Tänään poistumme toviksi varuskunta-alueelta, vaikka
armeija-aiheella jatketaankin. Siirrymme toviksi läheiselle männikköiselle
mäelle, minne rakennettiin Varuskuntasairaala. Sen sijainti oli ilmeisesti
valittu kahdesta syystä virallisen varuskunta-alueen ulkopuolelta. Tietenkin
kulkutautien leviämistä haluttiin välttää, muta kuitenkin merkittävämpänä syynä
oli sen sijainti ns. Leirikentän joukkojen majoitusalueen läheisyydessä. Tällä
sijoittamisella pyrittiin palvelemaan sotajoukkoja parhaimmalla mahdollisella
tavalla.
 |
| Lappeenrannan varuskuntasairaala. Näköjään Willimies piipahtanut täällä munamankelilla assistentin kanssa |
Kuvausretkellä viime suvena itselläni oli päällimmäisenä
ajatus, etten halua mennä tuonne Veksiin enää ikinä. Muistot vaan tulvahtivat
esiin melko voimakkaina. Kuten lukijat varmaan jo arvasivatkin, niin täälläkin
on tullut muutama päivä köllöteltyä. Aiemmissa jutuissa mainitsin viettäneeni
kolme viikkoa armeija-ajastani Lapissa ja siihen tämä sairaala episodini
liittyykin.
Palattuamme kotiin Lapista juuri ennen joulua oli mielessä
kinkun syönnin ja kuusijuhlan lisäksi paljon muutakin, mistä olin jäänyt paitsi
puolustaessani urhoollisesti Suomen Lappia. No ei muuta kuin toimeen ja
aikaahan piti olla moneen juttuun, vaan toisin kävi. Tapaninpäivänä sairastuin pikkulasten
vihurirokkoon ja pakkohan se oli mennä tänne Veksiin(sotilaskieltä) näytille.
Laittoivat perhana viikoksi karanteeniin ja on muuten ollut elämäni pisin
viikko! Mihinkään ei voinut mennä ja piti olla kaiken aikaa yksin. Ainut
ilopilleri oli erään Kaukaalta kotoisin olevan likan poikakaveri, joka oli
suorittamassa varusmiespalvelustaan täällä Veksissä. Laski sentään tuskista kouristelevan
sotamiehen pari kertaa öiseen aikaan pihamaalle oloaan huojentamaan.
 |
| Samalla tontilla oleva entinen potilaiden vastaanottorakennus. Rakennettu 1890? |
Itse sairaalarakennus näyttää tällä hetkellä aivan samalta
kuin valmistuessaan joko 1891 tai 1893. Kahdenlaista tietoa valmistumisvuodesta
on, mutta tämän kolmikerroksisen sairaalan suunnittelija ja piirtäjä on
kuitenkin silloinen Yleisten rakennusten ylihallituksen johtaja Sebastian
Gripenberg. Sama mies on vastuussa lähes kaikkien Lappeenrannan varuskunnan ensimmäisen
rakennusvaiheen piirustuksista. Historiallista arvoa tälle punatiiliselle
sotilassairaalalle lisää se, että se on Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut
sotilassairaala. Itseäni myös viehättää nämä vanhan ajan rakennukset ja niiden
tiilikoristeet. Mielenkiintoista, että ennen oli aikaa ja rahaa haaskata
muihinkin arvoihin kuin käytännöllisyyteen. Toista se on nämä nykyiset
laatikkomaiset teollisuushallit ja kerrostalot. Tässä meillä suomalaisilla
olisi paljon oppimista vanhoilta ajoilta.
Alueella on myös vanha sairaalan talousrakennus, joka on
valmistunut samoihin aikoihin sairaalan kanssa. Vanhasta ruumiskellarista on
jäljellä vain muisto, mutta epäilen uudemman ruumiskellarin olevan vielä
jäljellä. Kuva vain unohtui tuosta ottaa. Alkuperäisen ruumiskellarin paikka
oli kaupunginpuoleisella tontin rajalla. Pitänee yrittää tätäkin asiaa
selvitellä jossain vaiheessa lisää…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi ovat aina tervetulleita