Lappeenranta / Jäähyväiset

Tänään jatkamme eilen aloittamallamme musiikkilinjalla. Kaveri, joka laulaa videolla, on mukava mies ja lisäksi hänellä on helkkarin hieno ääni. Keväällä 2009 istuttiin isolla porukalla samalla saunamökinterassilla Imatralla hyvän ystäväni syntymäpäiväjuhlien merkeissä. Marstio tuli paikalle syntymäpäiväsankarin ”vaimokkeen” tilaamana yllätysvieraana ja huolehti musiikkipuolesta pitkälle aamuun saakka. Ilta oli kerrassaan ikimuistoinen. Willimieskin lauloi sydämensä kyllyydestä, vaikka lauluääneni on jostain varisten raakkumisen ja veturipillin vislauksen välimaastosta!

Ilmeisesti lukijat jo arvaavat alkujuonnosta, että tarjolla on vähän asiaa? Tämän päivän kohteesta sitä ei vaan ole tarjolla kovinkaan paljon, mutta esiteltävä se on tämäkin. Niin ollen, siirrytäänpä Joutsenon hautausmaalle ja paljastetaan se vähä, mitä tiedämme.

Joutsenosta ja sen osallisuudesta sisällissodan melskeisiin olen sivunnut jo useissa aiemmissa kirjoituksissani. Nyt on vuorossa sisällissodan hävinneen osapuolen muistomerkki. Tämä Joutsenon kirkon takana hautausmaalla sijaitseva Vakaumuksensa puolesta kuolleille 1918 pystytetty muistomerkki on nimeltään ”Jäähyväiset”.

Patsas oli vierailumme aikana huoltotoimenpiteiden kohteena. Selittänee kuvaan jääneen harjanvarren.

Punagraniittisen muistomerkin on tehnyt taiteilija Eino Räsänen. Muistomerkin paljastamisajankohdasta löytyi vähän ristiriitaista tietoa, mutta ajankohta on joko 7.5.1950 tai sitten vuosi 1951. Sen sijaan pystyttäjästä ei ole epäselvyyttä. Pystytyksestä vastasi Joutsenon sankaripatsastoimikunta, jossa olivat edustettuina kunta, seurakunta ja tietääkseni myös työväenyhdistykset. Joka tapauksessa melko kauan sisällissodan hävinneen osapuolen piti odottaa omaa muistomerkkiään Joutsenossa.

Lieneekö syynä ollut Joutsenon kirkon palo 25.4.1918 vai joku muu syy, mikä esti tämän patsaan pystyttämisen sovinnoneleenä jo aiemmin? Ainakin Lappeenrannassa sisällissodan osapuolet sopivat erimielisyytensä paljon aikaisemmin, mutta tietysti joku muukin seikka on voinut olla esteenä täällä Joutsenossa? Me emme tiedä, mutta tietäisittekö te asiasta lisää?

Vaikka kyseessä onkin vakava ja aikanaan melko herkkä aihe, niin silti tyrkkäämme tähän lopuksi viikonlopun loppukevennyksen. Eiliseen tapaan päähenkilö on Uuno Turhapuro. Tällä kertaa Uuno löytää itsestään stressin oireita…joita on muuten Willimiehelläkin! Kesä lähestyy ja Ylämaalla pitäisi kuvailla kohteita. En vaan ole kovinkaan montaa kohdetta löytänyt, joten apua tarvittaisiin. Te lukijat voisitte tyrkätä yläpalkin vihjeosioon tietojanne kyseisestä alueesta. Näin kirjoittajan stressinoireet lievittyisivät.