Lappeenranta / Tykistökoulu ja Varuskunnan historiaa osa 2**

                       Happoradio ja Aki Tykki "Kaupunki täynnä ihmisiä"

Lappeenrannan varuskunta-alueella on lukuisia muistomerkkejä, joista tänään esitellään ensimmäinen. Se kertoo maamme tykistön kehittämisestä ja kaupunkimme varuskunnan osallisuudesta siihen sisällissodan jälkeisenä aikana. Kuten historiaa tuntevat tietävät, niin Lappeenrannan varuskunta-alue tyhjeni vuoden 1918 alkupuolella viimeisistä venäläisistä joukoista ja tilat jäivät tyhjilleen. Oli siis aika keksiä käyttöä alueen varuskunta-alueen kasarmeille ja muille rakennuksille. Tätä tyhjiötä saapui täyttämään Suomen tykistökoulu, mikä oli aluksi perustettu Suomen tykistön luojan Vilho Nenosen aloitteesta 7.2.1918 Pietarsaareen. Täältä koulu siirtyi Tampereen valtauksen 6.4.1918 jälkeen alueen tehdasrakennuksiin. Toimintaa johti tässä vaiheessa ruotsalainen kreivi Adolf Hamilton, joka halusi kohota merkittävään asemaan juuri itsenäistyneen valtion armeijassa.

Siirto Tampereelta Lappeenrantaan ei ollut ainoa vaihtoehto, koska mm. Viipuria ja Imatraa ehdotettiin sen sijoituspaikaksi. Lopulta Lappeenrannan tarjoamat valmiit majoitustilat ja varuskunnan läheisyydessä sijaitsevat ammuntapaikat olivat valttikortti. Toukokuun 13. päivä päämaja hyväksyi tykistökoulun siirron Lappeenrantaan ja Hamilton matkusti pienen esikunnan kanssa paikalle valmistelemaan koulun siirtoa. Kyseessä oli sodan runtelemassa Suomessa valtava logistinen operaatio, koska kaluston lisäksi paikalle saapui yli 700 upseeria ja miehistön jäsentä.

Tykistökoulun muistomerkki

Sodan päättymisen jälkeen tehtävänä oli kenttätykistön koulutuksen järjestämisen lisäksi myös tykistön patterien kokoaminen Lappeenrantaan, missä miehistö kotiutettaisiin ja tykit varastoitaisiin sekä uudet tykistöyksiköt koottaisiin toimintakykyisiksi. Kyseessä oli valtava operaatio, koska tehtävä oli monitahoinen. Samalla kertaa piti vapauttaa miehistöä maataloustöihin, mutta samalla piti huolehtia tykistön riittävyydestä raja-alueilla sekä järjestää koulutusta palvelukseen jääneille asevelvollisuusikäisille. Kaikkeen tähän päämaja antoi aikaa pari kuukautta!

Eikä tässä vielä kaikki. Tykistölle ei ollut riittävästi säilytystilaa, joten keskuskenttä muistutti asevarikkoa vieri viereen sijoitettuine tykkeineen. Hevostallit täyttyivät tykistön vetohevosista ja hevoskärreistä, jotka piti palauttaa ripeästi niiden oikeille omistajille. Näitä toimia varten ylipäällikkö Mannerheim nimitti Hamiltonin Lappeenrannan varuskunnan komendantiksi, joka pystyi virkansa suomalla arvovallalla ratkaisemaan ongelmia, joita alkuvaiheessa riitti yllin kyllin.

Jalustan teksti: Tässä varuskunnassa kasvatti Suomen tykistökoulu kenttätykistön kantajoukon itsenäiselle Suomelle

Tykistömme kehitys oli alkuvaiheessa ruotsalaisten käsissä, mitä suuntausta Hamilton pyrki myös lisäämään. Toukokuussa 1918 tykistössä oli 24 upseeria ja 73 aliupseeria läntisestä naapurimaastamme. Kiirettä heillä riitti koska päämaja vaati muodostettavaksi ja koulutettavaksi kahdeksan patteristoa Suomen tykistön tarpeisiin. Oli siis pakko kouluttaa myös suomalaisia upseereita tykistön käyttöön. Niinpä päämaja ilmoitti lähettävänsä 15.6.1918 mennessä 2250 asevelvollista koulutettavaksi. Majoitustilojen puutteen vuoksi tämä ensimmäinen erä olisi kotiutettava seuraavan asevelvollisryhmän(3500 miestä) saapuessa 27.7 paikalle. Nopeasti on siis pitänyt tykistöammunnan perusteet takoa miesten päihin.

Kesällä 1918 saksalaissuuntaus vahvistui armeijassamme ja se näkyi myös tykistössä. Kesäkuun alussa sotaväkemme päällikkö Wilkman ilmoitti Hamiltonille, ettei ruotsalaisia enää tarvita ja heidän pitää poistua maastamme heinäkuun loppuun mennessä. Tämä otti ruotsalaisille koville ja he poistuivat mielenosoituksellisesti maastamme jo 13.6.1918. Mielenkiintoinen episodi on, ettei Hamilton vaivautunut edes luovuttamaan tykistökoulun komendantin tehtävää jatkajalleen saksalaiselle majuri Schleutkerille. Joka tapauksessa Lappeenrannan varuskunnassa alkoi valkoisten avuksi saapuneiden saksalaisten johtama aikakausi.

Tätä vallanvaihtoa oli kaavailtu kabineteissa jo jonkin aikaa ja kaikki olikin valmiina 14.6.1918, jolloin Saksan Itämeren Divisioonan tykistökomentaja majuri Butz astui Suomen koko tykistön johtoon uusine suunnitelmineen ja organisaatiouudistuksineen. Näkyvin osoitus muutoksista oli kesäkuun lopulla alkanut saksalaisten sijoittuminen Lappeenrannan varuskunnan kasarmeihin. Kaikkineen joukkoja saapui 1300 miestä ja saman verran hevosia ja paljon tykistöä. Alueella alkoikin olla melkoinen kuhina ja yhteensä joukkoja oli yli parituhatta sotilasta kalustoineen ja hevosineen. 

Suomen tykistökoulu aloitti virallisesti toimintansa 12.7.1918, jolloin tykistökoulun päälliköksi nimitettiin jääkärieverstiluutnantti Lauri Malmberg, jonka alaisuudessa saksalaiset kouluttaisivat maamme ensimmäisiä tykistöjoukkoja. Koulutus alkoi muutamaa päivää myöhemmin ja seuraava oli määrä aloittaa 25.10.1918. Koska pulaa oli tykistökoulutuksen saaneista suomalaisista, niin alkuvaiheessa upseerikoulukseen etsittiin ylioppilaita lehti-ilmoitusten avulla. Yli 400 hakijaa ilmoittautuikin, joista reilut 160 valittiin, joten karsinta on ollut kova. Mitenhän tänä päivänä kyseinen värväysmenetelmä toimisi? Ilmoittautuisikohan kukaan?

Tietoa muistomerkin pystyttäjistä

Syyskuussa 1918 tykistökoulun saksalainen johto vaihtui ja saksalaiset alkoivat poistua Lappeenrannasta ja Suomesta takaisin Saksaan, koska ensimmäisen maailmansodan loppuratkaisu oli lähellä. Hyvässä järjestyksessä he siirtyivätkin pois Suomesta ja täällä Lappeenrannassa katsottiin heistä saadun se hyöty, mikä heillä oli annettavissa. Niinpä esikunta ilmoitti käskyn tykistökoulun lakkauttamisesta 11.10.1918 ja tämä ajanjakso Lappeenrannan varuskunnan historiassa oli pikkuhiljaa ohitse. 

Tosin muistomerkin kyljessä lukee myös vuosikurssi 1919, joten vähän jäi minulta epäselväksi tämä lakkauttamisvaihe ja etenkin sen virallinen loppumispäivä. Joka tapauksessa tykistöupseerien kouluttaminen tykistön tarpeisiin jatkui vuoteen 1920 asti Lappeenrannassa. Kertokoon minua viisaammat lisää tästä loppuvaiheesta. Paljon ehti silti tapahtua lyhyessä ajassa ja muutama tulevaisuuden suuri nimi suorittaa opintonsa täällä, kuten Väinö Valve ja Aksel Fredrik Airo.

Tämän muistomerkin pystyttivät siis maamme tykistön ensimmäiset koulutetut tykkimiehet, joiden varaan tykistön jatkokehittäminen maamme tarpeisiin jäi. he halusivat myös kunnioittaa perinteitä ja pystyttivät v.1963 tämän muistomerkin, missä ranskalainen kanuuna v.1877 on nostettu jalustalle. 

Tämä ei kuitenkaan merkinnyt Lappeenrannalle tykistön poistumista pysyvästi kaupungistamme, vaan täällä muodostettiin joukko-osastoja, jotka vaikuttavat puolustusvoimissamme vielä tänäänkin. Näistä lisää joku päivä, kenties jo huomenna?

Päivitys: Tämä päivitys piti tehdä jo ajat sitten. Eräs blogimme anonyymi lukija oli ladannut tämän kuvan Wikipediaan ja antoi meille käyttöluvan siihen. Tämä on tykistökoulun A-osaston merkki ja vuodelta 1918. Lieneekö kaikki valmistuneet saaneet tämän vai onko kyseessä arvomerkki tjs.?

Tykistökoulun A-osaston (A1-kurssin) rintamerkki

Päivitys 2: Vähän lisätietoa tuosta Wikipediaan lisäämästäni kuvasta. Kyseessä ei olekaan Tykistökoulun A-osaston merkki, vaan Tykistökoulun A-osaston ensimmäisen kurssin (A1-kurssin) rintamerkki. Merkki on siis vain tuon yhden kurssin merkki, ei koko A-osaston eikä myöhempien kurssien. 

Tämän nimenomaisen merkin omistaja oli Eino Wahlgrén, joka suoritti A1-kurssin.