta, jonka
kautta Willimieskin saapui ensimmäistä kertaa Suomen harmaisiin. Lisäksi tämä
pääportti tuli tutuksi paikaksi, koska tällä paikalla piti suorittaa
vartiopalvelusta useina öinä. Tämän portin rakennusajankohdasta en osaa sanoa
muuta, kuin että se on tehty 1920-luvun jälkeen. Ainakaan näkemässäni vanhassa
valokuvassa ei vielä ollut noita leijonalla varustettuja porttiosia. Niistähän
yksi oli vielä ontto, koska sinne oli sijoitettu puhelin. Haastavissa
tilanteissahan tällä piti ottaa yhteys Päävartioon, mistä sai tarpeen vaatiessa
apua.
 |
| Varuskunnan entinen pääportti |
Mieleeni on jäänyt hyvin eräs öinen episodi, kun olimme
alokas-aikana vartiopalveluksessa. Keskellä yötä eräs PST-eskadroonan "sinkosimo"
päätti poistua pääportin kautta kaupungille tanakoittamaan juopuneisuuttaan
vähän lisää. Sanaharkan ja käsirysyn jälkeen hän pakeni kohti kaupunkia ja
niinpä eräs porukkamme alokas, Helsingistä tietenkin, päätti ampua muutaman
laukauksen hänen peräänsä. Jep, silloin oli vielä kovat piipussa! Onneksi oli
surkea ampuja eikä osunut, mutta tien laitaan parkkeeratun kusiaisen(FIAT 600)
moottori kärsi vaurioita. Tämä tapahtui
Ratsuväkipatsaan kohdalla, mutta onneksi kaveri kerkesi luikahtaa Huokausten sillan
ylitse kaupungille.
 |
| "Man in black" eli Willimies suoritti viimeisen vartiopalveluksen kesällä 2012 |
Melkoinen selvittelyhän tuosta jutusta tuli ja sen
seurauksena vartiomiehiltä karsittiin rynnäkkökiväärit pois. Tilalle annettiin valkoinen
puinen pamppu ja Willimiehellä oli kunnia olla ensimmäinen pamputtava
vartiomies pääportilla. Joutuihan tuossa tehtävässä joskus haastaviinkin
tilanteisiin etenkin öiseen aikaan, kun upseereiden jälkikasvu palasi takaisin
kotiinsa varuskunta-alueelle. Etenkin kaksi tyttöä nimiltään Orkkuli ja
Kerttuli tai Sirkkuli(tai jotain sinne päin) tulivat tutuiksi kiivaista lähitaisteluista. Tosin
vartiomiehen vaativassa tehtävässä piti säilyttää mielenrauha kaikissa
tilanteissa! Saattaa tuo muisti pettää vähäsen, mutta kyllä ne olivat
muistaakseni heidän oikeat nimensä.
Mitäpä tästä pääportista muuta voisi kertoilla? Ainakin sen
verran voin mainita, että Willimiehellä oli virallinen lupa liikkua Varuskunta-alueella
viime kesänä. Sanonkin varoituksena muille, että alueella on yhä edelleen niin
suuria ”sotilassalaisuuksia”, ettei kaikilla alueilla saa kuvata. Katselkaapa
kylttejä tarkkaan!
Viikonlopun kunniaksi täräytetään tänne loppuun vielä loppukevennys, vaikka johan se tuli tuo oma kuva esiteltyä.
Pulkkinen "Äänimies Esko"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita